pääkirjoitus 4 02.2017 reilut 60 vuotta sitten julkaistiin ensiMMäinen uimariväen äänenkannattaja, eli Uinti-lehti. Lehden perustamista oli edeltänyt uintiväen ja Uimaliiton parissa vuosikausia käyty keskustelu oman lehden välttämättömyydestä. Ei oltu ihan edelläkävijöitä, sillä vuonna 1956 muilla mailla oli jo ollut omia uintiväen lehtiä. Nyt ollaan edelläkävijöiden joukossa, sillä Uinti-lehden julkaiseminen päättyy vuoteen 2017. Käsissä on kolmanneksi viimeinen numero niin paperilla kuin nettilehtenäkin. Tämän vuoden lopussa olen saanut kunnian toimia Uinti-lehden toimituspäällikkönä ja päätoimittajana 11 vuotta. Vähemmän kunniallisempi rooli on olla päätoimittaja, jonka aikakaudella lopetetaan lehti, mikä ei ole saanut liikaa haukkuja tai olisi liian kallis kustantajalleen. Kyllä, olo on haikea. Vähän kuin olisi sammuttamassa uimahallin valoja kesken SM-finaalin. Voiko niin tehdä? Tiedän hyvin, että joillekin Uinti-lehti on pyhä, niin myös itselleni. Toisille se on niin tarpeeton, että sen postittamatta jättämistä pyydetään. Joillekin lehti voi olla näennäisesti oleellinen, mutta kysyttäessä viimeisimmän numeron parasta juttua, ei mitään yhtäkkiä tulekaan mieleen. Palautetta lehdestä, risuja tai ruusuja, on ollut aina hyvin vähän. Jos lehden perustamista suunniteltiin pitkään 1950-luvulla, on myös sen päättämistä puntaroitu ahkerasti 2010-luvulla. Tarttuessani lehden toimittamiseen vuonna 2007, oli se peräti 80-sivuinen. Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitolla oli lehden lopussa oma kahdeksan sivun osio, SUH-sivut. Kilpailukutsuja oli ladottu joskus kymmenenkin sivua ja arvokisojen tuloksia kolmesta viiteen sivua. Uimaliiton tapahtumakalenterikin julkaistiin aina lehden sivuilla. Pulp pulp -palsta oli luetuimpia sisältöjä. Uinti-lehti oli melkoisen paksu kokemus viidesti vuodessa. Vuodelle 2009 lehden ulkoasu uudistettiin kokonaan ja sisältökarsiminen alkoi. Uinti-lehti lyheni 64-sivuiseksi. SUH-sivut pienentyivät neljään sivuun. Arvokisojen tulokset siirtyivät ainoastaan nettiin, samoin kansallisten kilpailujen kutsut. Arvokisakutsut jäivät vielä Uinti-lehteen luettaviksi. Painetut SUH-sivut katosivat kokonaan vuoden 2010 lopussa, samalla Uinti-lehti ohentui nykyiseen 56 sivun paksuuteensa. Viimeisimmän kasvojen kohotuksensa Uinti-lehti sai vuodelle 2014. Uuden ulkoasun myötä viimeisetkin kilpailukutsut siirtyivät vain nettiin. Vuosittaista ilmestymistä vähennettiin viidestä numerosta neljään. Painetun lehden kaveriksi tuotiin netissä luettava näköislehti. Kun vuoden 2018 alusta emme lehteä enää näe, toivon, että Uimaliitto voi tarjota muunlaisia viestinnällisiä elämyksiä. Nykyajan hurjan laajaksi kasvanut digitaalisen median maailma on liian iso otettavaksi haltuun lehdenteon ohella. Jotta voidaan vastata digimedialle kohdistuviin odotuksiin, täytyy luopua jostakin. Uinti-lehden lopettamisen myötä resursseja vapautuu sosiaalisen median, nettisivujen, uutiskirjeiden ja striimauspalveluiden sisällöntuotantoon. Organisaatio pysyy ennallaan, joten Uintilehden kullanarvoisten avustajien panosta tarvitaan jatkossakin, tulevaisuudessa vain notkeammassa muodossa. Viestintä kuuluu entistä enemmän kaikille. Resurssit eivät lisäänny, mutta niitä pyritään kohdistamaan entistä tehokkaammin oma kokomme ja vaikuttavuutemme tiedostaen. Näkyvimpänä uudistuksena ensi vuodelle on luvassa uudistuvat Uimaliiton nettisivut. Niiden kärkenä on toimivuus mobiilissa käytössä. Tänä päivänä Uimaliiton nettisivuilla 60 prosenttia vierailijoista asioi mobiililaitteella, eli älypuhelimella tai taulutietokoneella. 40 prosenttia, ja jatkuvasti pienenevä segmentti, on tietokoneella sivuja käyttävät. Uusien sivujen tehtävänä on myös paikata Uinti-lehden jättämää aukkoa, tarinoita tullaan jatkossa tarjoamaan siellä lyhyiden uutissähkeiden ohella. Kun siirrytään painotuotteesta digitaaliseen uutisvirtaan, on riskinä sisällön pinnallistuminen. Toivon todella, että pystymme taklaamaan tämän mobiilimedioiden nopean kulutusluonteen mukana tuoman piirteen ja pysäyttämään hetkeksi sisällön pariin myös digitaalisesti. Uinti-lehti ei ole ilmestynyt aivan saumattomasti vuodesta 1956 alkaen. Vuosina 1965–66 ja 1971–74 lehteä ei tehty talousvaikeuksien vuoksi. Joten, jos lehdestä luopuminen nyt aivan surkeaksi valinnaksi osoittautuu, ei comeback olisi ensimmäinen. Ja alkuun palatakseni, voiko uimahallin valot sammuttaa? Luotan siihen, että tässä uimahallissa on avattava katto. Sammutetaan valot, avataan katto ja päästetään valtava auringonvalo altaalle. n Uinti-lehti – perinteitä jo vuodesta 1956 juSSI SalMINEN pääToIMITTaja, uIMalIIToN TIEDoTTaja t @salmijussinen @salmijussinen
Uinti | 2017 No2
To see the actual publication please follow the link above