PÄÄKIRJOITUS Takana on tapahtumarikas suomalainen uintiurheilukesä. Taitouinnin nuorten maailman mestaruuskilpailuiden järjestäminen oli iso haaste, josta selvisimme erinomaisin arvosanoin. Kesän arvokilpailuista saimme kaksi mitalia, joista parhaimmat onnittelut niin Lähteenmäen Leolle kuin Liukkosen Ari-Pekalle sekä heidän taustajoukoilleen. Juuri kun Berliinin Euroopan mestaruuskilpailut olivat päättyneet, kokoontui liittohallituksen, toimiston ja asiantuntijaryhmien edustajia Uimaliitto Openiin. Tavoitteena oli peilata asioita tulevaisuuteen. Kolmen kuukauden hyvin intensiivisen päivittäisvalmennusperiodin jälkeen oli hyvin antoisaa, kun sai katsoa asioita Uimaliiton näkökulmasta. Suosittelen tätä kaikille. Tilaisuuden jälkeen jäi pari asiaa askarruttamaa itseäni Uinnin asiantuntijaryhmän puheenjohtajana. Tilaisuuden alussa Uimaliiton toiminnanjohtaja Eerika Laalo-Häikiö toi esille Opetus- ja kulttuuriministeriön tuloskriteerit, jotka ohjaavat myös rahanjakoa. Nämä ovat; a) huippu-urheilu (25 %), b) harrasteliikunta koko elämänkaarelle (55 %) ja c) seura- ja järjestötoiminta. Uimaliitto Openin aikana ja sen jälkeen itselleni on tullut entistä selvemmäksi, että meidän uintiurheiluihmisten olisi luotava yhtenäiset selkeät käsitteet, mitä eri asiakokonaisuuksia kuuluu näihin kolmeen eri kategoriaan. Tällä hetkellä esimerkiksi huippu-urheilu -käsitteen alle moni näyttää sijoittavan asioita, jotka selkeästi kuuluvat harrasteliikunta koko elämänkaarelle -käsitteen alle. Opetus- ja kulttuuriministeriön perusteiden mukaan käsite harrasteliikunta koko elämänkaarelle sisältää myös merkittävän osan kilpaurheilua ja siihen liittyvä tapahtumia. Huippu-urheilu -käsitteelle meidän olisi syytä luoda yhteinen perusta, koska Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikkö on valinnut meidät ykköskategorian lajiksi. 4 03.2014 Tulevaisuuden uimaseuralla ammattimainen uimahalli? Uintiurheilussa on päätoimisten seuratoimijoiden määrä kasvanut hyvin nopeasti. Tässä suhteessa olemme yksi maamme edelläkävijälajeja. Onko seuraava askel se, että seurat ottavat kuntien uimahallit itselleen pyöritettäväksi Cetuksen mallin mukaisesti, vai voisiko seura rakentaa itselleen jopa oman hallin? Tässä vaiheessa moni seuratoiminnassa mukana oleva lukija epäilee, että kirjoittajalla on nyt mennyt aamulääkitys sekaisin mamman kanssa. Onhan jo nyt seuratoiminnan arjessa monia murheita ja haasteita, jotka saavat monet toimijat kipuilemaan. Ruotsissa toteutettujen ratkaisujen innoittamana, annan kuitenkin pari ajatusta idealle. Olisiko seuran mahdollistaa pyörittää rakentamaansa hallia, jossa lähes tulkoon kaikki asiat olisi tuotteistettu. Aamulla kilpauimareiden lisäksi hallissa olisivat kuntouimarit ja -triathlonistit saamassa laadukasta ohjausta. Päivällä koululaisten lisäksi olisi olemassa paljon kursseja aikuisille ikäluokassa 60+, teemalla vesitaituriksi uimaseurassa kaiken ikäisille. Lisäksi pyörisi ruokatuntiliikkujille tekniikkakursseja. Kello 14–16 välillä olisi vesieftikset, joissa ohjaajina olisivat nuo aktiiviset seniori-ikäiset toimijat. Kello 16–18 välillä uimahalli olisi pyhitetty kilpauimareille. Tämän jälkeen olisi toimintaa taas kuntoilijoille, triathlonisteille ja räpyläuimareille. Koko ajan opetusaltaassa pyörisivät erilaiset uimakoulut. Hyppyallasta jakaisivat eri aikoina vesijuoksijat, taitouimarit ja uimahyppääjät. Kello 20 jälkeen uimahallin valtaisivat todelliset yön ritarit – sukeltajat, uppopalloilijat ja vesipalloilijat. Tiedän, että yllä esitetylle voidaan perustellustikin esittää kymmeniä eri vasta-argumentteja. Yllä olevan tarkoituksena on myös tuoda esille ehkä hieman idealistisessa hengessä, mitä tulevaisuuden seuratoiminta voisi olla ja myöskin se haaste, jota yksityiset palvelutarjoajat tulevat meille seuroina esittämään. Oikein hyvää uintisyksyä! n Uintiurheilumme kokonaiskuvaa piirtämässä Mika Piiroinen Uinnin asiantuntijaryhmän puheenjohtaja
Uinti | 3 • 2014
To see the actual publication please follow the link above