Korjausrakentajan haastattelu:
Reijo Laisi tietää, miten hirsitaloa tulee käsitellä
Reijo on toiminut toiminut korjausrakentajana jo vuodesta
1980. Pian siis on alkamassa viides vuosikymmen alalla.
Kysyimme Reijolta kuulumisia Prijuutti-hankkeesta.
Mitä kaikkea teet Prijuutin pelastusoperaatiossa?
Roolini on katsoa, että kaikki tulee oikein tehtyä, oikeilla
materiaaleilla ja oikeassa järjestyksessä. Lisäksi opastan
nuoria tekijöitä ihan kädestä pitäen.
Mitä mieltä olet kokonaisuutena tästä projektista?
Mielestäni kaikki vanhat hirsirakennukset olisivat
säilyttämisen arvoisia. Onneksi ihmisten ajatusmaailma on jo
muuttunut vuosien varrella. Enää ei laiteta kaikkea palasiksi ja
polttopuuksi.
Nämä ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia,
koska näitä ei enää tehdä uusia. Prijuutissa on arvoa siksikin,
että se on pysynyt samalla tontilla jo 1860-luvulta lähtien eikä
sitä ole lähdetty siirtämään eikä korvaamaan muilla
rakennuksilla eikä uudella hirrellä.
Vanha hirsi on siis arvokkaampaa kuin uudempi?
Kyllä. Jos käyt ostamassa saman mittaisen uuden hirren, se
painaa 50-60 kiloa. Siinä se ero on. Vanhassa tuuman
paksuisessa lankussakin voi olla sata vuosikasvua. Uudessa
lankussa niitä on 20-30.
Oletko ollut tekemässä vastaavia projekteja muualla?
Olin esimerkiksi korjaamassa vain 20 kilometrin päässä
Prijuutilta toista vanhaa hirsikehikkoista rakennusta.
Korjasimme taloa kolme vuotta perinteisiä rakennustapoja
kunnioittaen. Kaikki tehtiin hengittäviä materiaaleja käyttäen,
rossipohjaa ja välipohjan sahanpuruja myöten. Kun talo oli
viimein kunnostettu, kaikki olivat sitä mieltä, että
säilyttäminen oli hieno teko. Ja sekin rakennus seisoo siellä
seuraavat sata vuotta.
Oletko ollut kunnostamassa vanhoja kirkkoja?
Kyllä. Tein ensimmäiset 10 vuotta kirkkojen ulkokorjauksia,
paanukattoja, tervauksia, vinttejä, tapuleiden korjausta ja
muuta. Kirkkojen kohdalla ei esimerkiksi käytetä lainkaan
metallia eikä nauloja. Porvoon kirkko on hyvä esimerkki, siellä
kaikki liitokset on tehty puutapeilla ja lohenpyrstöliitoksilla.
Mistä tällaisiin vanhojen rakennusten kunnostukseen
saadaan rahoitus?
Siinä se ongelma usein onkin. On kuitenkin EU-rahaa,
maaseudun kehittämisrahaa, korjausrakentamisrahaa ja niin
edelleen. Maakuntamuseolta tai kirkon keskusrahastoltakin
voi saada tukea tällaiseen.
Onko kiinnostus perinnerakentamiseen ja
korjausrakentamiseen nousussa nykyään?
Ehdottomasti. Kokemukseni kymmeneltä viimeiseltä vuodelta
kertoo siitä, että jopa parikymppiset henkilöt lähtevät
tarkoituksella korjausrakentamispuolelle. Ongelma on
kuitenkin usein siinä, että työharjoittelupaikkoja ei löydy.
Varsinkin Etelä-Suomessa näiden vanhojen rakennusten
korjauksia tehdään niin vähän. Prijuutillekin on tullut
työharjoittelijoita jo paljon.
Millaisena näet alan ja sen työnäkymät tulevaisuudessa?
Jos joku kouluttautuu korjausrakentajaksi ja keskittyy siihen
kunnolla niin töitä on ihan varmasti. Ja nämä työt tulee
todennäköisesti lisääntymään. Työt kuitenkin menee talouden
nousu- ja laskukausien mukaan. Kun talous on nousussa,
riittää korjausrakentamista kaikille.
Onko vinkkejä vanhojen talojen kunnostajille tai vanhan
talon ostoa harkitseville?
Kun ostatte vanhan talon, ottakaa ammatti-ihminen paikalle
tekemään oikea kuntokartoitus. Nykyään monet katsovat
ohjeet netistä, mutta ei se ole ihan niin yksinkertaista.