19.8.2017 Kirkonseutu 13/2017 11
LAURA VISAPÄÄ
Kun aikataulu oli löysä, sai nautiskella
kesäsunnuntaista.
Ja taas Veikko Mattilan
tuohitorvi törähti, kun Kellosalmelta
lähdettiin kohti
Kuhmoista Papinsaaren venerantaan.
Samalla vaihtuivat
soutajat kuhmoislaisiin. Kun
kuhmoislaisilla on oma kirkkovene,
treenattu on varmaan
paljon. Niinpä heti rannasta airot
nousivat täsmälleen samaan
riviin. Perämiehenä oli Erkki
Lekkerimäki.
Kuhmoisiin on matkaa alta
20 kilometriä. Kymmenen
kilometrin tuntivauhdilla myös
tämä porukka odotti järven
poukamassa lopputahtien alkamista.
Papinsaaren rannassa
oli soutajia vastassa runsaasti
väkeä: osa tuli kello 13 jumalanpalveluksesta,
osa oli muita
kiinnostuneita. Kirkkokahvit
maistuivat koko porukalle. Kiitosten
jälkeen ilmaan jäi ajatus:
mitä jos ensi vuonnakin!
Padasjoen soutajat
Kirsi Pykälistö, Kimmo Perälä,
Eemeli Perälä, Nina Mertsalmi,
Heikki Uusitalo, Jarmo Lahtinen,
Saara Lahtinen, Jaana
Tanner, Leena Mertsalmi,
Heikki Jaakkola, Ilkka Mertsalmi,
Hannu Hertti, Antti Jaakkola,
Rea Ekström-Wallenius
sekä perämies Reijo Tuominen.
Kuhmoisten soutajat
Kaisa Heickell, Virpi Lekkerimäki,
Anssi Vaskisalo, Antero
Sorri, Markku Vataja, Veikko
Rantala, Aarno Syvälahti, Simo
Lievejärvi, Pilvi-Sisko Rantala,
Marja-Liisa Inkinen, Pauli
Lahti, Heikki Nuuttila, Seija
Rantala, Raija Syvälahti sekä
perämies Erkki Lekkerimäki.
Mustankallion
hautausmaalla
vietetään
100-vuotisjuhlaa
LAURA VISAPÄÄ
Mustankallion hautausmaalle on ensimmäisenä haudattu Olga Pauliina Happonen. Hänen muistomerkkinsä tekstit
saavat uuden kultauksen hautausmaan 100-vuuotisjuhlaan mennessä.
Laura Visapää
MUSTANKALLION hautausmaa
Mattilanmäellä täyttää tänä
vuonna 100 vuotta. Se on toiseksi
vanhin Lahden seurakuntien viidestä
hautausmaasta. Vanhin on
Vanha hautausmaa.
Kun Mustankallion hautausmaa
perustettiin, se vihittiin
käyttöön 3.6.1917 nimellä Uusi
hautausmaa. Nimi muutettiin
kirkkohallintokunnan päätöksellä
Mustankallion hautausmaaksi
19.9.1958.
Hautausmaalle on ensimmäisenä
haudattu Olga Pauliina Happonen.
Hänen haudalleen Lahden
seurakunta on pysyttänyt patsaan.
Hautausmaan vanhin osa
sijoittuu siunauskappelin oikealle
puolelle. Tässä osassa hautausmaata
on säästetty hautakiviä
perustamisen ajoilta asti kulttuurihistoriallisesti
arvokkaina.
Mustankallion hautausmaalle
on haudattu vuoden 1918 tapahtumissa
kuolleita, talvi- ja
jatkosodassa kaatuneita sekä
ilmapommitusuhreja. Heille on
hautausmaalla omia muistomerkkejä.
Hautausmaalta löytyy
myös diakonissalaitoksen sisarten
yhteinen hauta. Hautakiven jalustassa
on kirjoitus Diakonissalaitos
Betelin Sisarhauta. Yhteiseen hautaan
on haudattu liki 30 sisarta,
viimeisin vuonna 1999.
Hautausmaa on pinta-alaltaan
4,7 hehtaaria, ja siellä on nurmi-
tai hiekkapintaisia arkku- ja
uurnahautaosastoja. Alueella
on liki 5000 arkkuhautaa ja yli
600 uurnahautaa. Koska hautausmaa
on rajoitettu alue, uusia
hautapaikkoja ei voida perustaa,
mutta vanhoja otetaan uudelleen
käyttöön niiden palauduttua
seurakunnalle.
Hautausmaalle on haudattu
tunnettuja lahtelaisia vaikuttajia
kuten esimerkiksi kansanedustajat
Osmo Kock, Ensio Partanen
ja Hulda Salmi, olympiamitalistit
Erkki Laine ja Tapani Niku sekä
päätoimittaja Olli Järvinen, näyttelijä
Ola Johansson ja taiteilija
Thelma Salo.
Alueen puusto ja muu kasvillisuus
on tyypillistä hautausmaille.
Mustankallion erikoisuus on
kuitenkin Katsura-koristepuu.
Japanista peräisin olevan Katsuran
kauneus perustuu lehtien
erikoiseen kasvutapaan. Miltei
pyöreät nyhälaitaiset lehdet ovat
asettuneet oksille säännöllisiin
kulmiin. Puu kasvaa lähellä kellotapulia.
Hautausmaalla kasvaa
myös punakoivu, jalopähkinä
sekä rungollisia pikkusyreenejä ja
pikkusyreenihortensioita.
Mustankallion kappelin on
suunnitellut rakennusmestari A.
Koivisto. Se on Lahden kappeleista
vanhin ja valmistui vuonna 1925.
Kappelin vieressä on muualle haudattujen
muistelupaikka, johon
omaiset voivat tuoda kukkia tai
kynttilän.
>
HAUTAUSMAAN
100-VUOTISJUHLA
Mustankallion hautaus-
maa, Huhtakatu 25,
Lahti
Sunnuntai 3.9. kello 15.
Musiikki Aurora Ikä-
valko, Miika Kallio,
juhlahartaus Miika
Hämäläinen.
Kahvit.
Opastettu
hautausmaakierros.
Vettä
pitkin
kirkkoon
KIRKKOVENEET yleistyivät
1600-luvulla uskonpuhdistuksen
myötä. Seurakunnat olivat suuria,
kyliltä kirkoille oli matkaa, ja tieverkosto
oli olematon. Kirkkoveneellä
päästiin kulkemaan osan
vuotta.
Kirkossa käytiin koko kylän
voimin ahkerasti, mutta sinne lähdettiin
muistakin syistä kuin Sanan
kuuloon. Kirkkomatka tuotti virkistystä
elämän yksitoikkoisuuteen,
ja kirkonmäeltä saattoi löytää
oman mielitietynkin. Saarnastuoli
oli aikansa media: sieltä kuultiin
niin pitäjänkokouksen asiat kuin
muutkin uutiset.
Kirkkoveneitä oli Kuhmoisten
Päijänteen rannoilla ainakin
Pihlajakoskella, Närvässä, Ruolahdella
ja Tehissä. Kirkonkylän rannassa
oli kirkkovalkamat, joissa
kyläkuntien veneet odottivat.
Kuhmoisten laajassa pitäjässä
syrjäkulmilta oli naapuripitäjien
kirkkoon lyhyempi matka kuin
omaan. Kuhmoisista käytiin kirkkoveneellä
myös Längelmäellä,
Jämsässä tai Sysmässä. Kirkkoveneiden
aika loppui Kuhmoisissa
1880-luvulla, kun tieverkosto
parani.
Kirkkoveneet ovat tulleet
uudelleen suosioon erilaisissa
soututapahtumissa. Kuhmoisten
kirkkovene osallistui tänä
vuonna ensimmäistä kertaa
Sulkava-soutuun.
Lähde: Kappelisoudun päätöstilaisuudessa
kappelineuvoston puheenjohtaja
Risto Ojalan pitämä
esitelmä kirkkoveneperinteestä.