Reilut kolme kuukautta kisoihin Pelaajavalinnat pian Junioreiden EM-kotikisat alkavat muutaman kuukauden kuluttua. Pääsiäisviikolla Talin keilahalli on näyttämönä, kun ikäluokkansa parhaat eurooppalaiset jahtaavat mitaleja. Tänä vuonna ilman EM-mitalia jääneet Suomen tytöt lähtevät poikien tavoin kotikisoihin mitalitavoitteella. 18 | KEILAAJA EM-joukkueeseen ei pääse löyhin perustein, näyttöjä on annettu pitkin syksyä. Suomen tyttöjä kisoissa luotsaa valmentaja Jarmo Ahokas. Kisoihin valmistautuminen on alkanut jo kuukausia sitten ja hyvässä tahdissa ollaan. Poikajuniorimme ovat kautta aikain menestyneet EM-kisoissa hyvin, sillä Suomella on kaikkiaan 89 EM-mitalia junnukisoista ja niistä pojat ovat saavuttaneet 71. Tytöillä on siis 18 mitalia, joista kultaisia on seitsemän, hopeisia viisi ja pronssisia kuusi. Tyttöjen edellinen mitali on joukkuehopea vuodelta 2015. Tyttöjen maajoukkueryhmään on nimetty seitsemän pelaajaa. Heistä eniten kokemusta on TPS:n Teea Mäkelällä, joka on keilannut jo kolmet EM-kilpailut. Ensimmäisistä kisoistaan 2014 hän saavutti paripronssia ja vuotta myöhemmin tuli joukkuehopea. Elice Piksilä, GB, kuului niin ikään tuohon EM-hopeaan yltäneeseen joukkueeseen, mutta tänä vuonna hän ei mahtunut joukkueeseen. Tämä syksy on ollut Elicen uran paras, hän on voittanut kolme kertaa peräkkäin Junnu Tourilla eli kaikki pelatut kisat. Hän on Teean kanssa vahva ehdokas EM-2017 joukkueeseen. Kolmas EMkokemusta omaava tyttö on R-ABC:n riveihin täksi kaudeksi siirtynyt Vilma Salo, joka pelasi Reykjavikin joukkueessa. Muut ryhmäläiset ovat TPS:n Peppi Konsteri, Tiia-Maria Roos ja Essi Pakarinen sekä Kei-Lit seuraa edustava Jaana Rapeli. Jarmo Ahokas mietti joulun alla EM-kilpailuja ja edessä olevia valintoja luottavaisella mielellä. – Voisi sanoa, että ollaan aikataulussa ja viimeistelyä vaille valintojen suhteen eli näytöt on pitkälti annettu syksyn ja kauden mittaan. Nyt alkuvuodesta, kun joukkue tullaan valitsemaan, käydään keskustelut yksilöllisesti pelaajien kanssa ja pyritään muutamaan yhteiseen treeniin sekä ainakin yhteen valmistavaan leiriin Talin kisanäyttämöllä, Jape kertoo. – Vaikka halli on useimmille tuttu, on hyvä hyödyntää kotikisat niin hyvin kuin suinkin mahdollista. Vielä on myös pari Junnu Touria ennen kisoja sekä muita kilpailuja, palloarsenaalin läpikäymistä ja hienosäätöä, Jape jatkaa. Neljän tytöt joukkue oli jo vuoden loppupuolella muotoutunut valmentajan ajatuksissa varsin pitkälle, vaikka ketään ei vielä oltu joukkueeseen nimetty. – Ryhmä ei ole pienentynyt oikeastaan henkilömäärällä mitattuna, vaikka se oli minulla aluksi vahvasti mielessä vielä alkusyksystä. Junioreilla kehityskäyrien muutokset ovat hyvinkin nopeita suuntaan tai toiseen ja on parempi, että kaikilla on mahdollisuus viimeiseen asti antaa näyttöjä. Nyt kolme tyttöä on ollut aika varmoina mielessäni joukkueeseen marras-joulukuun vaihteesta saakka ja yhdestä paikasta käydään vielä säätöä, vertailua sekä kunnon kilpailua. Joukkueeseen kukaan ei pääse löyhin perustein. – Parhaat ovat joukkueessa. Tarkemmin sanottuna, olen aika tarkka pitämään kaikenlaisia tilastoja minulle tärkeistä kilpailuista sekä keskinäisten pelien koonteja, leikkuripelejä ja kokonaisvaltaista tekemistä viikoittain. Näin on helpompi perustella joukkue myös pelaajille ja muille tahoille, Jape valottaa. Jo ennen vuoden vaihdetta Jarmo Ahokas suuntaa katseensa huhtikuulle ja kisaviikkoon. – Ihan odottavaisin mielin olen. Saadaan hyvä, iskukykyinen joukkue kisoihin niin tytöissä kuin pojissa. Hyvä tuki tulee myös "kotijoukoista" ja silloinhan on lupa odottaa mitä TEKSTI JA KUVAT: SEIJA LANKINEN Juniorityttöjen viimeisimmän EM-mitalin, joukkuehopean, voitti kvartetti Elice Piksilä (vas), Riikka Hakala, Senni Savikurki ja Teea Mäkelä kaksi vuotta sitten.
Keilaaja | 6 • 2016
To see the actual publication please follow the link above