KEILAAJA | 17 oikeastaan siitä, että jos lajista viedään vaikeus pois, viemme lajista jotain pois. Lajista tulee tylsää ja sitten on vaarassa, että ihmiset alkavat miettiä jotain muuta lajia, joka antaa heille sitä mitä he etsivät. Vertaisin helpoilla keleillä keilaamista videopelin pelaamiseen. Kun olet pelannut pelin läpi, mitä teet? Laitat pelin syrjään, kun siinä ei ole mitään haastetta. 5. Minulta jos kysytään, niin kyllä, mutta muutokseen tarvitaan muitakin. En voi vastata tähän muiden keilahallien tai ihmisten puolesta. Jorma Laatikainen teknisen valiokunnan puheenjohtaja 1. Kyllä. Keskiarvon seuraamisesta on tullut liian tärkeä mittari, ei taidoista. Myös hallien halu on miellyttää keskivertokeilaajia ja harrastajia. Hallien tulisikin tehdä erilaisia olosuhteita eri käyttäjäryhmille. 2. Ei SKL:n järjestämissä kilpailuissa, vaan käytössä on Word Bowlingin kelipankin olosuhteet, koska olosuhteet ilmoitetaan aina ennakkoon ja niitä voi niin halutessaan myös käyttää muissa halleissa. Niin kauan, kun säännöissä ei ole määritetty ratojen hoitoja, ei voida myöskään liiton vastuulla olevissa kilpailuissa tehdä epäsymmetrisiä hoitoja. Seurojen ja hallien järjestämissä (erikois) kilpailuissa on järjestäjän vastuulla tehdä sellainen olosuhde, mikä tuo suorituksia tai vähentää niitä. Se, että halutaan rajata joku ryhmä keilaajia pois kyseisestä kilpailusta olosuhteilla ilman tutkittua ja todistettua tietoa, johtaa ennen pitkään Urheilun oikeusturvalautakunnan pakeille. Sinne emme valiokunnan jäseninä halua joutua. 3. Kyllä ja ei, enemmänkin tarvittaisiin lisätietoa hoitoöljyistä ja palloista, jotta keilaajat oppisivat valitsemaan oikean välineen kuhunkin kisaan. Suurempaa vaihtelua tarvitaan siihen, että ns. kotihallin jälkeen ei menisi sormi suuhun, kun mennään oman läänin rajojen ulkopuolelle. 4. Kohtuupaljon, jos saadaan mukaan valtakunnan parhaat asiantuntijat saman pöydän ääreen. Tähän saadaan varmaankin vastauksia radanhoitoon ja koneisiin liittyvällä koulutuspäivällä Lahdessa kesäkuun alussa. Suoria yhteydenottoja on tullut erittäin vähän ja toivonkin, että saadaan jatkuvuutta ja koulutusta lisää radanhoidon suunnittelijoille. Valiokunnan päätehtävä on huolehtia siitä, että Suomessa keilattaan sääntöjen mukaisilla radoilla ja välineillä. 5. Tahtoa on, mutta vain vapaaehtoisia töitä ei kukaan halua tehdä ja joutua ”haukuttavaksi”, eli ei tahdo löytyä osaavia tekijöitä! Toivon, että heitä löytyy jatkossa niin halliyrittäjistä kuin myös maahantuojista ja keilaajista. Niillä, joilla on tietoa, eivät ole kovin halukkaita sitä jakamaan. Toivottavasti myös jatkossa löytyy tahtoa. Ratojen ja koneiden kuntoon voivat eniten vaikuttaa keilahallien liiketoimintaa pyörittävät yhdessä ammattitaitoisten työntekijöiden kanssa. Teknisellä valiokunnalla on tahtoa ja myös halukkuutta tehdä yhteistyötä enemmän sekä auttaa tätä ryhmää myös jatkossa. Markku Veijanen teknisen valiokunnan jäsen 1. Liian usein kyllä, ainakin tuloslistoista päätellen. Helppojakin olosuhteita voi olla silloin tällöin, mutta tärkeämpää olisi olosuhteiden vaihtuvuus kauden aikana eli pitkiä/lyhyitä, vaikeita/helppoja ja paljon öljyä/vähän öljyä. 2. Pitäisi tehdä, lähtökohtaisesti kaikissa kilpailuissa. Nykyvälineistä, vasenkätisten määrästä verrattuna oikeakätisiin ja radoista johtuen symmetrisellä olosuhteella on hyvin todennäköistä, että vasenkätisellä keilaajalla on etu puolellaan. Epäsymmetrisellä olosuhteella on mahdollisuus päästä siihen tilanteeseen, että tietyn tuloksen saavuttaminen on tasapuolisesti mahdollista riippumatta kätisyydestä. 3. Ei mielestäni. 4. Olla ohjeistavana ja auttavana kätenä niille, jotka ohjeistusta ja apua myöntävät tarvitsevansa. Mielestäni ongelmien ratkaisut lähtevät ”ruohonjuuritasolta”. Niiden ihmisten, jotka vastaavat radanhoidosta ja ovat rataolosuhteita suunnittelemassa ja toteuttamassa olisi oltava sillä tietoisuuden tasolla, että nykypäivänä ilmentyviin radanhoidollisiin ongelmiin olisi mahdollista löytää ratkaisuja. 5. On, mutta onko sitä ”ruohonjuuritasolla”...? ”Öljyprofiilien epäsymmetrisyys oikein käytettynä on hyväksyttävää.” Raimo Palokoski Liian helppoa CETERUM CENSEO QUOMINUS lusores in curriculis coniludii paene nimis facile conos evertant esse posthac obstandum. Muuten mielestäni on vastedes estettävä, etteivät pelaajat keilaradoilla kaataisi keiloja liiankin helposti, sanoo latinankielinen teksti… Yllä olevan lauseen kaikki ohessa haastatellut toimijat allekirjoittavat. Siis olosuhteet ympäri maata ovat liian helppoja, mutta mitä sille voi tehdä? Kilpailusäännöissä ei nykyisin sanota yhtään mitään hoitotavasta, öljyn pituudesta, sen määrästä tai profiilista. Ei meillä, eikä maailmalla. Tämä johtuu siitä, että keilahallit ovat niin erilaisia, että yhteen halliin tehty määräys ei sovi toiseen, koska siellä on erilaiset radat, ilmastointi, ilman kierto jne. Sääntöihin tätä ei voida kirjoittaa, homma tulee hoitaa koulutuksella ja valistuksella. Vaikeaa siitä tulee siinä kohtaa, kun kilpailun järjestäjä ja halli haluavat mahdollisimman paljon osanottajia ja ovat sitä mieltä, että siihen toimii parhaiten helppo olosuhde, jotta keilaajat tulevat mässäilemään tuloksilla. Kaikkein kenkuinta on, että järjestäjät ja hallit eivät ole väärässä. Sen kuulee jokaisen hallin kahviossa. ”En minä Otavan keilahallissa käy keilaamassa, siellä kun ovat radat niin vaikeat, en saa siellä mitään tulosta.” Taitaa olla toistaiseksi ratkaisematon ongelma, mutta jatkakaamme pohdintaa kahvioissa… PEKKA KORPI
Keilaaja 2 | 2016
To see the actual publication please follow the link above