Page 37

Suomi-USA | No1 2017

YHDYSVALTAIN viime marraskuussa pidetyissä presidentinvaaleissa demokraattisen puolueen presidenttiehdokas Hillary Clinton sai lähes kolme miljoonaa ääntä enemmän kuin hänen tärkein vastaehdokkaansa republikaanien Donald Trump. Tästä huolimatta Trump voitti vaalit ja on astunut virkaansa maan 45. presidenttinä. Miten tämä on mahdollista? Eikö Yhdysvallat olekaan demokratia, jossa enemmistö päättää? Onko USA:n perustuslaissa jotain vikaa? Perustuslain mukaan Yhdysvalloissa presidenttiä ei valita suoralla enemmistövaalilla vaan osavaltioittain valittujen valitsijamiesten välityksellä. Kussakin 50 osavaltiossa ja Kolumbian liittopiirikunnassa (District of Columbia) valitaan valitsijamiehiä, jotka sitten valitsevat presidentin. Kullakin osavaltiolla on yhtä monta valitsijamiestä kuin sillä on edustajia liittovaltion kongressissa. Väkimäärältään suurimmat osavaltiot saavat näin useamman valitsijamiehen kuin pienemmät. Syksyn 2016 vaaleissa Clinton sai suurista osavaltioista taakseen Kalifornian (55 valitsijamiestä) ja New Yorkin (29), Trump Teksasin (38) ja Floridan (29). Osavaltioiden sisällä molemmat pääehdokkaat saivat ääniä kaikissa osavaltiossa, mutta Nebraskaa ja Mainea lukuun ottamatta se ehdokas, joka saa osavaltiossaan enemmistön äänistä, saa taakseen osavaltion kaikki valitsijamiehet. Näin voidaan joutua tilanteeseen, jossa koko liittovaltiossa eniten ääniä saanut ehdokas ei saakaan taakseen kaikkia osavaltioiden valitsijamiehiä. Luoteisterritorion järjestyssääntö Perustuslain mukaan osavaltiot ovat tärkeässä asemassa ja Yhdysvallat on nykyisin 50 itsenäisen (osa)valtion muodostama liittovaltio. Perustuslaki ei kuitenkaan luonut mallia tälle valtioiden tasa-arvolle vaan sen teki kaksi kuukautta aikaisemmin allekirjoitettu Luoteisterritorion järjestyssääntö (Northwest Ordinance). Tässä järjestyssäännössä sovittiin siitä, mitä tehdään sille Ohiojoen luoteispuoleiselle alueelle, joka oli vapaussodan (1775–1783) päättymisen jälkeen joutunut itsenäisten kolmentoista alkuperäisen valtion muodostaman valtioliiton hallintaan. Kun nykyisen Keskilännen alueesta tuli itsenäistyneiden valtioiden omaisuutta Pariisin rauhansopimuksessa 1783, alkoi kova kiista ja neuvottelut siitä, mitä kukakin saa. Lähes kaikilla kolmellatoista valtiolla oli vaateita uudella alueella ja suurelta osin nämä vaatimukset olivat keskenään päällekkäisiä. Pidemmän päälle päädyttiin ratkaisuun, jossa kaikki uudet valtiot luopuivat maavaatimuksistaan, tai ainakin melkein kaikista maavaatimuksistaan, ja luotiin alkuperäisen kolmentoista valtion länsipuolelle kaksi territoriota, Lounaisterritorio ja Luoteisterritorio. Luoteisterritorion järjestyssääntö muutti koko Yhdysvaltain tulevaisuuden ja on pääsääntöisesti vastuussa siitä, miten Yhdysvalloista on muodostunut vähitellen 50 osavaltion liittovaltio. Järjestyssääntö on vanhempi kuin PROFESSORI POHTII VTT Markku Henriksson on Helsingin yliopiston Yhdysvaltain tutkimuksen McDonnel-Douglas -professori emeritus Perustuslain vai Luoteisterritorion järjestyssäännön vika Yhdysvaltain perustuslaki, mutta lähes samat miehet olivat laatimassa molempia. 17 vai 5 uutta valtiota? Jo vuonna 1784 Thomas Jefferson ehdotti, että uudet valtiot luopuvat vaatimuksistaan Appalakkien länsipuolisiin maihin ja että sinne muodostettaisiin 17 suunnilleen suorakulmion muotoista uutta valtiota. Ehdottipa hän näille sellaisia nimiäkin kuin Sylvania, Polypotamia, Saratoga, Assennisipia, Michigania ja Illinoia. Jeffersonin ehdotus sai kritiikkiä George Washingtonilta, James Monroelta ja monelta muulta. Heitä eivät tyydyttäneet Jeffersonin ajattelemat rajat ja monet pelkäsivät, että jos alueelle muodostuu monta pientä uutta valtiota, ne veisivät vallan alkuperäisiltä 13 valtiolta. Vuonna 1787 päästiin vihdoin sopimukseen ja kongressi hyväksyi uuden Luoteisterritorion järjestyssäännön. Siinä määrättiin alueen rajat ja osavaltiot luopuivat vaatimuksistaan tämän alueen maihin. Lisäksi sovittiin, että alueesta voidaan muodostaa viisi uutta valtiota. Kohti 50 valtion liittovaltiota Vielä tärkeämpää kuin vaateista luopuminen, oli järjestyssäännössä luotu pääosin edelleen toimiva mekanismi uusien osavaltioiden hyväksymiseksi liittovaltioon (joka syntyi Yhdysvallat nimisenä vasta Luoteisterritorion järjestyssäännön laatimisen jälkeen). Tämän mukaan jokainen hallintoalue, jonka väkiluku saavutti 60 000 asukkaan rajan, saattoi anoa hyväksymistä uutena valtiona liittovaltioon. Menettelytavoista sääti vielä Enabling Act vuonna 1802, ja Ohiosta tuli ensimmäinen uusi valtio tältä alueelta 1803. Näin vähitellen rakentui nykyinen 50 itsenäisen valtion muodostama liittovaltio, jossa presidentistä päätetään osavaltioittain. Osavaltiot päättävät itse, miten heidän valtionsa valitsijamiehet valitaan. Vaikka käytänteet vaihtelevat hieman, kaikissa osavaltioissa valitsijamiehet valitaan nykyisin yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden turvin salaisella kansanäänestyksellä. Tämä osavaltioittain tapahtuva vaali on federalismia, mutta onko se demokratiaa? Monet Clintonin tappiosta turhautuneet yhdysvaltalaisetkin, jotka tähän saakka ovat olleet tyytyväisiä maansa vaalijärjestelmään, ovat alkaneet vaatia sen uudistamista. Jos Euroopan unionille valittaisiin presidentti, haluaisimmeko me sen tapahtuvan niin, että koko unionin alueella annetut äänet laskettaisiin yhteen ja eniten ääniä saanut ehdokas voittaisi? Tällöin vaalin ratkaisisivat saksalaiset, ranskalaiset ja italialaiset, eikä suomalaisilla, ruotsalaisilla tai irlantilaisilla olisi juuri sanansijaa vaaleissa. Jos käytössä olisi Yhdysvaltain kaltainen vaalijärjestelmä, pienten valtioiden asukkailla olisi paljon enemmän vaikutusta. Markku Henriksson markku.henriksson@helsinki.fi SUOMI – USA 37


Suomi-USA | No1 2017
To see the actual publication please follow the link above