Erilaiset reitit urheilijan polku huipulle Urheilijan polku on ollut esillä mediassa viime aikoina ja erityisesti sitä on tarkasteltu siitä näkökulmasta, miten erilaisia polkuja pitkin voi urheilijan tie johtaa huipulle. Uudessa juttusarjassamme kerromme, miten erilaisia keilaajien urapolut ovat ja voivat olla. Ensimmäisenä esittelyssä on Tom Hahlin tie huippukeilaajaksi. Jokaisen urheilijan polku on erilainen, TEKSTI: JAANA PUHAKKA jokainen tie on matka ja se muodostuu omakseen urheilijan lapsuudessa ja nuoruudessa jatkuen sitten aikuisuuteen ja lopuksi ehkä huipulle saakka kaikilla eri tavoin. Vaikka urheilijan polun vaiheita voidaan nimetä ja aikatauluttaa, kulkee jokainen oman henkilökohtaisen polkunsa. Tästä lähti idea tarkastella keilaajan polkua. Tämä juttusarja käsittelee urheilijan polkua keilaajan kokemuksien, näkemyksien ja silmin nähtynä. Arto Bryggaren sanoin, ”tärkeintä on matka ja miten sitä on kulkenut, mitä siitä on saanut irti ja mihin se on johtanut”. Luvassa siis mielenkiintoisia henkilöhaastatteluja koko vuoden ajaksi! Tom Hahlin (synt. 6.10.1965) urheilijan polku sai alkunsa Tampereella, jossa ”Tomppa” vietti lapsuutensa ja nuoruutensa. – Nuorena liikuttiin paljon, vapaa-ajalla pelattiin erilaisia pelejä ja koulussa painotettiin liikuntaa. Olin nuorena kiinnostunut urheilusta ja pelasin jääkiekkoa ja jalkapalloa aina C- ja B-junioreihin saakka. Tennis kiinnosti myös ja sitäkin tuli harrastettua. Jääkiekko ja jalkapallo sitten jäivät kasvun myötä ja pudottuani edustusjoukkueista. Mikä sinut sitten vei keilailun pariin? – Isäni keilasi Tampereen Pyrinnössä 60-luvun lopussa ja vuonna 1976 menin veljeni Kain kanssa ensi kertaa keilaamaan Kaupin keilahalliin. Siitä se sitten lähti. Ehkä pikemminkin ajauduin keilailun pariin, kuin että olisin siihen kasvanut. – Keilailu tuli ykköslajiksi siinä 14-15-vuotiaana, kun jääkiekko ja jalkapallo jäivät pois melkein kokonaan. Pääsarjan pelejä tuli tietenkin seurattua monia vuosia sen jälkeen. Keilailussa aloin pärjätä jo hyvinkin nuorena ja se helpotti lopullista lajivalintaa. Jääkiekossa ja jalkapallossa koko oli ratkaiseva asia, niinpä keilailu tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta. Miten koti ja ympäristö vaikuttivat urheilijan polkusi alussa? 12 | KEILAAJA Yksi merkittävä tapahtuma Tom Hahlin urapolun varrella oli maailmancupin voitto Bangkokissa vuonna 1990. Naisten turnauksen voitti tuolloin USA:n Linda Graham. – Perhe oli kannustava, mitä urheilua vain harrastinkin ja sillä oli tietenkin iso merkitys. Perheen vaikutus on itseasiassa suurempi kuin me monesti haluamme myöntää tai sanoa. – Ympäristöllä on suuri vaikutus erityisesti nuoressa iässä. Tampereen keilahalli ja keilailuliitto olivat erittäin kannustavia ja tukevia. Periaatteessa saimme mennä vapaasti radoille aina, kun siellä oli vapaata ja näin jälkeenpäin se oli todella iso apu. Monien keilaajien kanssa vietettiin vapaa-aikaa myös kesäisin, kun hallit olivat kiinni. Koivuniemen Mikan kanssa aloitettiin suurin piirtein samaan aikaan Tampereella. Oltiin hallilla periaatteessa joka päivä ja viikonloput kierrettiin lähihalleissa kisaamassa. Loppu on sitten historiaa Suomen keilailussa! Mitenkäs keilailu vaikutti koulunkäyntiin sitten? – Koulunkäynti ei tykännyt keilailusta, koska mieluummin olin hallilla. Päätin jo nuorena, että haluan vain keilata! Kaikki kuitenkin päättyi onnellisesti ja löysin myös bisnessuran. Mikä keilailussa eniten kiinnosti ja viehätti? – Se, että lajia ei ikinä voi oppia täydellisesti. Myöskään en ole ikinä ollut mikään hyvä joukkuepelaaja, vaan joukkue koostuu mielestäni hyvistä yksilöistä. Keilailussa kiehtoi sen vaikeus ja tietynlainen monipuolisuus erilaisten ratojen, pallojen ja turnauksien muodossa.
Keilaaja | 1 • 2017
To see the actual publication please follow the link above