KEILAAJA | 13 Sanoit tuossa, että olitte joka päivä hallilla ja viikonloput kisaamassa. Miten paljon harjoittelit ja kuinka paljon keilasit tuohon aikaan? – Harjoittelin ensimmäisen 5-7 vuoden aikana jopa tunteja päivässä plus muutama kisa viikossa. Myöhemmässä vaiheessa kilpailut olivat tärkeämmässä osassa ja harjoittelin ehkä pari kertaa viikossa. Kilpailusarjoja tuli 1500-2000 kaudessa. Uskon, että suomalainen kilpailusysteemi on yksi niitä asioita, minkä takia Suomi on menestynyt niin hyvin ja pitkään kansainvälisesti. Oliko sinulla joku, joka valmensi sinua tai oli muutoin urallasi merkittävä henkilö? – Minulla ei koskaan ollut varsinaista idolia. Alkutaipaleella arvostin muutamaa Suomen maajoukkuepelaajaa, sekä Pete Weberiä ja Mark Rothia. Myöhemmässä vaiheessa myös Mr. Ballmasters Timo Suviranta auttoi minua lähinnä sponsoreiden hankkimisessa. Timon kaltaisia ison vision henkilöitä tarvittaisiin enemmän keilailun pariin… Polkuni alkuvaiheessa Jarmo Saarikko Tampereelta, Dick Ritger ja myöhemmässä vaiheessa omat seurakaverit olivat merkittäviä henkilöitä urallani. Minulla ei koskaan ollut mitään varsinaista valmentajaa, vaan lajin opiskelu tehtiin oman käden kautta hyvin pitkälle. Olisipa ollut iPadit, internetit ja Youtubet! – Muutin Helsinkiin ja liityin Ballmasters keilaseuraan 19-vuotiaana vuonna 1985. Tämä oli ratkaiseva siirto urallani ja unelmani pelata sen hetkisten Suomen parhaiden keilaajien kanssa toteutui. Suomen keilailu oli 80-luvulla paljon näkyvillä ja Ballmaster Open oli ykkösturnaus Euroopassa. Ballmasters oli suurin ja kaunein seura, eikä toista sellaista ole. Tämä oli unelma-aikaa minulle. – Jos kysytään, keneltä olen oppinut eniten keilailusta, niin joukkuekavereilta. Mikko Kaartinen, Simo Vähä-Korpela, Paavo Grönmark, Pekka Lundström, Sami Luoto ja Mika Koivuniemi, joiden kanssa pelattiin vajaa 10 vuotta yhdessä ja istuttiin muutama satatuhatta kilometriä autossa; heiltä olen oppinut kaikilta jotakin. Kaikki he ovat olleet menestyjiä ja erilaisen tyylin omaavia huippukeilaajia. Mitkä koet omiksi vahvuuksiksi? – En ole ikinä pyrkinyt olemaan täydellinen keilaaja, vaan yrittänyt vahvistaa niitä osa-alueita, joissa pärjäsin ja osasin parhaiten eli tunsin oman heittoni. Tähän voisi lisätä kohtalaisen henkisen kantin ja taidon voittaa kisoja, vaikka mielestäni pelasin 70% kyvystäni sinä päivänä. Mitkä olivat omat tavoitteesi urheilijan polullasi? – Ensin tavoitteeni oli päästä miesten maajoukkueeseen, joka toteutui 18-vuotiaana. Sen jälkeen ainoastaan mielessä oli kansainvälinen ura ja ammattilaisuus, joka ei kuitenkaan toteutunut. Muutto vuonna 1994 Singaporeen oli tärkeä askel urallani. Mikä sai sinut muuttamaan Singaporeen? – Voitin maailmancupin Thaimaassa vuonna 1990 ja sain kutsuja Malesiaan ja Singaporeen turnauksiin. Niitä sitten Koivuniemen Mikan kanssa pelasimme 1990-luvun alussa pari kertaa vuodessa. Pidin Singaporesta ja aloin jo suunnitella keilailun jälkeistä elämää. Singapore on mukava sekoitus länttä ja itää sekä se on erinomainen paikka bisnekselle. Mikään paikka ei ole täydellinen, mutta tämä on aika lähellä. No saavutitko tavoitteesi, oletko saanut omalta urheilijauraltasi sen, mitä tavoittelit? – Ainahan sitä jää hampaankoloon varsinkin keilailussa, jossa hävitään suurimmaksi osaksi. Olin kuitenkin MM-finaalissa, voitin maailmancupin ja Suomen mestaruuden sekä turnauksia 16 eri maassa, joten ei se ihan penkin alle mennyt… Jos mietit ja muistelet urasi merkittävintä onnistunutta kokemusta, mikä se olisi? – Ensimmäinen turnausvoittoni vuonna 1982 Englannissa 17-vuotiaana antoi minulle uskoa, että voin pärjätä kansainvälisesti. Silloin päätin, että keskityn enemmän kansainvälisiin turnauksiin jatkossa. Kulkiko urheilijan polkusi siten, kuten olit ajatellut ja toivonut? Onko jotain mitä olisit tehnyt toisin? – En sitä ihan näin ajatellut, että keilailu vie minut ulkomaille pysyvästi asumaan. Näin paljon, voitin paljon ja tapasin ihmisen, joka muutti elämäni täysin. Joten annan täyden kympin polulleni. Jos nyt jotain olisin tehnyt toisin, olisi se fysiikkaharjoittelu. Muissa lajeissa sitä tehdään paljon. Toivottavasti tämän hetken tulevat suomalaisen keilailun tähdet ja Suomen Keilailuliitto tajuaisivat fysiikkaharjoittelun tärkeyden. Keilailu on hyvin yksipuolinen laji ja monet meistä aloittavat hyvinkin nuorena, jolloin lihas- ja muu kehitys on vielä kesken. Sen takia on tärkeää tasapainottaa kroppaa fysiikkaharjoittelulla. Voit esimerkiksi kesätauolla hakea oppia ja treenata liikunta-ammattilaisen kanssa tulevaan kauteen. – Muuten terveisinä nykypäivän junnulle sanoisin, että ole rohkea, unelmoi ja ajattele isoja asioita! Tom Hahl (vas.) ja Mika Koivuniemi keilasivat paljon yhdessä jo nuorina, kuva vuoden 1992 Eurooppa cupista. Timo Suvirannalla oli iso merkitys Tom Hahlin uralla, kuvassa hän on Tompan valmentajana vuoden 1990 Eurooppa cupissa.
Keilaaja | 1 • 2017
To see the actual publication please follow the link above