KEILAAJA | 17 – Saimme jo alussa hyvän pohjan keilailullemme. Isä on aina ollut takanamme kertomassa mitä teemme väärin ja mitä oikein. Se on tehnyt meidät hyvin rehellisiksi siinä, mitä tunnemme ja mitä näemme radalla. Isä on opettanut meidät keilaamaan siten, kuin keilaamme, hän haluaa nähdä heitoissamme voimaa. Paljon kierroksia ja vauhtia, tytöt kertovat. Kehitysmahdollisuuksia he näkevät pelissään eniten henkisellä puolella. – Tekniikassa tehdään vain pieniä parannuksia, vaikka olisi kuinka hyvä, voi aina tulla paremmaksi. On ainakin yksi sana, mikä ei kuulu aktiivisten nuorten naisten sanavarastoon. – Laiskoja päiviä ei meidän sanastossamme ole. Ne vähät vapaapäivät, mitä meillä on, vietämme ystäviemme kanssa. Menestys kasvattaa motivaatiota Tämän syksyn saavutukset ovat Jennyn ja Cajsan uran tähänastiset kohokohdat, vaikka muitakin meriittejä heillä on. – Maailmancupin ja Eurooppa cupin voitoista olemme tietenkin hyvin ylpeitä, he toteavat kuulostamatta lainkaan ylimielisiltä, millaisia nämä sympaattiset tytöt eivät tosiaankaan ole. – Myös joukkuehopea nuorten MM-kilpailuissa Hongkongissa kaksi vuotta sitten oli hieno hetki meidän urallamme. Kuten kaikki keilaajat tietävät, ei lajissamme voi kaiken aikaa edetä menestyksestä toiseen. Notkahduksia tulee välillä ja myös Jenny ja Cajsa haluaisivat joitakin hetkiä unohtaa. – Paljon on hetkiä, jolloin on ollut niin pettynyt ja häpeissään, ettei koskaan halua mennä takaisin radoille. Mutta, se on urheilua. Pitää olla mahdollisuus epäonnistua jonain päivänä. Minä otin aikoinaan häviämisen todella raskaasti. Nykyäänkin olen häviämisestä vihainen ja pettynyt, mutta näen sen jo oppimisena ja kehittymisenä. Niin kauan kuin teet jokaisen heiton niin hyvin kuin osaat sillä hetkellä, muulla ei ole merkitystä. Jos se ei sitten sillä hetkellä riitä, mene kotiin, harjoittele ja tule takaisin parempana, Jenny pohtii. – Minulla ei oikeastaan ole mitään, minkä haluaisin unohtaa, koska olen ylpeä siitä, mitä olen urallani tehnyt. En koskaan häviä, mieluummin voitan tai opin, Cajsa lataa suorasukaisesti. Isä-tytär valmennussuhde ei aina ole sujunut ongelmitta, mutta nykyään Jenny ja Cajsa tosiaan osaavat arvostaa sitä, mitä he isältään ovat saaneet ja saavat. – Työnteossa isän kanssa radoilla on ollut ylä- ja alamäkensä. Kun olimme nuorempia, väittelimme usein. Mutta nyt, pidämme sitä Maailmancupin voitto on yksi Jenny Wegnerin uran parhaista saavutuksista. ylivoimanamme muihin nähden, että meillä on jotain mitä heillä ei ole. Joku joka tietää ja näkee jokaisen askeleen, minkä otamme ja jokaisen pienen yksityiskohdan, mitä kukaan muu ei näe. Joku, joka on siellä meidän jokaista heittoamme varten. Emme voi enempää kiittää isäämme siitä, mitä hän meidän hyväksemme tekee. Hänellä on todella silmää keilailulle ja olemme onnekkaita, kun hän on kanssamme. Myös äitimme on ollut iso osa keilailussamme. Se, että on joku, joka tukee meitä niin paljon kuin hän on tehnyt, merkitsee meille aivan valtavasti, tytöt kertovat ja kiittävät myös toinen toistaan. – Autamme toisiamme paljon. On hienoa, kun on joku, jonka kanssa harjoitella joka päivä ja jonka kanssa kilpailla. Tuemme aina toisiamme. Syksyn menestyksen jälkeen Jenny ja Cajsa suuntaavat jo katseita tuleviin. Tavoitteita ja unelmia riittää. Jenny sai ensimmäisen oman keilapallonsa 6-vuotiaana. – Haluamme tietenkin voittaa mahdollisimman monta titteliä turnauksissa ja arvokilpailuissa. Haluamme kehittää keilailuamme koko ajan ja meillä on vielä paljon opittavaa. Yksi iso unelma, olisi nähdä keilailu olympialaisissa, siskokset, treeni- ja kilpakaverit päättävät.
Keilaaja | 6 • 2016
To see the actual publication please follow the link above