Ikkunoiden vaihtamisella saavutetaan tavanomaisesti vajaan kymmenen prosentin säästo kiinteiston energiataloudessa. KORJAUSRAKENTAMINEN | 3 1 neen vaurioitumisen vuoksi. Ikkunoiden uusimisessa on kiinnitettävä huomiota seuraaviin asioihin: ikkunoiden lämmöneristävyys eli U-arvo, ikkunoiden auringon säteilyn kokonaisläpäisy eli niin sanottu g-arvo, mahdollisten sälekaihtimien hankinta, ikkunoiden ilmatiiviys, ääneneristävyys ja ilmanvaihdon toiminta ikkunaremontin jälkeen. Uusien ikkunoiden U-arvon tulee olla korkeintaan 1,0 W/m²K. Myös ikkunan auringonsäteilyn kokonaisläpäisykertoimeen eli g-arvoon on syytä kiinnittää huomiota, koska se vaikuttaa kesäajan asumisviihtyvyyteen. Mitä enemmän ikkuna läpäisee auringon säteilyä, sitä enemmän kesäajan huoneilman lämpötilat nousevat. Vanhojen ikkunoiden g-arvo on noin 0,75, mikä tarkoittaa, että ikkunoihin osuvasta auringon säteilystä 75 prosenttia tulee huonetilaan. Nykypäivän ikkunoiden läpäisyarvoissa on eroja: tyypillisesti läpäisevyys on 40–55 prosenttia, mutta tarjolla on myös tehokkaita auringonsuojalaseja, jotka läpäisevät auringon säteilystä vain 20–30 prosenttia. Ikkunoiden uusimisen yhteydessä on aina muistettava varmistaa ilmanvaihdon toiminta. Jos huoneiden korvausilma on aikaisemmin saatu vanhojen ikkunoiden ilmavuodoista, vähentää ikkunoiden vaihto huonetilaan tulevaa ilmamäärää. Tällöin ilmanvaihto jää riittämättömäksi. Ikkunoiden vaihdon yhteydessä tuleekin huolehtia korvausilmaventtiilien asentamista ja ilmanvaihtojärjestelmän perussäädöstä. Remontin suunnitteluvaiheessa on pohdittava, minkälaiset korvausilmaratkaisut takaavat parhaimman lopputuloksen. Jos kiinteistössä on koneellinen poistoilmanvaihto, jota ei olla muuttamassa koneelliseksi tulo-poisto-ilmanvaihtojärjestelmäksi, voidaan harkita niin sanottujen tuloilmaikkunoiden asentamista. Niiden toimintaperiaate on yksinkertainen: ulkoilma johdetaan ikkunan puitteiden väliseen tilaan ylä-, ala- tai sivukarmin kautta ja edelleen huoneilmaan yläkarmin tai -puitteen läpi. Ikkunarakenteeseen johdettava ulkoilma voidaan suodattaa, jolloin tuloilman puhtausvaatimukset täyttyvät ja ikkuna pysyy puhtaampana. IKKUNOILLA ON SUURI VAIKUTUS ENERGIATALOUTEEN Ikkunoiden vaihtaminen vaikuttaa kiinteistön energiatalouteen. Energiansäästömahdollisuus on riippuvainen lähtötilanteesta, asennustyön onnistumisesta ja korjauksen jälkeen tehtävistä säätötoimista. Uusittujen ikkunoiden parempi ilmatiiviys ja lämmöneristävyys vähentävät yleensä huonetilojen lämmitystarvetta. Tämä pitää ottaa huomioon teknisissä järjestelmissä, jotta huonelämpötilat eivät nouse liian korkeiksi. Huonelämpötilojen nousu voidaan välttää asettamalla lämmitysjärjestelmän säätökäyrä uudelleen tai perussäätämällä patteriverkosto. Ikkunoiden vaihtamisella saavutetaan tavanomaisesti vajaan kymmenen prosentin säästö kiinteistön energiataloudessa. Toisaalta energiankulutus voi myös kasvaa jos lähtötilanteen ilmanvaihto on lähes olematon, mutta remontin jälkeen ilmanvaihtojärjestelmä säädetään vastaamaan suosituksia. Energiansäästö edellyttää myös ikkunoiden huolellista asennusta. Huonolla asennustyöllä voidaan helposti pilata ikkunoiden vaihdolla saavutettavissa olevat energiansäästö- ja viihtyisyysmahdollisuudet. Ikkunaremonttien investointikustannusarvio vaihtelee tavanomaisesti 60– 90 euron välillä asuntoneliötä kohden. Ikkunoiden hinnat vaihtelevat tavanomaisesti 350–550 euron välillä ikkunaneliötä kohden. Ikkunapinta-alan kasvaessa suhteessa asuinneliöihin kasvaa myös investointikustannus ja saavutettava energiansäästö. Jos ikkunoihin yhdistetään sälekaihtimet, tulee siitä lisäkustannusta 30–50 euroa ikkunan pinta-alaneliötä kohden. ASUMISVIIHTYVYYS PARANEE Ikkunoiden uusiminen parantaa myös asumisviihtyvyyttä. Mitä paremmin ikkuna eristää lämpöä, sitä korkeampi on ikkunan sisimmän lasin sisäpinnan lämpötila talvella. Korkeampi lasin pintalämpötila vähentää kylmän pinnan aiheuttamaa vedontuntua. Lämmöneristävyyden lisäksi asumisviihtyvyyteen vaikuttavat myös auringonsäteilyn läpäisykerroin ja mahdolliset sälekaihtimet – erityisesti kesällä. Oikealla ikkunavalinnalla ja sälekaihtimilla voidaan hallita huoneilman lämpötiloja huomattavasti paremmin. Tällaisessa tilanteessa vuorokauden huoneilman maksimilämpötiloja saadaan laskettua nykypäivän ikkunoille tyypillisillä g-arvoilla 2–5 ˚C. Auringonsuojaikkunalla sisäilman maksimilämpötilaa voidaan laskea jopa seitsemän astetta. Valittaessa auringonsuojaikkunoita on kuitenkin huomattava, että ne estävät näkyvää päivänvaloa pääsemästä huonetilaan eli pimentävät huonetta. Paremmalla kesäajan lämpötilojen hallinnalla on myös kolikon toinen puoli: ikkunat estävät auringon lämmön pääsyn huonetilaan myös keväällä ja syksyllä. Sälekaihtimilla on mahdollista laskea huoneilman kesäajan maksimilämpötiloja miltei yhtä paljon kuin auringonsuojaikkunoilla. Sälekaihtimet eivät toisaalta estä hyödyntämästä keväällä ja syksyllä auringon lämpöä tilojen lämmityksessä. Kaikkein merkittävimmässä roolissa on kuitenkin asukas, joka säätää sälekaihtimien asentoa. Parhaan hyödyn saamiseksi sälekaihtimia tulee käyttää aktiivisesti avaten ja sulkien niitä tarpeen mukaan. Tekni ikan tohtor i Jar i V i r ta on Suomen Ki inteistöl i i ton kehi tyspääl l ikkö. Puuikkunoiden tekninen käyttöikä on keskimäärin 30 vuotta ja puu-alumiini- ikkunoiden 60 vuotta.
Korjausrakentaminen | 2014 • 2
To see the actual publication please follow the link above