Analyysi ensimmäisistä SM-kisoista blogissa: omaliikunta.fi/uimarit/valietappi-vsm-2015 01.2016 37 VAMMAISUINTI Polku SM-kisoihin Teksti: Perttu Salmenhaara, kuva: selja peltonen Mukava post mortem: Ihmisestä delfiiniksi Kävin 38-vuotiaana hakemassa ensimmäisistä arvokisoistani kuudennen sijan ja finaalipaikan. Miten? Mitä haasteita matkalla on ollut? Mistä olen saanut tukea? 2004 aivoinfarkti vei juuri Sitralle tutkimusta kirjoittaneen tohtoriopiskelijan teholle ja koomaan. Kohtaus heikensi pysyvästi tasapainoa ja halvaannutti toista jalkaa tehden useimmat liikuntaharrastukset mahdottomiksi – muttei uintia. Tutkijanura törmäsi seinään, koska Helsingin yliopiston Valtiotieteellisessä tiedekunnassa tohtoriopiskelijalta vaadittiin kävelykykyä. Kymmenen vuoden ajan julkaisin pääosin ulkomailla, hankin uuden ohjaajan Rotterdamista, julkaisin kahdeksassa maassa, mutta mikään ei enää auttanut. Valintani oli selvä, päätin keskittyä kuntoutukseen ja osin protestina vaihdoin elementtiä kuivalta maalta veteen, pois pystyasennostaan ja puhekyvystään niin ylpeiden ihmisten maailmasta. Viralliset kela-korvatut kuntoutuksetkin koin kannaltani hyödyttömiksi. Koska aivoinfarktipotilaiden keski-ikä on sairastumishetkellään yli 50 vuotta ja minulla se oli 27, kroppani on alhaisemman iän vuoksi eri kuosissa, kuin mitä silmällä pitäen kuntoutusstandardit on luotu. En sopinut mihinkään muottiin. En lähtenyt keppijumppaamaan voimistelusaleihin, vaan aloin käyttää yli jääneitä apurahoja kuntouttamiseen itse valitsemallani paletilla, vedessä. Uimaseuraan olin tervetullut Tammikuussa 2014 menin ensimmäiselle uintikurssille Simmikseen, tehden saman kurssin vuoden aikana kolmasti. Hakeuduin myös orteopedistä osteopatiaa opiskelevan urheiluhierojan pakeille ja olen käynyt siellä sen koommin. Simmiksen kurssien vetäjän ehdotuksesta aloin tähtäämään vuoden 2015 lyhyen radan vammaisten SM-kisoihin. Siitä lähtien uinut hänen tekemiään ohjelmia 2–4 kertaa viikossa, pääosin Märskyssä. Vapari-, rinuli-, potku- ja all around -settejä, aerobista ja anaerobista. Helsingin yliopiston nuivan asenteen jälkeen oli piristävää huomata, kuinka vastaanottavaisia uintipiirit ja oman seuran väki olivat. Kurssien päätyttyä 2014 lopussa aloin myös uintibloggariksi Urheiluhallien OmaLiikunta-lehdessä. Bloggarinimeni Labra heijastaa kokeellista lähestymistapaani kuntouttamiseen. Urheiluhallit tarjosi myös vesijuoksun yksityistunteja, joiden pohjalta kuntoutusliikkeideni repertuaari on laajentunut liikkeisiin, joita en voi kuivalla maalla tehdä. Pasilan punttiskin tuli tutuksi. Kaikki palvelee pääosin uintia. Uimarikrediitit eli uimarin olkapään hankin heti kättelyssä, kun ensimmäisissä kisoissani, Simmis-uinneissa 2014, repäisin kiertäjäkalvosimen SSP-jänteen hajalle kymmenen viikon potkusettijakson arvoisesti. Niitä tehdessä tuli ainakin treenattua lantionkiertoa. Espoonlahden VSM-kisoihin osallistumisen ehtona ollut vammaisluokittelu tehtiin kisoja edeltävällä viikolla ja nyt veteen sekä Simmikseen kotoutuneena ajattelin ottaa kaiken irti myös kisaamisesta. Kilpailen vain itseäni ja omia aikojani vastaan. Näin voitan, vaikka häviäisinkin. Ehkä joskus eväni hapuilevat taas kohti kuivaa maata, mutta toistaiseksi ei ole kiire pois altaasta! n Luokittelusta: Pertun kilpailuluokat ovat S8 (vu, su, pu), SB7 (ru) ja SM8 (sku). S8-luokassa kilpailevilla uimareilla voi olla esimerkiksi vaikeita liikerajoituksia alaraajojen nivelissä, puuttua molemmat kädet tai alaraajat polven alapuolelta. Tämän luokan uimareilla voi olla myös neurologisen vamman aiheuttama jäykkyys joko molemmissa alaraajoissa tai toisella puolella kehoa. Luokittelu kuitenkin perustuu aina uimarin toimintakykyyn vedessä ja esimerkiksi saman diagnoosin omaavia uimareita voi uida eri luokissa, jos uimareiden toimintakyky on erilainen.
Uinti | 2016 No 1
To see the actual publication please follow the link above