Siirrymme monikanavaiseen viestintään, jonka tulee palvella eri kohderyhmiä joka päivä. Millaista sisältöä nuoret haluavat? Millaista sisältöä seuratoimijat? Entä muut vesiliikunnan harrastajat? Potentiaaliset uudet liikkujat? Entä miten saamme viestintään vuorovaikutteisuutta? Monta kysymystä on ilmassa, mutta niihin varmasti löydetään ratkaisut. Yksi asia tulevaisuuden viestinnässä on selvää: meidän tulee tehdä viestintää yhdessä kaikkien uimaseurojen kanssa. Ensimmäiset kaikkien panosta vaativat toimenpiteet ovat heinäkuun SM-viikko ja marraskuun lyhyen radan SM-uinnit, jotka tulevat näkymään Ylen kautta televisiossa ja Yle Areenassa. Televisiointien onnistuminen vaatii järjestäviltä seuroilta, toimitsijoilta, urheilijoilta ja valmentajilta paljon. Mutta myös yleisön rooli on merkittävä. Tehdään yhdessä hienot kisat ja varmistetaan näkyvyys antamalla uintiurheilusta moderni, positiivinen ja energinen kuva. Tämän vuoden aikana Uimaliitolle syntyy erillinen viestintästrategia. Sen mukaisesti alamme luoda pöhinää eri kanavissa. Mutta emme voi tehdä sitä itse, vaan tarvitsemme siihen kaikkien seurojen ja urheilijoiden apua. Pistetään siis pöhinää eetteriin – kaikkien mahdollisten kanavien kautta. n 02.2017 47 eerikan erikoiset Somea, televisiota ja muuta pöhinää sosiaalinen media taitaa olla nykyisin se kanava, mistä saamme tärkeimmät uutiset tietoon heti, tässä ja nyt. Sen kehitystä ja joka puolelle ulottuvia lonkeroita ei edes osaa ymmärtää. Mikä on perinteisen median rooli jatkossa? Missä pitää näkyä, että on ”jotain”? Äsken luin uutisen Facebookista, jossa tiedotettiin hiihtolajien vievän ensi talvena palloilulajeilta TV-aikaa. Itsekin kuulun hiihtolajien urheilulähetysten suurkuluttajiin. En tiedä mistä se johtuu; lienee lapsuudesta peräisin se tunne, kun Juha Mieto räkä poskella häviää kultamitalin sadasosasekunnilla. Muistan hyvin monta hiihtotähteä, mm. Helena Takalon, Marjo Matikaisen, Harri Kirvesniemen. Olin vuorannut jopa huoneeni seinät Matti Nykäsen kuvilla ja hyppäsin järvisillä takapihalla omatekoisesta hyppyrimäestä. Oli se hienoa aikaa! Mutta enää maailma ei toimi näin. Kun katson teini-ikäisten lasteni mediakäyttäytymistä, tulee vääjäämättä pohdittua tulevaisuuden kanavia myös urheilussa. Ruutu on muuttunut mobiiliksi eikä yhteen juttuun jakseta kiinnittää huomiota kovinkaan kauan. Onko minussa jotain muuttunut? Edelleen seuraan urheilua televisiosta, mutta entistä enemmän myös sosiaalisen median kautta erilaisina videoklippeinä, taustahaastatteluina ja fiiliskuvina. Tiedot tapahtumista saadaan heti kun tilanne on ohi – joskus jopa silloin kun tilanne on päällä. Twitter, Snapchat, Instagram, Facebook ovat jo laulaneet uutisen ulos ennen kuin olemme ehtineet avata läppärin naputellaksemme tiedotteen liiton verkkosivuille. Olemme miettineet Uimaliitossa paljon sitä, miten voisimme lisätä uintiurheilun kiinnostavuutta ison yleisön ja median silmissä. Meillä on upeita urheilijoita neljässä eri lajissa, tarinoita olisi varmasti jaettaviksi vaikka millaisesta näkökulmasta. Sisäpiiriläiset eli ns. uskovaiset saavutamme omilla kanavillamme. Nyt tavoitteenamme onkin saavuttaa myös niitä ihmisiä, joille uintiurheilulajit eivät ole niin tuttuja. Mediakenttä on muuttunut ja meidän on muututtava sen kanssa. Iso päätös Uinti-lehden lakkauttamisesta on tehty. EErIka laalo-häIkIÖ ToIMINNaNjohTaja eerika.laalo-haikio@uimaliitto.fi Eerika
Uinti | 2017 No2
To see the actual publication please follow the link above