tnerin kanssa Alaska Commercial Companyn,
joka kasvoi nopeasti suureksi
varustamoksi ja kauppahuoneeksi. ACC
on edelleen Alaskan suurin sekatavarakauppa,
paikallinen K-Rauta, joka ei
ole tosin enää suomalaisomistuksessa.
Nybomilla oli erinomaiset suhteet
Venäjälle, ja merkittävä osa turkiksista
päätyikin Pietariin. Nybom toimi pitkään
myös Venäjän konsulina San Franciscossa
ja oli tässä ominaisuudessaan keskeisiä
myötävaikuttajia Alaskan siirtymisessä
Yhdysvaltojen hallintaan vuonna 1867.
Alaska Commercial Company menestyi
ja Nybomista tuli aikansa suurimpia
turkiskauppiaita. Tarinan mukaan
hänellä oli varoja kymmenien miljoonien
dollarin arvosta, joka tänään vastaa
satoja miljoonia. Kosmopoliittina hän
oli kiinnostunut viineistä, ja kuultuaan
Krugin tilasta Napassa, hän osti vuonna
1879 Inglenookin tilan ja sitä ympäröineet
maa-alueet Napan Rutherfordissa ja
muutama vuosi myöhemmin vielä neljä
kertaa enemmän maata. Tarina kertoo,
että Niebaum olisi halunnut ostaa viinitilan
Ranskasta, mutta amerikkalaissyntyinen
vaimonsa kieltäytyi pitkistä
merimatkoista. Tähän aikaan Nybom
amerikkalaisti nimensä foneettisesti
Gustave Niebaumiksi.
Vain paras kelpasi
Niebaum oli toiminnassaan pedantti
vaatien aina parasta ja korkeaa laatua
kaikessa mitä teki. Inglenookin motoksi
muodostui “Pride, not profit”,
mikä kuvastaa hyvin Gustaven asennetta
myös viinin tekemisessä. Viinintuotannossa
vain parhaat virheettömät
rypäleet kelpasivat, mikä edusti siihen
aikaan uudenlaista ajattelua. Hän alkoi
kehittää viinitilaansa eurooppalaisella
niin sanotulla “Bordeaux style winemaking”
mallilla, matkusti Ranskaan ja
muualle Eurooppaan oppimaan viininteko
ja hankkimaan kirjallisuutta sekä
uusia rypälelajikkeita. Tilalla on edelleen
Niebaumin perintönä yli 600 viinikirjaa.
Niebaum rakennutti Inglenookiin suuren
linnamaisen päärakennuksen, joka
valmistui vuonna 1883 sekä sen kylkeen
tuotantolaitokset, jotka ovat edelleen
paikallaan.
Napa Valleyn alueen ensimmäinen
viinin maistamishuone rakennettiin
Inglenookiin. Huone on rakennettu ehkä
Niebaumin merenkulkutaustan takia
merikapteenin hytin muotoon ja se on
edelleen paikallaan päärakennuksen sisääntuloaulan
oikealla puolella.
Inglenookin ja Niebaumin ponnistelut
tuottivat tulosta, ja vuoden 1899 Pariisin
maailmannäyttelyssä Inglenookin
viinit voittivat ranskalaisten kauhuksi
useita pääpalkintoja. Napan alueen
maine viinituottajana alkoi vakiintua
maailmalla. Inglenookin viinejä tarjottiin
muun muassa Valkoisessa talossa
Washington D.C.:ssä.
Kieltolaki muutti kulutustottumuksia
Niebaumin kuoltua vuonna 1908 hänen
leskensä jatkoi Inglenookin perinnettä
ja viinintekoa. Yhdysvaltojen kieltolain
aikaan vuosina 1920-1933, jolloin alkoholin
valmistus, kuljetus ja myynti oli
kiellettyä, Inglenook oli harvoja viinitiloja,
jotka säilyivät hengissä - viinin
tekemisen sijaan rypäleitä markkinoitiin
ruokakauppoihin.
Kieltolain jälkeen toimintaa jatkoi
Niebaumin vaimon siskonpoika John
Daniel Jr., jonka Gustaven vaimo oli
adoptoinut. Laatu pidettiin Danielin aikakaudella
edelleen suuressa arvossaan
ja tilalle tuotiin eurooppalaisia asiantuntijoita
jakamaan tietoa. Daniel oli
erinomainen viinintekijä, joka etabloi
Napa Valleyn alueelle oman “appellation”
järjestelmän ja toimi mentorina
monelle Napan viinitilalle.
Mainittakoon, että Inglenookin vuoden
1941 Cabernet Savignon pidetään
yhtenä maailman parhaista koskaan valmistetusta
viineistä saavuttaen täydet
100 pistettä Wine Spectatorin asteikolla
vuonna 1990. Kun muut tällä listalla
olevat viinit ovat muun muassa Château
Margaux, Château Petrus ja Château Lafite,
tätä saavutusta osaa arvostaa.
Kieltolaki muutti pitkäksi aikaa amerikkalaisten
kulutustottumuksia siten,
että viinien tilalle haluttiin väkeviä ja
hyvästä laadustaan huolimatta viinituotanto
ei ollut kannattavaa. Lopulta
loistava viinintekijä, mutta hieman
heikompi liikemies, Daniel Jr. joutui
myymään tilan ja Inglenookin nimen
suurille kasvottomille rypäleentuottajille
vuonna1964.
Niebaumin ja Inglenookin
tarina jatkuu edelleen
Gustave Niebaumin elämäntyö Napa Valleyssa
oli valua hukkaan, mutta tilan ja
perinteen pelasti elokuvatuottaja Francis
Ford Coppola. Hän osti osan alkuperäisestä
tilasta Kummisetä -elokuvasta
saamallaan tuotolla vuonna 1975. Ajoitus
oli mikä parhain, sillä juuri samaan
aikaan amerikkalaiset alkoivat siirtyä
kulutustottumuksessaan yhä enemmän
viineihin. Napan toinen tuleminen oli
nurkan takana, ja jälleen Niebaumin
perinne muodostui keskeiseksi muutosvoimaksi.
Coppolan perhe on kasvattanut määrätietoisesti
omistustaan Napassa sekä
tuottanut tilalleen parhaita viinitekijöitä.
Vuonna 1995 Coppola pystyi ostamaan
takaisin Inglenookin vanhan
päärakennuksen sekä viimeiset Nie-
SAM MAGAZINE 3/19 | 41