Viimeaikainen keskustelu ja pirujen maalailu energiatehostamisen yhteydestä home ja kosteusongelmiin on osittain sotkenut myös oikein tehtyä energiatehokkuustyötä. Energiatehokkaista taloista puhutaan pulloina. ”Pullotalo voi olla homepommi”, tiesi Helsingin Sanomat jo vuosi sitten. Vuodessa on tultu eteenpäin, kun korjausrakentaminen sai syyskuun alusta oman energiatehokkuusasetuksensa, jota kuulee myös kritisoitavan home- ja kosteusvaurioriskeistä. Toiveina ovat energiatehokkaammat rakenteet ja tekniset järjestelmät. Toteutuuko pullonhenki -tarinan opetus, kun kolmantena toiveena toivotaan, ettei kahta ensimmäistä olisi tehty? Alkavatko harvat rakenteet ja reilu ylilämmittäminen taas kiinnostaa, kun vaakakupissa painaa sisäilmaston terveellisyys energiatehokkuuden perimmäistä tarkoitusta eli ulkoilmaston hyvinvointia enemmän? Edellä mainitun rakennuksen korjaus- ja muutostöiden energiatehokkuusasetuksen neljännen pykälän rakennusosakohtaiset vaatimukset ovat mielenkiintoiset. Esimerkiksi korjattavien ulkoseinien alkuperäinen U-arvo pitää puolittaa, niin että se on ”kuitenkin enintään 0,17 W/ (m²K)”. Äkkiseltään tuon tulkitsee minimivaatimukseksi niin, että rakenteen tulee olla energiatehokkaampi ja alittaa U-arvon esitetty raja. Mutta asetuksen perustelumuistion lukijalle selviääkin esimerkkien kautta, että tuo on raja-arvo, jota ei tarvitse missään tapauksessa alittaa. Yksiselitteinen asetus on turha toivomus. Asetusta on helppo tulkita väärin – lisäeristetään liikaa, jätetään rakenteen kosteustekninen toimimattomuus ennalleen ja pahennetaan tilannetta entisestään. Pommi tikittää. Tampereen teknillisen yliopiston FRAME-tutkimusprojektin loppuraportissa 58 | KORJAUSRAKENTAMINEN todetaan ilmastonmuutoksen aiheuttavan ulkoilman suhteellisen kosteuden nousua ja tuulisuuden lisääntymistä. Näiden seurauksena kosteuden kondensoituminen ja homeen kasvu varsinkin rakenteiden ulko-osissa lisääntyy. Lämmöneristyksen lisääminen nostaa suhteellista kosteutta rakenteen ulko-osassa, koska vaipparakenteiden läpi siirtyy vähemmän lämpöä. Tällöin kosteusongelmat ja homeen kasvu lisääntyvät edelleen. Rakenteiden vikasietoisuus heikkenee, kun ajoittaisten kosteusvuotojen tai poikkeuksellisten sääolojen aiheuttama kosteus rakenteissa ei kuivukaan. Raportin mukaan jo vuoden 2007 lämmöneristysmääräykset olisivat olleet kerrostaloissa ja toimistorakennuksissa varsin riittäviä taloudellisen kannattavuuden näkökulmasta. Ilmastonmuutoksen ja lisäeristämisen seurauksena kosteusriskit lisääntyvät ja rakenteiden kosteusteknisen toiminnan tuntemisen merkitys korostuu. Tähän tarpeeseen työnantajani käynnisti kattavan home- ja kosteusvauriovalmennusohjelman työntekijöille. Kouluttajien Raimo Lajusen ja Kari Immosen sanoin home- ja kosteusongelmat ovat aina seurausta jonkinlaisesta virheestä tai vauriosta. Kosteusvauriot voivat näkyä esimerkiksi materiaalin värjäytymisenä, mutta usein niitä ei näe. Rakenteiden ylimääräinen kosteus voi olla peräisin putki ja laitevaurioista, tiivistymisestä tai sade ja pintavesien pääsystä rakenteisiin. Mikäli kosteusvauriota ei korjata ja sen syytä poisteta, kosteusvaurio johtaa kaikissa rakennusmateriaaleissa mikrobien kasvuun, mikä aiheuttaa terveyshaittoja ja vaurioittaa rakenteita. Väliaikainen kuivuminen ei tuhoa mikrobikasvustoa kokonaan, vaan osa mikrobeista jatkaa kasvuaan rakenteen kostuessa uudelleen. Kaukolämpömegawattitunnille on selkeä yksikköhinta, mutta mikä on hengitetyn homesieni-itiön tai VOC-päästöyksikön hinta? Entä kun hengittäjänä on päiväkoti ikäinen lapsi? Kun tähän vielä yhdistetään se, että kokemus sisäilmasta on subjektiivinen, on kyseessä insinööreille haastava optimointitehtävä. Ainoa toivomukseni onkin, että energiatehokkuuden ja sisäilma-asioiden vastakkainasettelun sijaan oltaisiin valmiita tekemään ponnisteluja kehityksen eteen. Pitää löytää paremmat ratkaisut huonompien vaihtoehtojen seasta. Aina on jokin trade-off – jos ei muussa niin kustannuksissa. Paras tapa varmistaa sekä energiatehokkuus että home- ja kosteusnäkökulman perusteellinen ja oikea huomioiminen korjausrakentamishankkeessa, on tuoda molempien alojen asiantuntijat samaan pöytään. Pienemmässä projektissa voi pysähtyä tarkastelemaan omaa hanketta molemmista näkökulmista ja tehdä työvaiheet valmistajien ohjeiden mukaisesti virheitä välttäen. Energiatehokkaatkin rakenteet saadaan toimimaan, kun ei jätä onnistumista toiveiden varaan. Toivomukset voi sitten kohdistaa asioihin, joihin ei itse voi niin helposti vaikuttaa. Panu Lallukka Ki r joit taja on energia- ja LVI -tekniikan diplomi-insinöör i ja työskentelee Karves Yhtiöi l lä kor jausrakentamisen ja energia- tehokkuuden projektipääl l ikkönä. KOLUMNI 2/2014 RAKENNUSMEDIA.FI Pullotalon henki ja pari toivomusta ALAN ASIANTUNTIJAT SAMAAN PÖYTÄÄN!
Korjausrakentaminen | 2014 • 2
To see the actual publication please follow the link above