Page 35

Uinti | 2016 No 3

Helsingin Lauttasaaren yläkoulussa käynnistyi vuonna 2012 uintiluokan pilottihanke, ja 7U-luokka alkoi loppukesästä. Uintiryhmään kuului 15 pääkaupunkiseudun seurojen uimaria, jotka harjoittelivat normaalien liikuntatuntien lisäksi koulun omassa uimahallissa. Jussi Salminen Jussi Salminen 03.2016 35 Uimaliiton vanhimpiin yhä toimiviin jäsenseuroihin lukeutuva Hämeenlinnan Uimaseura täytti 100 vuotta vuonna 2012. Kuvassa seuran ensimmäinen nuorten EM-kisaedustaja Laura Salonen. Uimaliitto oli mukana Norppauinti-kampanjassa, jossa toimittaja Kimmo Ohtonen ui syyskuisen Saimaan halki Savonlinnasta Lappeenrantaan kerätäkseen varoja saimaannorpan suojeluun. merkittävä työ, muistelee tällä hetkellä uintiurheilun kehityspäällikön tittelillä vaikuttava Ippe Natunen. Lontoossa Suomea edusti seitsemän uimaria ja kaksi parauimaria. Paras tulos saavutettiin paralympialaisissa, joissa Antti Latikka sijoittui kahdeksanneksi S13-luokassa 100 metrin selkäuinnissa. Matti Mattson kuului myös onnistujiin sijoittumalla 200 metrin rintauinnissa 17:nneksi. Suomen lippua avajaisissa kantoi Hanna-Maria Seppälä kesäolympialaisten historian ensimmäisenä naisurheilijana. – Lontoon tulos oli surkea, ei tullut yhtään semifinaalipaikkaa, Natunen lataa. Kisojen jälkeen alkoi mediassa raaka myllytys, jossa uinnin tilaa ja Ippe Natusen työtä arvosteltiin kovin sanoin. – Se oli rankkaa aikaa. Ei pystynyt silloin lehtiä lukemaan. Kirjoitin silloin Urheilulehden juttuun vastineen, joka julkaistiin. Lehdistö myös luuli, että olen päävalmentaja, vaikka työni sisältö oli ihan muuta. Minut oli valittu nuorten valmennusjärjestelmän rakentajaksi. Sivutuotteena oli arvokisajoukkueiden johtaminen. On muistettava, että ne uimarit, jotka silloin olivat Lontoossa, ovat nyt meidän tähtiämme, Natunen muistelee. Jo ennen Lontoota oli tiedostettu, että valmennuksen tueksi halutaan päävalmentaja, mutta vasta uudelle olympiadille se alkoi näyttää mahdolliselta. Liittohallitus päätti uinnin valmennusorganisaation uudistamisesta. Uinnille haettiin päävalmentaja, joka keskittyy olympialaisiin tähtäävien huippu-uimareiden ja heidän valmentajiensa päivittäisvalmennuksen tukemiseen. Lisäksi uimahyppyihin päätettiin hakea nuorten olympiavalmentajatukea. Mitaleista uutta iloa ja aihetta juhlaan Suomen saalis Lontoon olympialaisia edeltäneestä Debrecenin EM-altaasta Unkarista oli kolme finaalipaikkaa ja kolme Suomen ennätystulosta. Parhaasta sijoituksesta vastasi Ari-Pekka Liukkonen, hän oli neljäs 50 metrin vapaauinnissa. Lyhyen radan MM-uinneissa Istanbulissa seitsemän uimarin iskujoukko saavutti kuusi välieräpaikkaa. Myös menestys uinnin nuorten PM-kilpailuissa ja uimahyppyjen PM-kilpailuissa antoi aihetta juhlaan. Vuoden 2012 lopussa Suomi palasi mitalikantaan lyhyen radan EM-uinneissa Ranskassa, Chartres’ssa, josta saatiin kaksi viestimitalia. Hanna-Maria Seppälä, Laura Kurki, Emilia Pikkarainen ja Lotta Nevalainen uivat vapaauintiviestistä hopeaa vain kolme sadasosaa Tanskalle jääneenä. Toinen, pronssinen mitali tuli sekajoukkueiden 4x50 metrin vapaauinnista, jossa Seppälän ja Kurjen lisäksi uivat Andrei Tuomola ja Ari-Pekka Liukkonen. Lisäksi kilpailuissa saavutettiin useita finaalisijoja, mm. Jenna Laukkanen loisti kaikilla kolmella rintauintimatkalla ollen finaaleissa viides ja saavuttaen kaksi uutta Suomen ennätystä. Paras henkilökohtainen sijoitus tuli Emilia Pikkaraiselle satasen sekauinnin neljännellä sijalla. n Jussi Salminen


Uinti | 2016 No 3
To see the actual publication please follow the link above