ADVOK A AT T I / 4-2 017 tulokulma 29
KOLUMNISTI ELINA GRUNDSTRÖM ON JULKISEN SANAN NEUVOSTON PUHEENJOHTAJA. @ELINAGRUNDSTROM
The last men standing
Oliko kaikki puhe ihmisoikeuksista huijausta
ja hurskastelua? Jäikö sananvapauden ja tasaarvon
aika vain ohikiitäväksi hetkeksi ihmiskunnan
historiassa?
Toimittaja Mikko-Pekka Heikkinen pohti näitä
kysymyksiä hienossa lauantaiesseessään, joka julkaistiin
Helsingin Sanomissa 1. heinäkuuta.
Heikkisen haastattelemien asiantuntijoiden mukaan ihmisoikeudet
olivat länsimaille kätevä väline Neuvostoliiton
vastaisessa propagandasodassa. Kun kylmä sota päättyi,
niiden korostamiselle ei ollut enää samanlaista tarvetta
kuin aiemmin. Syyskuun 11. päivän terrori-iskut vuonna
2001 kuihduttivat kiinnostusta ihmisoikeuksiin entisestään.
JA TÄSSÄ SITÄ nyt ollaan. Heikkisen maalaama synkkä kuva
ihmisoikeuksien alamäestä näyttää valitettavan osuvalta,
kun katsoo ihan viime aikojen tapahtumia.
Yhdysvalloissa Donald Trump on tarmokkaasti vähentänyt
maahanmuuttajien ja naisten oikeuksia. Hän on myös
ryhtynyt heikentämään kansainvälisten ihmisoikeus- ja
kehitysjärjestöjen rahoitusta sekä vaikutusvaltaa.
Kiina on koventanut suhtautumistaan kaikenlaiseen
kansalaistoimintaan ja mielenilmaisuihin. Nalle Puhin kieltäminen
sosiaalisesta mediasta saattaa vielä hymyilyttää,
mutta rauhannobelisti Liu Xiaobon kuolema vankeudessa
kertoo pelottavalla tavalla siitä, miten vähän Kiina ja sen
kauppakumppanit välittävät ihmisoikeuksista.
VIELÄ MUUTAMA VUOSI sitten kuviteltiin, että esimerkiksi
naisten ja vähemmistöjen oikeudet paranisivat väistämättä
vuosi vuodelta, mutta ihmisoikeudet ovatkin heikentyneet
lähes kaikkialla maailmassa hämmästyttävän nopeasti.
Kuulin viime kesänä Sydneyssä EU-Australia Leadership
Forumissa monta kertaa ilmaisun ”the last men standing”,
eli viimeiset miehet jalkeilla. Keskusteluissa toistui ajatus,
jonka mukaan Eurooppa ja Australia ovat vapaan maailman
viimeiset puolustajat nyt, kun Yhdysvallatkin on livennyt
rintamasta. Toisinaan vapaaseen maailmaan laskettiin myös
Kanada ja Uusi-Seelanti.
Tosin tilanne ei ole kaksinen Euroopassakaan, jossa
Mapping Media Freedom -järjestön mukaan toimittajien
pidätykset ovat lyhyessä ajassa nelinkertaistuneet. Unkarissa
on rajoitettu median lisäksi yliopistojen ja kansalaisjärjestöjen
toimintaa. Puolassa hallitus on heikentämässä
jopa oikeuslaitoksen riippumattomuutta.
Suomessakin perustuslain merkitystä on alettu vähätellä
ja poliitikot ovat alkaneet trumpilaiseen tapaan kyseenalaistaa
median riippumattomuutta leimaamalla sitä
poliittiseksi osapuoleksi.
MIKKO-PEKKA HEIKKINEN YRITTI silti olla lauantaiesseessään
varovaisen optimistinen. Hän viittasi kansainvälisen
oikeuden professoriin Martin Scheininiin ja arvioi, että vaikka
valtiot eivät enää olisi ihmisoikeuksien edelläkävijöitä,
kansalaisjärjestöt voisivat kuitenkin edistää niitä vähän
samaan tapaan kuin 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Eli
hippimeiningillä!
Itse olen pessimistisempi, kuten natsi-Saksaan erikoistunut
historiantutkija Timothy Snyder. Hän vertaa Yhdysvaltain
nykyhallintoa natsi-Saksan nousuun äskettäin
suomennetussa kirjassaan Tyranniasta: miten nopeasti ja
salakavalasti demokraattiset valtiot voivatkaan taantua
fasistisiksi tai kommunistisiksi.
Snyderin mukaan demokratiaa on puolustettava heti, kun
se on uhattuna. Hän painottaa kirjassaan arkista ja jokapäiväistä
vastarintaa, erityisesti ammattietiikan ylläpitämistä
ja instituutioiden puolustamista.
Suomessa lakimiehet, journalistit ja heidän järjestönsä
ovatkin tehneet juuri näin. He ovat jaksaneet reagoida,
kun perustuslakia, oikeusperiaatteita tai lehdistönvapautta
on vähätelty.
Ihmisoikeuksia ei voi jättää pelkän iloisen hippimeiningin
varaan. Kyllä siihen tarvitaan myös vahvaan ammattietiikkaan
perustuvaa yksittäisiin epäkohtiin puuttumista.
”Demokratiaa on
puolustettava heti,
kun se on uhattuna.”