Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) Pikkulepinkäinen pesii maamme eteläpuoliskolla. Laji vaatii elinympäristöltään avointa maastoa ja tähystyspaikkoja saalistusta varten. Tyypillistä ympäristöä ovat katajikkoniityt, hakkuuaukot, umpeenkasvavat vanhat pellot ja muut puoliavoimet ympäristöt. Pikkulepinkäisiä pesii myös merensaariston rantaniityillä ja katajikoissa. Maassamme pesivien pikkulepinkäisten määrissä esiintyy suuria vuosien välisiä vaihteluja, mikä hankaloittaa kannanmuutosten tulkintaa. Kannanvaihtelut saattavat liittyä Afrikan talvehtimisalueiden sääolosuhteiden vaihteluihin. 1950-luvulta 1970-luvulle kanta kasvoi, mutta 1980-luvun puolivälistä se taantui 1990-luvun loppupuolelle saakka. 2000-luvulla kanta jälleen kasvoi. Pienehkö yhdistetty linja- ja pistelaskenta-aineisto vuosilta 1983–2010 kertoo pesimäkannan pysyneen vakaana. 1940- ja 1950-lukujen kannanarvio oli noin 42 000 paria, 1970-luvun puolivälissä noin 160 000 paria. Nykyinen kannanarvio noudattelee 1990-luvun loppupuolen arviota 50 000–80 000 parista. Esiintyminen Laji keskittyy Lahdessa maatalousmaisemiin ja Kujalan jätekeskuksen alueelle. Se löytyy myös Luhdanjoen– Okeroisten alueelta, Näkkimistöstä, Karistosta ja Nikkilästä. I Lintuatlaksessa laji tavattiin 17 ruudusta ja sen parimääräksi arvioitiin 20 paria. II Lintuatlaksessa pesintään viittaavia havaintoruutuja oli 23 147 ja lajin nykyinen määräarvio on noin 25–30 paria. Huomioita Laji kuuluu Lintudirektiivin I-liitteen lajeihin. I Lintuatlas II Lintuatlas
Lahden II Lintuatlas | 2009-2011
To see the actual publication please follow the link above