29.10.2016 Kirkonseutu 18/2016 7 Maailmaa muuttamassa Heikki Palmu on kirkon nuori radikaali viiden vuosikymmenen takaa. Juhana Unkuri Heikki Palmu oli vuosikymmeniä sitten yksi kirkon nuorista radi-kaaleista. Hänen mielestään kirkko on mennyt parempaan suuntaan. Samalla haasteissa on ajattomuutta. – Kirkon sanotaan olevan Sanan kirkko. Ikuinen ja perus-tavanlaatuinen kysymys on, onko sanoilla katetta. Tuleeko Sana lihaksi vai jääkö kirkko sanoihin? On helpompi puhua kuin tehdä ja tekijöistä on aina pulaa, Heikki Palmu, 69, pohtii. Ansiokkaassa Oulusa koulusa -60-lukulaisen muistelmat -kir-jassaan Palmu käy läpi elämän-vaiheitaan 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa sekä pohtii tuon ajan kirkollista ja yhteiskunnal-lista tilannetta. Palmu oli yksi kirkon nuorista radikaaleista, joiden tavoitteena oli muuttaa kirkkoa ja maailmaa. Kristityksi sosialistiksi itseään kutsunut Palmu oli mukana Suomen kristillisen ylioppilas-liiton toiminnassa ja puolue-poliittisesti kannatti SKDL:a. Palmu osallistui myös 60-luku-laisuutta vahvasti symboloivaan Vanhan valtaukseen. Palmu valittiin Ouluun opiskelijapapiksi, mutta vasem-mistosuuntauksensa takia hänen oli ensin vaikea saada pappisvih-kimystä. Sittemmin Palmu teki pitkän uran korkeakoulupasto-rina, kirkkoherrana, johtavana sairaalapastorina, ulkosuoma-laisten pappina sekä työnohjaa-jana. Palmu on julkaissut vuosi-kymmenten mittaan 13 kirjaa. Palmun mukaan nuoret radikaalit kritisoivat kirkon sisäänpäinkääntyneisyyttä ja pysähtyneisyyttä. – Jeesuksen linja oli radi-kaali. Hänen sanomansa oli jotain muuta kuin monien 60- luvun lopun piispojemme ja kirkon muiden johtohahmojen. Meidän nuorten mielestä kirkko näyttäytyi pysähtyneenä, um-pioituneena ja kotikutoisena perinneyhdistyksenä. – Vaarana on, että jokin his-torian perinteen ajatus ikään kuin kehystetään seinälle. Tämän jälkeen perinnettä ruvetaan vaalimaan ja kunnioittamaan. Meidänkin aikanamme kirkkoon voi muodostua perinnäissääntöjä, jotka ovat ristiriidassa uskon pe-rusteiden kanssa. Palmu ottaa esimerkiksi aja-tuksen kodista, uskonnosta ja isänmaasta. – Ne olivat vuosikymmeniä sitten kirkollemme ja sen eräille piispoille kalliita ja rakkaita käsitteitä. On hämmentävää, että juuri nämä asiat oli jossakin historian käänteessä nostettu keskukseen. Jeesushan oli ko-diton, hän joutui ristiriitaan oman aikansa uskonnon edus-tajien kanssa, eikä hänellä ollut isänmaata. Suomen kristillisen yliop-pilasliiton nuoret pyrkivät toi-mimaan kolmannen maailman ja kotimaan kehitysalueiden hyväksi. Perusajatuksena oli, että kirkko ei ole olemassa itseään vaan muita varten. Kirkon on pidettävä huolta niin lähellä kuin kaukana olevista lähimmäisistä. – Osa kirkon ihmisistä ajat-teli, että emme olisi saaneet puuhastella yhteiskunnallisten asioiden parissa. Olisi pitänyt keskittyä sielujen pelastamiseen. Minulta kysyttiin monet kerrat, olenko uskossa ja samaa kysyttiin monelta muulta kirkon nuorelta radikaalilta. Ajatuksena oli, ettei yhteiskunnallisilla asioilla olisi tekoa uskon kanssa. Me olimme täysin eri mieltä. Kritiikkimme nousi nimenomaan uskon, ei jonkin poliittisen ideologian pohjalta. Palmu toteaa, että alusta asti kirkon tehtävä on ollut julistaa evankeliumia. – Kirkon tulee julistaa evan-keliumia konkreettisesti, siten että ihminen otetaan huomioon kokonaisvaltaisesti. On jonkin-laista uskon halpamyyntiä pitää huolta vain sieluista, Palmu kiteyttää. Palmun mukaan Uudessa testamentissa diakonian virka on perusteltu papin virkaa vahvemmin. – Ja oikeastaan Jeesuksella ei ollut mitään ohjelmajulistusta, joka ei olisi jotenkin liittynyt maanpäälliseen elämään. Isä meidän -rukouksessakin Jeesus opetti rukoilemaan sen puolesta, että Jumalan tahto toteutuisi maan päällä. Julkisen toimin-tansa aloittaessaan Jeesus viittasi Vanhan testamentin kohtaan, jossa puhutaan vapaudesta sorretuille. Palmu ottaa kantaa myös turvapaikanhakijakeskusteluun. – Monet sanovat tosissaan ja vakavalla naamalla, että ensiksi täytyy pitää huolta omistaan, eikä Suomi pysty auttamaan koko maailman ihmisiä. Tämä ikivanha ajatus on vähän tympeä. On hyvä muistaa, että meidän köyhämme on ihmisten enem-mistön silmissä rikas. – Ongelma on lähinnä siinä, jos oma itse ajatellaan maailman napana. Itselle on saatava ja oma asema on turvattava. Tämän kri-tisointi ei tietenkään ole meidän 60-lukulaisten keksintö. Ajatus löytyy aivan kirkkaana muun Heikki Palmu sanoo, että 60-luvulla kirkon radikaalit näkivät kirkon umpioituneena perinneyhdistyksenä. muassa Uuden testamentin lehdiltä. Palmun poliittinen kanta ei ole vuosikymmenten kuluessa muuttunut, mutta siinä on tapah-tunut hienosäätöä. – Nuorena olin SKDL:ssä, nyt demareissa. Voidaan sanoa, että punavärin sävy on lieventynyt, mutta edelleen pidän itseäni jonkin sortin sosialistina. Nuo-rena kannoissani oli enemmän jyrkkyyttä ja ehdottomuutta. Vastaavalla tavalla rippikoulu-laiset ajattelevat usein uskosta eri tavalla kuin aikuiset ihmiset. Palmu kertoo olevansa edel-leen sitä mieltä, että kirkon jä-senen on helpompi olla sosialisti kuin kapitalismin kannattaja ja porvari. – Kapitalismissa on enemmän asioita, jotka ovat ristiriidassa Raamatun kanssa. Olen kui-tenkin sitä mieltä, että kristittyjä on hyvä olla kaikissa puolueissa. Kirkon kannalta olisi kaikkein huolestuttavinta, jos he keskit-tyisivät johonkin yksittäiseen puolueeseen. Aikanaan kirkko oli paljolti yhteiskunnallisen konser-vatiivisuuden ja poliittisen oikeis-tonkin linjoilla. Enää näin ei ole. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Palmu toteaa olevan nykyään erilainen kuin viisi vuosikymmentä sitten. Kirkon yhteiskunnallinen työ ja muut erityisalat alkoivat saada hyvin jalansijaa 60-luvulla, ja sittemmin niiden asema on vahvistunut. Palmu muistuttaa, että muutos-tuulia kirkkoon toivat aikanaan myös muut kuin nuoret. – 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa monet kirkossa olivat aika pihalla yhteiskunnallisissa kysy-myksissä. Nykyään esimerkiksi piispakunta seuraa yhteiskun-nallisia asioita paljon enemmän ja ymmärtää niitä paremmin. Piispoilla on viime vuosina ollut hyviä kannanottoja. KUVA: KIRJAPAJA
Kirkonseutu | No 18 • 2016
To see the actual publication please follow the link above