TAITOUINTI Valmentajaverkosto kasvuun nuorella tiimillä Taitouinti on kuluvalla olympiadilla Uimaliiton kehityslaji, tarkoittaen, että resurssit suunnataan esimerkiksi laajan maajoukkuetoiminnan sijaan lajin kasvattamiseen ja kehittämiseen. Osana tätä ammattimaisempaan suuntaan kehittämistä on valmentajille suunniteltu uusi koulutusmalli, Nuorten Valmentajien Tiimi (NuVa-tiimi), jolle on saatu liiton erityisrahoitusta vuosille 2015–2017. Ajatus tiimin perustamisesta lähti kotimaisen taitouintivalmentajakoulutuksen vähäisyydestä, seurojen hajanaisuudesta, sekä siitä, että lajimme kotimaiset valmentajat ovat paljolti nuoria henkilöitä. Koettiin tarpeelliseksi saada heille paitsi koulutusta ja kokemusta, myös vertaistukiryhmä tulevaisuutta varten toisistaan. Pientä lajia kun kannattaa pienessä maassa rakentaa porukalla. Tiimin tavoite on viedä lajin kotimaista kokonaistasoa eteenpäin ja kasvattaa uusi kouluttajien ja tekijöiden sukupolvi tulevaisuutta varten, tietenkin samalla tarjoten valmentajayksilöille tasoon sopivaa lisäkoulutusta. Keskustelua tiimiin valittavista käytiin jo jonkin aikaa ennen tiimin perustamista ja ensimmäisten joukossa mukaan valikoitui nuoria, kyvykkäitä valmentajia, jotka ovat jo tehneet jonkin aikaa aktiivista valmennustyötä, edustavat eri seuroja, ovat työssään tekemisissä kohtalaisen urheilijamäärän kanssa ja osoittavat kunnianhimoa valmennustyössään, sekä haluavat kehittyä valmentajana. Miten suhtaudumme harjoitteluun? Saana Annunen kirjoitti palosta, mikä ranskalaisilla taitouimareilla oli oppia. Ihan siis seuratason uimareilla, kyse ei ollut maajoukkuetasosta tai huippu-taitouinnista. Juuri tuosta palosta syntyy myös lajin noste. Huhtikuussa sain mahdollisuuden työskennellä kymmenen päivää kutsuttuna lajivalmentajana huomattavasti Suomea köyhemmässä maassa. Etukäteen pelkäsin, että kevään pitkän työputken jatkoksi reissusta tulee vähintäänkin uuvuttava, pitkä leiri, vieras maa, kulttuuri ja kieli. Mutta päinvastoin, kyseessä oli sekä ammatillisesti että henkisesti erittäin voimaannuttava kokemus! Piti siis mennä kauas nähdäkseen lähelle. Miten ja mistä tämä positiivinen energia syntyi. Toki oma halu tehdä ja antaa kaikkensa oli suuri. Mutta niin oli uimareidenkin. Juuri tuo palo, loputon tiedonjano ja pyrkimys koetella omia rajojaan joka harjoituksessa oli se, mikä antoi ja kantoi. ”Kiitos, me luotamme sinuun” Kotialtailla voivottelu ja kitinä alkaa pahimmillaan jo alkuverryttelyssä. Matkallani, ainoa uimarin kitinä kuului, kun vartija pyysi meitä poistumaan altaalta hälytysten mennessä päälle. Tämä on asia, jota olen joutunut työstämään nyt mielessäni paljon, sillä tiedän, ettei haaste ole vain omassa seurassani. Muutoinhan syy-seuraussuhde olisi aika selvä. Arvoisat kollegat, mitä meillä on suomalaisessa valmennuskulttuurissa parannettavaa, jotta jokaisella uimarilla olisi samanlainen palo tekemiseen, jokaisessa harjoituksessa, jokaisella scullingvedolla? Toinen asia, johon lopullisesti heräsin vasta matkan päästä katsoessa, oli se, kuinka paljon voimaa voi uimareiden perheet valmentajalle antaa tai vastaavasti viedä. Siinä missä suomalainen seuratyöntekijä kahlaa loputtomassa työnsä ja osaamisensa kyseenalaistamisen suossa, todistellen ettei perimmäinen työnkuva ole seuran ja valmennettavien alasajo, toisaalla osataan hymyillä ja sanoa ”kiitos, me luotamme sinuun.” Se mitä, ja miten meistä valmentajista puhutaan kotona, näkyy suoraan lasten toiminnassa ja asenteissa. Osittainen synninpäästö siis meille valmentajille, mitä tulee uimareiden harjoitteluasenteeseen. 34 02.2015 Oululaisuimarit Linnea Pitkänen ja Miia Mäkikallio Ranskan avoimissa. Saana Annunen
Uinti | 2015 No2
To see the actual publication please follow the link above