Page 8

KEILAAJA | 2017 • No2

Mika Koivuniemi täytti 50 vuotta Yksi Suomen keilailulegenda, ehkäpä kaikkein suurin, Mika Koivuniemi vietti huhtikuun 6. päivä 50-vuotispäiväänsä. Vilkaisimme Mikan kanssa hieman menneeseen ja katsoimme lyhyesti myös tulevaisuuteen. Mikan uraa on vaikea lyhyeen juttuun tiivistää, niin huikea se on. Mika Koivuniemi teki pitkän 8 | KEILAAJA ja menestyksen täyteisen uran Suomen maajoukkueessa ja ammattilaisena PBA:ssa. Ensimmäisen kerran hän keilasi Suomen edustuspaidassa junioreiden PM-kilpailuissa 18-vuotiaana vuonna 1985 ja viimeisen kerran sitten miesten MM-kilpailuissa 23 vuotta myöhemmin Münchenissä. Arvokilpailuista Mikalla on kaikkiaan 23 mitalia, niistä merkittävin tietenkin vuoden 1991 henkilökohtainen MM-kulta. Aikaperspektiiviä Mikan uraan saa juuri MM-mitaleista, sillä hänellä on myös all eventsin hopea vuodelta 1991 ja joukkuehopea vuodelta 2010. Triopronssia on kaapissa vuosilta 1991 ja 2008. Maininnan ansaitsee myös se, että vuoden 1991 masterskulta oli saada vierelleen mitalin myös seuraavista kisoista 1995, kun Mika oli MMmastersissa neljäs. Itse muistan Mikan Kaupin hallilta ajalta, jolloin hän ei vielä ollut kovin kiinnostunut keilailusta. Hieman jopa sattumien summana keilailusta tuli hänelle kuitenkin päälaji jo melko varhaisessa vaiheessa. – Nuorempana tuli pelailtua monia pallopelejä, kun ei ollut paljoa vaihtoehtoja viihdyttää itseään kuten nykyaikana. Siihen, että keilailusta tuli sitten ykköslaji, on parikin isompaa syytä. Ensinnäkin meillä oli tosi kiva porukka silloin nuoria Kaupissa ja siellä oli mukava viettää aikaa, vaikka ei aina päässyt radoille. Paljon mukavia muistoja on varsinkin Tompan (Tom Hahl) kanssa. Toinen iso syy oli se, kun siirryin koripallossa ikäluokan ylöspäin, enkä päässyt pariin ensimmäiseen treeniin, koska oli pienoisgolfkisoja ja valmentaja pudotti minut kakkosjoukkueeseen. Muutaman kerran jälkeen tajusin, että minun pitäisi olla ykkösjoukkueessa, mutta en päässyt sinne kuulemma enää juuri missattujen harjoitusten takia. No lopetin pelaamisen muutaman viikon jälkeen ja aloin sitten keilata paljon enemmän. – Haaveilin pääsystä junnumaajoukkueeseen. Ja muistan joskus, kun porukalla heiteltiin, miettineeni sen kertaisessa viimeisessä ruudussa, että tarvitsen tuplan, että voitan Ballmaster Openin. No ne molemmat sitten toteutuivat, Mika muistelee. Ensimmäisistä junnujen EM-kisoista 1986 Mikalla on muutamia hämäriä muistoja. – Rupean olemaan sen verran vanha ja muutama kisareissu takana, että vähän on muistoja mistään. 1986 EM-kisoista isoimmat muistot ovat ehkä banketista, kun istuimme kunniapuheenjohtajan (Sampsa Ahokas) kanssa samassa pöydässä ja eräälle joukkuetoverille tuli huono olo. Muutenkin oli mukava reissu hyvällä porukalla, hän muistelee hymyssä suin. Nopeasti Mikalle aukesivat ovet myös miesten maajoukkueeseen, vaikka ei heti ensiyrittämällä. – Pääsin 1987 karsinnoista kahdeksan pelaajan ryhmään, josta kuusi valittiin MM-jengiin. Tiesin kyllä, ettei minulla ollut teoriassa kovin hyviä mahdollisuuksia MM-jengiin, kun olisi ollut ensimmäinen kerta miesten jengissä, Mika kertoo. Vuonna 1989 Mika kuului Suomen hieman surullisenkuuluisaan EM-joukkueeseen, joka Hollannissa jäi mitaleitta. Joukkueessa keilasivat myös mm. Teemu Raatikainen, Tom Hahl ja Sami Luoto. – Ne ovat varmaan kisat, jotka kaikki mukana olleet haluaisivat unohtaa. Kovin odotuksin lähdettiin ja mitään ei siis tullut. Osasyy varmasti oli hollantilaisten idea lakata puuradat vanhalla lakalla, mitä ei silloin enää Suomessa käytetty. Kisoissa pärjänneet käyttivät paljon muovi- ja kumipalloja ja meillä oli uretaanit mukana. Kisat olivat tietysti pettymys, ehkä se helpotti, että koko joukkue oli epäonnistunut ja sitä ei ottanut niin henkilökohtaisesti kuin, jos olisi ollut ainoa, joka pelasi huonosti, Mika kertoo. Mikan tähtäimessä olivat seuraavana 1991 vuoden MM-kilpailut, joihin hän panosti en- TEKSTI: SEIJA LANKINEN, KUVAT: PBA JA SKL Mika Koivuniemen pitkälle uralle mahtuu paljon hienoja hetkiä, kuva vuoden 2011 U.S. Openista, jossa voitto lipui Mikan käsistä viimeisessä ruudussa.


KEILAAJA | 2017 • No2
To see the actual publication please follow the link above