suurimman kippari itse ostanut ajatuksensa lajista mutta hyvästä kestävyyspohjasta 03.2015 31 on kaikille hyötyä. Valmennusta ja vastuuta – Uimarin pitää tietää mitä haluaa. Tavoite voi esimerkiksi olla SM-mitali tai kansainvälinen huippu. Uimarin tulee myös ottaa vastuuta harjoittelustaan ja antaa palautetta tuntemuksistaan. Valmentajalla ei ole työkalua, jolla voisi mitata ja skannata uimarin läpi ja antaa täydellinen harjoitusohjelma. Uimarilla tulee olla mielipide omasta tilastaan ja osaava valmentaja ohjaa sen oikeaan suuntaan. – Pyrin yksilöllisyyteen, joka tarkoittaa ryhmän sisällä eri pääsarjoja, rytmityksiä ja jaksotuksia. Alkukaudesta uimme kaikkia lajeja ja teemme perusharjoitteita mutta koen perhosuinnin vahvimmaksi osaamisekseni. Käytän sitä myös voimaharjoituksena. Mikäpä olisi parempaa voimaharjoittelua vapaauimarille kuin uida perhosta. Selkäuinti taas on itselleni kaikkein haastavin, sitä on joutunut tutkimaan ja opettelemaan, Olli miettii. – Tykkään myös kehittää startteja, käännöksiä ja niiden liukuja sekä delffareita. Henkistäkin valmennusta teen. Se lähtee uimarin kohtaamisesta arkipäivässä, se ei saa olla mikään shownumero. Pitää osata motivoida ja aktivoida. Haasteita on, koska pitää olla tietoinen nuorten maailmasta ja se muuttuu koko ajan. Uimarin polun alun tärkeys – Uimarin polku on minusta hyvä, se auttaa ettei tehtäisi ylilyöntejä tai asioita poissulkevasti. Jos kilpaileminen ei lasta innosta, niin myöhemmin tilanne voi muuttua. Tulee harjoitella niin, että mahdollisuudet pysyvät auki. Polku toimii kun uimaria voidaan kehittää ilman, että edellisen tason valmentajan työtä tarvitsee paikkailla, Olli sanoo ja kehuu jälleen seuransa juniorivalmentajia. – Valmentajan vaihtuminen nuorena on minusta eduksi. Uimarista tulee kokeneempi ja taitavampi kun hän saa usean valmentajan parhaat asiat. Pitkä yhteistyö voi olla hedelmällisempää aikuisuimarien kanssa, Olli sanoo. – Verkostoituminen olisi myös hyväksi. Esimerkiksi kaikki 12–14-vuotiaiden kanssa työskentelevät jakaisivat kokemuksiaan. Vietäisiin Suomi-uintia eteenpäin eikä vain omaa ryhmää. Hieman myös mietityttää kuinka saisimme riittävästi poikia mukaan ja pysymään motivoituneina. Tytöt saaavat harjoitusvastuksen pojista ,mutta miten poikia saisi haastettua riittävästi, Olli pohtii. – Huippu-uinnin keskittäisin neljään viiteen keskukseen Suomessa, joilla voisi olla oma painopisteensä. Se vapauttaisi resursseja nuorten valmennukseen kun isoa osaa valmentajan työajasta ei tarvitsisi käyttää parin tai yhden uimarin kanssa kansainvälisen huipun tavoitteluun, Olli sanoo. – Toivoisin Suomeen lisää päätoimisia, motivoituneita juniorivalmentajia, joille maksetaan hyvää palkkaa. Valmentajia, joilla on aikaa uimareille antaa heille oma parhaansa. Kun lapsia ja nuoria valmennetaan hyvin, niin aikuis- ja huippu-uinnin tekeminen on paljon helpompaa. n Kahdesti EM-kisoissakin edustanut Sami Juopperi seurasi valmentajaansa Olli Kantolaa Rovaniemeltä ensin HSS:iin ja sitten Cetukseen. Olli Kantola pakkasi viisi vuotta sitten laukkunsa Rovaniemiellä ja lähti työn perässä pääkaupunkiseudulle.
Uinti | 2015 No3
To see the actual publication please follow the link above