03.2015 15 UINTI Vammaisuinnin M-kilpailut 13.–19.7. Glasgow GBR Teksti ja kuvat: Jussi Salminen Glasgow’n pätevä uintikeskus, Tollcross swimming centre, tulee isännöimään uintiurheilun EM-kilpailut vuonna 2018. Viime vuonna samassa paikassa ratkottiin Kansainyhteisön mestaruusuinnit. Tänä vuonna altaalla on keskitytty vammaisuintiin, sillä brittien avoimet mestaruuskisat käytiin maaliskuussa ja heinäkuiset vammaisuinnin MM-kilpailut olivat areenan toistaiseksi suurin kansainvälinen uintitapahtuma noin 580 urheilijalla melkein 70 maasta. Suomen kolmen uimarin joukkue oli tutustunut kisapaikkaan jo aiemmin, joten puitteista johtuvaa ramppikuumetta ei ollut. Leo Lähteenmäki puolusti parin vuoden takaista MM-pronssia, mutta tänä vuonna mitalitili ei auennut. Uuden tekniikan kanssa ennakoitua pidempään paininut jyväskyläläinen ei yltänyt ennätysvauhtiinsa ja päälajin, 50 metrin vapaauinnin, sijoitus oli seitsemäs. Kun vuoden 2013 MM-pronssi heltisi ajalla 26,27 ja viime vuoden EM-hopea lukemin 26,14, oli Glasgow’ssa tarjolla Lähteenmäelle todellinen jättipotti. Mitalistit kauhoivat ajat 26,48–26,67. Karu fakta on, että urallaan Lähteenmäki on kauhonut seitsemän kertaa nyt MM-kultaan oikeuttaneen ajan alle. Harmitus oli suuri, sillä uimarilla itsellään oli vahva tunne, että uinti olisi kulkenut aiempien kausien veroisesti, mutta kello oli eri mieltä. – Kun ei vaan kulje, niin ei kulje, hän itse totesi pronssimitalinkin jäätyä kiusallisen lähelle, vain 0,24 sekunnin päähän. Mäkinen nappasi kaksi finaalipaikkaa Raision Urheilijoiden Meri-Maari Mäkinen oli onnellinen Skotlannissa. Keväällä uuden perhosuintitekniikan myötä tullut lisävauhti maistui Lontoon paralympiaedustajalle kauden pääkisoissa. Mäkisen luokitus liikuntavammaisten S7-luokassa mahdollistaa yhden käden perhosuinnin, joten kahden käden tekniikasta on luovuttu onnistuneesti. Mäkisen onnistumiset kulminoituivatkin juuri perhosuinnissa. 200 metrin sekauinnin ennätystään hän petrasi kisareissun aikana melkein kuusi sekuntia, ja iski parhaan tuloksen juuri tärkeimmässä paikassa, MM-finaalissa. Seitsemäs sija toi vihdoin myös Pohjolan kärkipaikan, kun Norjan Mina Klausen joutui taipumaan raisiolaiselle. Sekauinnista saattaa tulla jatkossa uusi päälaji. – Ajattelin lähteä rohkeasti finaaliin, kun ei ollut mitään hävittävää, enkä tainnut silti saada hyytymistäkään aikaiseksi, Mäkinen riemuitsi. 50 metrin perhosessa alku oli tahmea, mutta pienellä onnenkantamoisella hän pääsi jälleen finaaliin ja lunasti paikkansa kahdeksantena kohentamalla ennätystään yli sekunnin. Latikalla jälleen suuria haasteita Suomalaisten konkari, Antti Latikka, joutui tekemään Glasgow’ssa vaikeita valintoja. Hän aloitti kisat ihan mukiinmenevästi 50 metrin vapaalla, mutta satasen selkäuinnista tuli painajainen. Raastavien maitohappojen lisäksi hän sai uinnin jälkeen erittäin pahan migreenikohtauksen, joka hyllytti hänet lopulta kisojen viimeisistä lajeista. Latikkaa tilanne muistutti kolmen vuoden takaisista Lontoon paralympialaisista, joissa hän koki täsmälleen samanlaisen vastoinkäymisen, mutta nyt odotukset olivat ehkä vieläkin korkeammalla, sillä alla oli erittäin hyvin sujunut kausi ja realistiset mahdollisuudet uida päämatka, satasen selkäuinti, ehkä jopa 1.02:n tuntumaan, mikä tarkoittaa jo melkein mitalivauhtia heikkonäköisten S13- luokassa. – Rankat kisat, mutta oli järkevämpää jättää loput lajit uimatta. Tavoitteeni ovat yhä Riossa, ja haluan ehdottomasti vielä päästä alle minuutin, ainakin 1.01, Latikka tiivisti. n Mitalia hakemassa Meri-Maari Mäkinen on saanut uutta vauhtia yhden käden perhosuintitekniikasta. Leo Lähteenmäki on jo tottunut mitalisijoihin, joten Glasgow’n kisat olivat hänelle pettymys. Antti Latikka joutui jättämään puolet kisoistaan väliin, mutta jaksoi kannustaa intensiivisesti tovereitaan.
Uinti | 2015 No3
To see the actual publication please follow the link above