Page 33

Uinti | 2015 No2

VALMENNUS TeksTi: jari varjOnen Kohti parhaita vuosia Uinnin päävalmentaja Bo Jacobsen ei jatka työssään. 02.2015 33 Uimaliitto ja Jacobsen sopivat maaliskuun lopulla yhteisymmärryksessä, että hänen sopimustaan ei jatketa. Tämä siis tarkoittaa, että meillä ei ole enää uinnin päävalmentajaa. Minua on pyydetty ottamaan vastuulleni maajoukkuetoiminnan vetäminen. Miten siis tästä eteenpäin? Viime viikkojen aikana olen tavannut kärkiuimarimme ja heidän valmentajat. Olen myös käynyt paljon keskusteluja suomalaisten uintitoimijoiden kanssa esimerkiksi SM-kisaviikolla Vaasassa. Nuorten maajoukkueen henkilökohtaisten valmentajien kanssa vaihdoimme ajatuksia tutustuessamme Tukholmassa ruotsalaisten uimarin polkuun. Olen myös seurannut maajoukkueen toimintaa hyvin läheltä joukkueenjohtajana ja nuorten olympiavalmentajan roolissa. Kaikista näistä kohtaamisista olen saanut kuvan siitä, miten nykytilanne nähdään ja miten voimme jatkaa kehittymistä. Uskon, että parhaat vuotemme ovat edessäpäin. Noin kaksi vuotta sitten oltiin sitä mieltä, että tarvitsemme ulkomaisen päävalmentajan. Haettiin muutosta ja tarkoituksena oli sparrata parhaiden uimareidemme valmentajia ja uimareita. Matkalla koettiin kuitenkin haasteita. Huomattiin, että vaikka ihminen on osaava, hän kuitenkin aina edustaa omaa näkökulmaansa ja muutoksen tekeminen valmennussuhteisiin on haastavaa ilman päivittäistä kontaktia ja läsnäoloa. Ilmoitus päävalmentajan toimen päättymisestä tuntuikin olevan valmentajista jopa helpottavaa, ja se nähtiin mahdollisuutena kehittää taas omaa tekemisen tapaa. Meillä tuloksia on saatu monilla eri tavoilla ja tyyleillä. Maailman mestaruuteen on olemassa eri teitä. Päävalmentaja ei Suomessa valmentanut ketään. Toisin on esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa. Meillä ytimessä on uimari-valmentajaparit. Tämä taas hämärtää päävalmentajan roolin merkitystä ja mahdollisuuksia aikaansaada muutosta. Muutosta haettaessa on oletuksena, että jokin on rikki tai pielessä, mutta kehityksemme viimeisten vuosien aikana osoittaa muuta. Suomalaisessa uinnissa on käynnissä hyvä kehitys. Olimmehan paras Pohjoismaa nuorten EM-kisoissa viime kesänä ja Matti Mattsonin sekä Ari-Pekka Liukkosen arvokisamitalit ovat myös osoituksia kehityksestä. Nämä ovat suomalaisen osaamisen tuloksia ja osoituksia suunnasta, johon olemme kulkeneet jo vuosia. Muutoksen sijasta onkin tarvetta vahvistaa nykyistä kehitystä, suomalaista tapaa tehdä tuloksia. Yksilöllisyyttä ja henkilökohtaista otetta valmentamiseen. Osaamisessa me voimme olla parhaita, mutta massoja meillä ei tule koskaan olemaan. Tulokset ovat tulleet ja tulevat jatkossakin hyvästä uimari-valmentajaparin tekemisestä, sitoutumisesta ja pitkäjänteisestä työstä, johon liitetään vahva osaaminen ja erikoistuminen. Kuinka suomalaista osaajuutta kehitetään? Suomalainen valmentajuus on murroksessa. Ammattivalmentajien määrä seuroissa kasvaa ja seuraavana askeleena päätoimisia palkataan myös nuorten valmennukseen, mikä entisestään vahvistaa osaamista lasten ja nuorten valmennuksessa. Tarvitsemme maajoukkueemme käyttöön osaajia valmennuksen eri osa-alueilta. Ihmisiä, jotka osaavat oman asiansa erityisen hyvin ja voivat antaa kärkiuimareillemme pieniä eteenpäin vieviä asioita, jotka maailman kärkeä tavoitellessa ovat kultaakin kalliimpia. Tarvitsemme säännöllisesti myös ulkomaalaisten valmentajien ja urheilijoiden ajatuksia maajoukkueemme käyttöön leireillä ja tapahtumissa. Ulkopuoliset osaajat voivat siis vahvistaa valmentajiemme tapoja tehdä asioita. Tarvitsemme myös erikoistumista. Päämatkojen kestot vaihtelevat alle 22 sekunnista 16 minuuttiin. On selvää, että huippuvaiheen valmennuksen pitää olla erittäin pitkälle yksilöityä päämatkojen ja lajien mukaan. Lapsuus- ja valintavaiheessa tilanne on erilainen ja monipuolisia ärsykkeitä tarvitaan paljon, jotta mahdollisuus oman vahvuuden maksimoimiseen huippuvaiheessa olisi mahdollista. Meidän tulee myös rohkeasti kyseenalaistaa arkivalmennuksen toimintatapojamme. Harjoittelun kesto on usein kiinnitetty parin tunnin jaksoon. Voisiko sitä muuttaa ja miettiä vaihtoehtoisia tapoja? Miksi meillä lähes aina harjoittelevat tytöt ja pojat yhdessä? Mitä oikeasti tarkoittaa paljon puhuttu pohjien tekeminen? Kaytämmekö liian vähän harjoitusajasta siirtymävaiheiden kehittämiseen? Käännökset ja startti ovat kuitenkin kilpailutilanteessa erittäin suuri osa kokonaissuoritusta. Sama koskee myös vaikkapa vauhdinjakoon liittyviä asioita. Meidän tulisi tulevaisuudessa katsoa enemmän kilpailusuorituksen kautta sitä, mitä valmennuksen tulisi pitää sisällään. Yksi suuri asia on myös valmentamisen arvostus, mistä kirjoitin Uinti-lehdessä 1/2015. Ei ole vain hyvää onnea, että samoilta valmentajilta tulee joka vuosi uusia huippu-uimareita. Hyvä valmennus tuottaa tuloksia ja sitä pitää arvostaa. Valmentajien tulee voida kehittyä myös lineaarisesti saman ikäryhmän valmentajina. Kehittyä siis vaikkapa maailman parhaaksi ikäkausiuimareiden valmentajaksi. Tarvitsemme myös kivenkovaa yhteishenkeä ja ylpeyttä edustaa Suomea. Toimintakulttuurin tulee olla arvostava ja kannustava. Rento mutta samalla ammattimainen. Uskaltava ja heittäytyvä. Sinivalkoinen sydän! n


Uinti | 2015 No2
To see the actual publication please follow the link above