Kirjailija-ohjaaja Juha Hurme luennoi
Tatsin Valtaajat-hankkeessa mukana
oleville nuorille. Luento luotasi historiaa,
ihmistä, työtä, olemista ja muita ”kevyitä”
aiheita kohdennuksella: miten meidän
tulisi ihmisinä ja yhteiskuntana suhtautua
merkitykselliseen tekemiseen. Onneksi
Hurme ei pelkää kiteyttää ja vetää mutkia
suoriksi, joten tässä pähkinänkuri
Hurmeen ajatuksista.
VAU MIKÄ TILA! Oli kirjailija-ohjaaja
Juha Hurmeen ensimmäinen
reaktio hänen saapuessaan
Vallilassa sijaitsevaan Kohtauksia
kahvila-olohuoneeseen. Ensin astutaan
pieneen katutasossa sijaitsevaan keittiökahvilaan.
Tässäkö tämä? Ei ihan.
Nurkassa on raollaan musta ovi, jonka
takana olevat portaat vievät lumoavaan
ja avaraan kellaritilaan, kuin hetkeksi
toiseen todellisuuteen.
Olisipa ollut sellainen historian,
yhteiskuntaopin tai elämänkatsomuksen
opettaja kuin Juha Hurme. Hänen
alustuksensa Valtaajat-hankkeen
nuorille aikuisille työttömille Vallilan
Kohtauksia-tilassa, tempaisi mukaansa
koko porukan.
”Mulla on lapsesta lähtien ollut intressi
miettiä, että mitä me oikeasti tiedetään
tästä planeetasta. Mun näkökulma on
tieteilijän näkökulma, ja se että kaikki
ideologiat ovat aina todella vaarallisia, ja
peittävät alleen totuuksia. Tieteen
tehtävä on juuri purkaa niitä, ja itse teen
sitä taitelijana.”
”Homman juju oli
laiskottelu”
Hurme käynnistää aikakoneen ja vie
kuuntelijat äkkiarvaamatta historian
syövereihin aina ihmiskunnan syntyyn
saakka.
”On hyvä muistaa, että historiassa on
syvyyttä aika paljon, että se ei ala jostain
Urho Kekkosesta.”
Mutta tämä on vasta alkua. Nyt mennään.
”Ajatteleva ihminen on ollut olemassa
noin 100 000 vuotta, eli sieltä ihmisen
historiasta löytyy kaikenlaista –
soittimia, kalliomaalauksia, valtava
määrä kieliä ja hyvin järjestäytynyttä
elämää, ja tehtiin paljon yhteistyötä.
Elämisen laatu oli metsästäminen ja
keräily. Iso osa kielenkin rakenteesta
tulee jo sieltä todella kaukaa.
Olennaista on myös se, että meidän
kaikkien esivanhemmat olivat jo siellä,
eli meidän geenit tulevat sieltä. Eräässä
mielessä mekin siis olemme olleet
olemassa satatuhatta vuotta sitten –
mahdollisuuksina tiettyjen
ihmisyksilöiden nivusissa – ja me
kannamme sitä geenistöä itsessämme.
Keskeinen asia on, että jo silloin luotiin
ihmisyyttä. Oli jo olemassa eri
ihmislajeja, ja siitä, millä tavalla silloin
elettiin tiedetään aika paljon. Ihmisten
ideana oli, että metsästetään ja
keräillään. Homma perustui siihen, että
hallittiin hirmu hyvin se oma
elinympäristö. Koko homman juju oli
laiskottelu. Aivan samoin kuin eläimillä,
eli tehdään minimimäärä työtä. Se oli se
ihmisyyden lähtökohta eli hommataan
safkat, ja muu aika menee jutusteluun,
lepoon, seksiin ja hauskanpitoon. Siinä
on sellaista viisautta, mitä me ollaan
hukattu tosi paljon.”
”Kun keksittiin se työ”
”Kun noin 11 000 vuotta sitten viimeinen
jääkausi häipyi , Euroopastakin tuli
paikka, jossa oli mahdollista elää.
Ilmasto-olosuhteet vakiintuivat
maapallolla muutenkin ja Kaksoisvirran
alueella, eli nykyisen lähi-idän ytimessä:
nykyisessä Syyriassa, Turkissa ja
Irakissa. Siellä oli ihmisiä suhteellisen
paljon, ja siellä sattui kasvamaan
jokseenkin ne viljalajit, jotka me nykyisin
tunnemme ja palkokasveja päälle. Lisäksi
luonnonvaraisina siellä kirmaili metsissä
nautoja, possuja, hevosia, lampaita.
Ihmiset alkoivat olla sillä tasolla, että
sattuman, yrityksen ja erehdyksen
kautta, 2000 vuoden harjoituksen
jälkeen, voidaan alkaa puhua
maanviljelystä. Se muutti radikaalisti
ihmiskunnan olosuhteita.
Hyödyt olivat mittaamattomat! Ei
tarvinnut enää ravata pitkin metsiä, vaan
pystyttiin asettumaan aloilleen eli
opittiin manipuloimaan luontoa,
jalostamaan viljakasveja, kotieläimiä.
Samalla ihmispopulaatio kasvoi
räjähdysmäisesti. Silloin keksittiin työ.
Mutta silloin ihmisen periaatteellinen
epäreiluus heti tuli näkyviin: työtä
tekivät orjat. Eli saman tien, kun
maanviljelys ja maan omistus kehitettiin,
syntyi jako erilaisiin hierarkioihin,
erilaisiin ihmisluokkiin. Tämä tapahtui
noin 8000-7000 vuotta sitten. Ja
edelleenkin ne, jotka saivat päättä eivät
tehneet mitään! Mutta ne, jotka olivat
alistettu orjan asemaan tekivät ihan
älyttömästi. Saamatta siitä hirveästi
korvausta, eli syntyi tällainen mikä
nykyisin on muuttanut muotoaan, mutta
ei hirveästi, eli luokkayhteiskunta.
Vaikka sitä metsästäjä-keräilijät eivät
tunteneet.
Tämä levisi maailmassa pikkuhiljaa.
Suomessa alettiin viljellä maata noin
vuoden 0 paikkeilla eli reilut 2000 vuotta
sitten. Noin 5000 vuotta sitä oli
harjoitettu lämpimämmissä maissa
ennen kuin taidot sitten tihkuivat tänne
asti.
Ajatus jonkin asian omistamisesta, tuli
vasta sen maanviljelyksen myötä, vaikka
en nyt halua kirota tässä
maanviljelijöitä.”
Joutilaisuus kunniaan!
Teksti: Anita Wendelin