PÄÄKIRJOITUS Olympiadit ovat olleet vahvasti läsnä elämässäni vuodesta 2000. Vuonna 2004 tuntui ensimmäistä kertaa kisoja seuratessa siltä, että voisi olla realistista itsekin olla mukana. Peking ja Lontoo tulivat ja menivät ja valitettavasti se kisaaminen olympialaisissa – ainakin vielä toistaiseksi – jäi haaveeksi. Mutta silloin ne haaveet ja tavoitteet pyörivät niiden kisojen ympärillä. Nyt Uimaliiton ja Valon hallituksessa olympiadi näyttäytyy vähän eri tavalla. Valossa ja seuratoiminnassa ruohonjuuritasolla olympialaiset eivät varsinaisesti näy toiminnassa, mutta silti olympiadi on hyvän mittainen aika katsella tapahtumia. Urheilijana tuntui usein siltä, että lajiliiton tai katto-organisaatioiden hommassa ei ole toisinaan mitään järkeä. Nyt kun itse on ollut päättäjänä ja päässyt pureutumaan asioihin syvällisemmin, on oppinut tunnistamaan asioita ihan eri tavalla ja huomannut kuinka väärässä oli joissain asioissa, mutta myös oikeassa toisissa. Tarvitsemmekin avoimempaa päätöksentekoa ja tiedottamista! Suomalainen urheilu- ja liikuntakenttä elää murrosta ja hyvä niin. Vanhoista siiloista ja torneista on jo aikakin tulla 2000-luvulle. Valon ja Olympiakomitean yhdistyminen ensi vuoden alusta on hyvä alku, mutta paljon pitää tapahtua senkin jälkeen, ei saa tuudittautua siihen, että pelkkä saman nimen alle siirtyminen toisi vielä ratkaisuja. Pelkkä yhdistyminen ei siis riitä, vaan asioita pitää tosissaan ruveta ajattelemaan ja tekemään ihan uudella tavalla. Valon ja Olympiakomitean sulautumisen tulisi olla myös vain alkusoittoa ja rakenteita, organisaatioita sekä niiden tarpeellisuutta pitäisi rohkeasti lähteä miettimään puhtaalta pöydältä koko liikunnan ja urheilun yhteisen strategian, nuolikuvan pohjalta. Liikkujan polku, urheilijan polut ja elinvoimainen seuratoiminta tavoitteina tulisi laittaa kaiken suunnittelun pohjaksi. Mitä se tarkoittaa, mitä täytyy tehdä ja minkälaisia organisaatioita täytyy olla tätä kuviota rakentamassa, jotta me todella olisimme maailman liikkuvin kansa ja urheilussa menestyvin Pohjoismaa 2020-luvulla? Mitä tämä tarkoittaa Uimaliitossa? Meidänkin on oltava valmiita muuttumaan, kehittymään ja miettimään vanhojen 4 04.2016 rakenteiden purkua ja uuden rakentamista kohti kokonaisvaltaisen vesiliikunnan ja -urheilun kentän toimivuutta. Meidän lajit ovat aivan eri vaiheissa omilla poluillaan ja vesiliikuntaa tehdään edelleen turhaan useammasta organisaatiosta osin myös paljon päällekkäisin toiminnoin, joka ei missään nimessä ole tehokasta resurssien käyttöä. Resursseja on toki raha, mutta myös kaikki työpanostus, ihmisten käyttämä aika ja niin edelleen. Kohta ollaan jo vuodessa 2017 ja 2020 tulee todella nopeasti. Nyt pitää olla valmiita tekemään joidenkin ihmisten kannalta kipeitäkin ratkaisuja, miettiä rooleja ja muistaa, että tätä hommaa tehdään yli viidelle miljoonalle suomalaiselle liikkujalle ja urheilijalle polun eri vaiheissa. Olemme kaikki vain osana tukitoimintoja ja ne liikkujat ja urheilijat ovat pääosan esittäjiä. ”Tukitoimintoja” pitää voida rohkeasti ja ketterästi suunnitella ja suuntaa muuttaa, jos haluttua tulosta ei tule. Kokeillaan, tavoitellaan parasta, välillä kaadutaan ja sitten noustaan ylös ja lähdetään jatkamaan, virheistä oppien. Toivottavasti joidenkin vaikeidenkin päätösten jälkeen meillä on vuonna 2017 yhtenäinen ja eteenpäin katsova uusi Olympiakomitea, jossa töitä tehdään lasten liikunnan, seuratoiminnan, aikuisten kuntoliikunnan ja huippu-urheilun parissa yhdessä ja toisia tukien kohti menestystä. Tämän lisäksi koko kentän toimijat kaikissa organisaatioissa olisivat valmiita katsomaan peiliin ja miettimään kenelle tässä hommia tehdään ja missä roolissa itse voi tuoda siihen uuteen kuvioon eniten. Taas uusin silmin kohti Tokiota! n Olympiadi uusissa rooleissa, uusin silmin kohti 2020-lukua! Jani Rusi Liittohallituksen jäsen Valon hallituksen varajäsen
Uinti | 2016 No 4
To see the actual publication please follow the link above