PÄÄKIRJOITUS Lähestyn uintia kahdesta minua henkilökohtaisesti innostavasta näkökulmasta. Uskon, että yhteisöllisyys ja kokeilukulttuuri ovat meidän tärkeimmät resurssimagneetit tulevaisuudessa. Olin 2007–2013 Ruotsin Suunnistusliiton urheilutoimenjohtajana. Sain näkökulmia ruotsalaiseen yhteisöllisyyteen oman suunnistusseurani Järlan sekä menestyvän liitto- ja maajoukkuetoiminnan kautta. Perusoppi on, että yhteisöllisyyttä pitää rakentaa tietoisesti ja se edellyttää aikaa, paikkaa ja rutiineja sekä innostavaa ajatusta yhteisestä tulevaisuudesta. Järlassa yhteisöllinen toimintakulttuuri pelkistyy tiistaiiltaan – ympäri vuoden. Tuolloin alkaa klo 18 kaikkien ryhmien harjoitukset seuran majalta. Tiistain tärkein asia on harjoituksen jälkeinen soppailta. Yhteisen ruokailun yhteydessä voidaan nostaa esille erilaisia asioita; palkitaan onnistumisia tai opitaan joitain yhdessä – voidaan puhua Järlan visiosta ja unelmista. Oleellista on ihmisten kohtaaminen, tutustuminen ja yhteenkuuluvuuden tunne – riippumatta iästä, tavoitteista tai menestyksestä. Mukana ovat maajoukkueurheilijat, seuran veteraanit ja juuri mukaan tulleet lapset. Näin syntyy seuraidentiteetti, joka kantaa parhaimmillaan koko elämän. Suomessa huippu-urheilu eriytetään helposti ja hyvää tarkoittaen seuran perustoiminnasta. Kannattaa miettiä onko se välttämätöntä. Huiput tarvitsevat yhteisön ja seura esikuviaan. Ruotsin maajoukkueen yhteisöllistä toimintaa rakennetaan monella tasolla. Kotimaan leirit ovat kaikille avoimia – myös seurojen valmentajille. Ajatuksena on innostaa ja kannustaa mahdollisimman monia mukaan harjoittelemaan ja oppimaan maajoukkueen kanssa. Toimintatavat pitää suunnitella niin, että jakamista syntyy. Maajoukkueen urheilijat kokevat avoimet leirit erittäin antoisina puhumattakaan innokkaista urheilijoista ja valmentajista, jotka saavat 4 04.2014 mahdollisuuden kohdata maajoukkueurheilijoita. Kaikesta tästä muodostuu yhteisöllinen lajikulttuuri, jossa tehdään asioita samaan suuntaan ja opitaan yhdessä. Maajoukkuetoiminta on osa päivittäistä seuratoimintaa ja päinvastoin. Maajoukkueen omilla ulkomaan leireillä luodaan tietoisesti ns. rikastavan yhteisön ideaa, jossa huippuyksilöt jakavat avoimesti omaa osaamistaan, inspiroiden ja kannustaen kilpakumppaneitaan. Syntyy voittamisen kulttuuri, joka perustuu joukkueeseen vaikka yksilöinä kilpaillaan. Jälleen keskiöön nousee toimintatavat, joiden kautta luottamus ja yhteinen tulevaisuuden kuva vahvistuu. Tiedän, että uinnissakin näitä asioita on mietitty paljon viime aikoina. Voisiko yhteisöllisyyden tietoinen ja systemaattinen rakentaminen olla yksi uinnin menestyksen peruspilareita? Toinen innostava ja tuore näkökulma kehittämiseen on kokeilukulttuuri. Tämä ajattelu- ja työtapa sopii erityisesti harrastetoiminnan kehittämiseen uimaseuroissa koko elämänkulun ajalle. Suomessa on totuttu asiantuntijoiden toimesta suunnittelemaan, kokoustelemaan, palaveroimaan, perustamaan työryhmiä ja tekemään selvityksiä. Päätökset syntyvät kokoushuoneissa ja pahimmillaan päättämässä eivät ole ne, joita päätökset koskevat. Tilalle ja rinnalle tarvitaan nopeita kokeiluja. Kokeilukulttuuri on oppimisprosessi, ideoimista ja idean testaamista käytännössä niiden kanssa, joita asia eniten koskee. Otetaan ihmiset mukaan ideoimaan ja tuottamaan ratkaisuja. Voi olla, että parhaat ideat tulevatkin uimahallien ulkopuolelta? Edellisessä pääkirjoituksessa Mika Piiroinen maalasi innostavaa näkyä uimaseurojen tulevaisuuteen – halleilla olisi toimintaa lähes vuorokauden ympäri ja uusille kohderyhmille eli myös niille, joita uinti ei juuri tällä hetkellä kiinnosta. Mitäpä, jos lähdettäisiin rohkeasti kokeilemaan käytännössä näitä ideoita. Pienin askelin käytännön tekemisen kautta – ei perusteta suunnitteluryhmää vaan lähdetään toimimaan – heti huomenna! Valon ja Olympiakomitean visiona on, että olemme yhdessä maailman liikkuvin urheilukansa ja menestyvin Pohjoismaa 2020. Urheilijan polun rinnalle on rakentumassa liikkujan polku. Perustan näille molemmille luo yhteinen liikkuva ja urheileva lapsuus päiväkotien, koulun, kotien ja seurojen yhteistyöllä. Uinti on tämän vision toteutumisessa erittäin tärkeä laji – sekä urheilijan että liikkujan polulla. Siksi toivon, että uintiseuroissa lähdetään rohkeasti rakentamaan yhteisöllisyyttä ja kokeilemaan uusia ideoita. Näyttäkää mallia! n Yhteisöllisyys ja kokeilukulttuuri uimaseurojen voimavarana Pekka Nikulainen johtaja Lisää liikettä, Valo ry
Uinti | 4 • 2014
To see the actual publication please follow the link above