Page 15

YRITTÄJÄNAINEN | 2016 No3

15 YRITTÄJÄNAINEN TYÖNTEKIJÄ JATKOI YRITYSTÄ ”VANHANAKO sinä minua pidät, ajattelin, kun tilintarkastajani ensimmäisen kerran kehotti minua miettimään yritykseni myyntiä. Hän oli kuitenkin kaukaa viisas. Harva on valmis myymään yritystään samalta istumalta, sillä luopuminen vaatii sulattelua. Perustin siivousalan yritykseni vuonna 1990, ja vuosien kuluessa siitä tuli kuin oma lapsi. Teetin yritykselle arvonmäärityksen vuonna 2012, mutta en vielä siinäkään vaiheessa ollut varma myynnistä. Pari vuotta myöhemmin ajatus alkoi saada tuulta alleen, kun palkkasin Katrin yritykseen töihin. Huomasin hyvin pian, että hänessä voisi olla ainesta jatkajaksi. Katri oli työssään päättäväinen ja vastuuntuntoinen. Aloin antaa hänelle vähitellen vastuutehtäviä. Samaan aikaan terveyteni alkoi reistailla. En enää palautunut työnteosta ja aloin saada migreenikohtauksia. Keväällä 2015 kysyin Katrilta, olisiko hän kiinnostunut ostamaan yrityksen, ja hän vastasi myöntävästi. Loppuvuodesta olin valmis lyömään kättä päälle, ja aloimme valmistella kauppoja. Otin ulkopuolisen asiantuntijan avuksi, ja hän päivitti vuonna 2012 tehdyn arvonmäärityksen. < ”Myyntiä kannattaa alkaa pyöritellä hyvissä ajoin ennen eläkeikää, jotta ajatukseen luopumisesta tottuu.” OSTAJA LÖYTYI PUSKARADION KAUTTA Pirkko Raninen myi yrityksensä, Seinäjoen Laskentakeskuksen, mutkien kautta. ”AJATUS tilitoimistoni myynnistä alkoi itämään mielessäni päälle kuusikymppisenä. Mieheni oli jäämässä eläkkeelle, ja halusin nauttia eläkepäivistä hänen kanssaan. Mietin päätöstä pitkään. Olin tullut tilitoimistoon toimitusjohtajaksi vuonna 1986, ja ostanut sen itselleni kymmenen vuotta myöhemmin. Yrityksestä oli muodostunut 30 vuodessa minulle todella tärkeä. Vuonna 2014 teetätin yritykselle arvonmäärityksen ja aloin puhua yhteistyökumppaneilleni, että voisin luopua yrityksestä. Ei mennyt kauaakaan, kun ensimmäinen ostajaehdokas oli jo ovella. Hioimme kauppoja liki vuoden ajan, mutta neuvottelut eivät tuottaneet tulosta. Epäonnistuneiden kauppojen jälkeen oloni oli pettynyt ja ajattelin, että joudun jatkamaan yrityksen pyörittämistä ties kuinka kauan. Sitten muistin puhelun, jonka olin saanut toiselta ostajaehdokkaalta, kun neuvottelut olivat vielä kesken. Tämä mies oli ostanut kollegoideni toimiston pari vuotta aikaisemmin ja olin silloin heittänyt puolivitsillä, että tule ostamaan minunkin toimistoni, < ”Oma yritys on kuin lapsi, ja lapsistakin on maltettava joskus luopua.” kun jään eläkkeelle. Ja mieshän tuli. Aloimme hieroa kauppoja vuoden 2015 joulun alla ja tammikuun lopussa nimet olivat paperissa. Kauppojen jälkeen oloni oli ristiriitainen. Toisaalta olin helpottunut, miten hyvin asiat menivät, ja toisaalta taas pelkäsin, että olin tehnyt hätiköidyn päätöksen. Jäin ostajan toiveesta yritykseen töihin vielä puoleksi vuodeksi. Aluksi tuntui oudolta työskennellä yrityksessä, joka ei enää ollutkaan minun. Kesäkuun lopussa jätin yrityksen lopullisesti. Ratkaisu tuntuu nyt täysin oikealta. Olemme matkustelleet ja viettäneet aikaa mökillä mieheni kanssa. Oli hyvä päätös myydä yritys vielä, kun on terve.” ANNA HUOVINEN Paula Kajava sai terveytensä takaisin, kun hän luopui yrityksestään, siivousliike Sanitarista. Katri otti itselleen yhtiökumppanin, ja kaupat sujuivat mutkattomasti. Hinta ei loksahtanut heti kohdilleen, mutta siitäkin päästiin sopuun. Lopulta kaikki olivat tyytyväisiä kauppoihin. Kauppojen jälkeen en osannut keskittyä mihinkään. Otin lapion käteeni ja lähdin pihalle istuttamaan kukkia, jotta sain muuta ajateltavaa. Olo oli helpottunut, mutta haikea. Nyt kaikki terveysongelmat ovat kadonneet, ja minulla on aikaa nauttia puutarhanhoidosta ja lastenlasten seurasta. Tunnen itseni onnekkaaksi, kun jatkaja löytyi omasta yrityksestä. Oli helpottavaa myydä yritys jollekin, joka jakaa saman arvomaailman ja tuntee talon tavat sekä työntekijät.”


YRITTÄJÄNAINEN | 2016 No3
To see the actual publication please follow the link above