E N E R G I A M Ä Ä R ÄY K S E T d ENERGIATEHOKKUUS kialttiimpia rakenteita. – Keskeistä on osapuolten välinen yhteistyö ja aktiivinen ylläpito. Talokeskuksen pitkäaikaisen seurantatiedon perusteella suurimmat vaihtelut käytön aikaisessa energiatehokkuudessa johtuvat teknisten järjestelmien olemattomasta ylläpidosta ja käyttäjien toiminnasta kiinteistössä. SÄÄTÖJEN KORJAUS SÄÄSTÄÄ Edessä on vielä mittava savotta, sillä kaikki rakennusmääräykset uudistuvat seuraavan viiden vuoden kuluessa. Ylijohtaja Helena Säteri ympäristöministeriöstä arvelee, että lämpöhäviöiden kautta on kuljettu jo tie loppuun, ja rakennuksia pitäisi oppia jatkossa käyttämään paremmin. Talokeskuksen keräämien keskimääräisten kulutustietojen mukaan rakennukseen ostetusta lämpöenergiasta kuluu keskimäärin 20–25 prosenttia lämpimän käyttöveden tuottamiseen ja joutuu lopulta viemäriin. Noin 30– 35 prosenttia johdetaan ilmanvaihdon kautta lämpimänä ilmana ulos. – Rakennuksen ulkovaipan lämpöhäviöiden osuus rakennukseen ostetusta kokonaislämpömäärästä on yhteensä vain noin 25 prosenttia, Matti Hellgren huomauttaa. – Edullisin tapa tehostaa energiankäyttöä on korjata teknisten järjestelmien säädöt ja ohjaukset toimimaan suunnitellulla tavalla. Rakennuksen energiatehokkuuden kannalta on oleellisinta huolehtia siitä, että kulutusseuranta on ajantasaista, olemassa olevat tekniset järjestelmät ovat kunnossa ja niitä käytetään oikein. KOLME VAIHTOEHTOISTA TAPAA Hellgren ja Pylsy eivät usko määräysten kuitenkaan vaikuttavan korjausvolyymiin, koska rakennuksen omistaja päättää edelleen, milloin ja mitä korjataan. Omistaja voi osoittaa täyttävänsä määräysten vaatimukset kolmella vaihtoehtoisella tavalla ja valita niistä sopivimman. 12 | KORJAUSRAKENTAMINEN – Ehkä helpoimmalla pääsee tekemällä yksittäisen rakennusosatarkastelun. Silloin riittää, jos esimerkiksi ikkunoiden tai seinän lämmöneristävyys täyttää vaatimukset, tai ilmanvaihtoa uusittaessa täytetään lämmön talteenoton vaatimukset, Pylsy toteaa. Toinen vaihtoehto on E-lukuun eli rakennuksen laskennalliseen kokonaisenergiankulutukseen perustuva tarkastelu, jossa on energiamuodoille omat painotukset. Kolmas vaihtoehto on rakennuksen laskennalliseen energiankulutukseen perustuva tarkastelu. – On mielenkiintoista nähdä, mitä mahdollisuuksia E-lukutarkastelu tarjoaa ja ottaako se tulta alleen. Laskennalliset menetelmät tarjoavat mahdollisuuden tarkastella korjausrakentamisen energiamääräyksiä usean erillisen korjaushankkeen näkökulmasta pidemmällä aikajänteellä. Talokeskuksen asiantuntijoita E-lukutarkastelut ovat työllistäneet lähinnä energiatodistusten laadinnassa. Se pitää olla ostajan tai vuokraajan saatavilla myös vanhaa rakennusta tai sen osaa myytäessä tai vuokrattaessa. – Valitettavasti teoreettisiin laskelmiin perustuva energiatodistus ei anna todellista kuvaa kiinteistöjen energiankulutuksista eikä niitä voi vertailla luotettavasti. Voisiko tämänkin ajan ja rahan, joka kuluu energiatodistusten laadintaan, käyttää tehokkaammin energiatehokkuutta parantaviin toimenpiteisiin? Hellgren kysyy. Talokeskus on suhteuttanut keräämänsä keskimääräiset energiankulutustiedot (B) suoraan ostoenergiaan. Ilmaislämpöä ei ole huomioitu, koska se nostaa vain ulkovaipan lämpöhäviöiden osuutta eikä vaikuta esimerkiksi käyttöveden kulutukseen. BTODELLINEN KULUTUS Ilmanvaihto 30–35% Katto 8% Seinät 10% Lämmitys 100% Ikkunat ja ovet 16% Käyttövesi 5% 25% Alapohja
Korjausrakentaminen | 2014 • 3
To see the actual publication please follow the link above