04.2016 15 TeksTi: jaRi VaRjonen, uinnin olymPiaValmenTaja valmennUs kuVa: jussi salminen Olympiadin kaikuja sambat on sambattu. On aika kääntää katse hetkeksi taaksepäin ja sen jälkeen määrätietoisesti eteenpäin. Suomalaisella uinnilla oli mielenkiintoinen olympiadi. Lontoon 2012 kisojen jälkeen uudelle olympiadille suunnattiin tilanteesta, jossa meillä oli paljon nuoria lupauksia murtautumassa huipulle mutta ei yhtään jatkopaikkaa Lontoon kisoista. Oli ilmeistä, että meidän tuli panostaa näiden nuorten lupausten ja heidän valmentajiensa kehittymiseen. Neljän vuoden aikana monet Suomen ennätykset menivätkin uusiksi ja pitkäjänteinen työ alkoi kantaa hedelmää. Mitalitili aukesi taas arvokisoissa, kun Matti Mattsson ui MM-pronssia Barcelonassa, Ari-Pekka Liukkonen EM-pronssia Berliinissä ja Jenna Laukkanen tuplasi EM-kullan Israelissa. Lontoon EM-uinnit olivat koko Suomen joukkueelle hienot ja saavutimme naisten viestipronssin ja Jenna Laukkasen pronssin lisäksi pistevertailun 11. sijan. Rion olympialaisista käteen jäi kaksi jatkopaikkaa ja kolme Suomen ennätystä sekä naisten viestin 11. sija. Nyt on aika miettiä vaikuttavia tekijöitä tulosten takana. Kaikki Riossa mukana olleet Suomessa harjoittelevat uimarimme tulivat uimari-valmentaja-parien kautta. Parien, jotka tekevät työtä päivittäin hyvin yksilöllisesti. Heidän tarpeitaan on myös pyritty kuuntelemaan ja tukemaan maajoukkueen toiminnassa. Vuosien mittaan itselleni on tullut hyvin selväksi se, että huipulle päästäkseen on urheilijan ja valmentajan tehtävä töitä ensinnäkin hyvin pitkäjänteisesti mutta myös äärimmäisen yksilöllisesti urheilijan vahvuudet ja kehityskohteet huomioimalla. Myös kisasuorituksesta johdetut harjoitussisällöt yhdistävät tämän hetken maailman huippuja. Enää ei riitä, että harjoitellaan paljon ja kovaa. On harjoiteltava myös itseään kuunnellen ja siten, että kaikki tekeminen on perusteltavissa kisoissa uitavan päämatkan pohjalta. Juuri tähän suuntaan olympiauimarimme ovat kehittäneet harjoitteluaan. Haluan korostaa valmentajan merkitystä. Kärkiuimareidemme valmentajat toimivat pääosin yksilövalmentajina eri puolilla Suomea. He tekevät sitä oman toimen ohella -perusteisesti ja suurella sydämellä. Kärkiuimarimme ovat siis seurojen ryhmävalmennuksen kautta siirtyneet yksilölliseen valmennukseen aikuisiällä. Tämä polku on tuottanut suomalaiselle uinnille parhaat tulokset vuosien varrella. Tulevaisuutta varten onkin mietittävä, miten voimme entistä paremmin tukea seuroja ja valmentajia yksilöllisyyden varmistamiseksi aikuisiän valmennuksessa. Uskon vahvasti, että myös seurojen kärkiryhmistä saadaan uimareita korkeimmalle huipulle. Se vaatii enemmän aikaa urheilijalle mutta myös samalla sitä, että valmennustyötä tulee arvostaa. Kärkivalmentajiemme tulee saada keskittyä pelkästään päivittäisvalmennukseen ja detaljien kehittämiseen nuorten EM-ikäluokan jälkeen aikuisikään siirryttäessä. Se hetki, kun uimari seisoo starttipallilla olympialaisissa, on monelle pitkän tien huipennus. Mitä sitten tapahtuu, kertoo selkeää kuvaa siitä, missä asioissa ollaan vahvoja ja missä on vielä kehitettävää. Ne uimarit, jotka kykenevät noudattamaan kilpailusuunnitelmaansa, ovat yleensä vahvoilla. Jos pystyy tekemään asioita omalla, toimivaksi totutulla tavalla, on hyvä ennuste saada myös onnistunut suoritus. Jos taas muuttaa harjoittelussa, valmistautumisessa tai kilpailusuunnitelmassa jotain oleellista ennen pääkisaa, on ennuste huonompi. Nuorilla tällaista ”ihmeen yrittämistä” esiintyy esimerkiksi nuorten EM-kisoissa. Päätetään, että tänään aamujaksossa teen ihmeen ja parannan ennätystäni sekunneilla. Silloin lähdetään matkaan yleensä liian kovalla vauhdilla. Tämä aiheuttaa sen, että tekniikka ei ole rentoa ja vedot lyhenevät. Myös energian kulutus nousee ja väsymys iskee lopussa nopeammin. Lopputulos on usein aika karu. Aikuisilla saman suuntaisia ajatuksia saattaa tulla esiin olympialaisissa. Pitkän työn suuri hetki on käsillä. Riossa esimerkiksi Jenna Laukkanen pystyi hienosti noudattamaan valmentajansa kanssa tehtyä suunnitelmaa vauhdinjaosta ja vetomääristä. Tämä johti suurimmassa mahdollisessa kisassa Suomen ennätykseen. Syvä kumarrus heille siitä. Jos siis halutaan kehittyä ja nousta viimeiselle huipulle, on työtä tehtävä edelleen paljon ja pitkäjänteisesti, mutta hyvin yksilöllisesti. Lisäksi on pystyttävä nojaamaan omiin vahvuuksiin tärkeimmällä hetkellä. Kärkiuimarimme tulevat olemaan Tokion olympialaisissa parhaassa iässään ja matkalle mahtuu monta hienoa kisaa. Seuraavina MM-kisat joulukuussa Kanadassa ja heinäkuussa Unkarissa. Myös uusia haastajia nykyisten huippujen rinnalle on nousemassa. Tänä syksynä suunnitellaan uutta olympiadia. Seuraavassa Uinti-lehdessä avaan tarkemmin suunnitelmia kohti Tokiota. Hyvää syksyä kaikille! n
Uinti | 2016 No 4
To see the actual publication please follow the link above