20 ADVOK A AT TI / 4-2017 henkilö kuvassa
OIKEUSMINISTERIÖN PROFIILIN NOSTAMINEN
ON HÄNEN KESKEISIÄ TAVOITTEITAAN.
”KANSALAISIA KIINNOSTAVAT ESIMERKIKSI
PÄIVÄHOITO JA TERVEYSPALVELUT, MUTTA
EIVÄT OIKEUSASIAT.”
Oikeushallinnon säästöpaineisiin ministeri suhtautuu
kaksijakoisesti.
– Oikeudenhoidossa on säästetty tiukasti jo edellisillä
vaalikausilla, hän myöntää.
Vyön kiristäminen ei kuitenkaan ole ohi.
– Suomi velkaantuu edelleen 5–6 miljardin euron vuosivauhdilla.
Ja joidenkin muiden ministeriöiden säästöpaineisiin
verrattuna esimerkiksi tuomioistuinten resurssit
ovat kuitenkin kohtuullisen hyvät, hän toteaa.
Häkkäsen mukaan lähivuodet ovat oikeudenhoidolle
kohtalokkaita: Sähköiseen asiointiin siirtymisen kaltaisten
tehostamistoimien tulisi vähentää työmäärän tarvetta
huomattavasti. Muutoin ollaan ongelmissa, sillä säästöt on
jo tehty ja olemassa olevilla rahoilla pitäisi tulla toimeen.
EUROJEN SIJAAN Häkkänen lupaa lisää arvostusta juristien
työlle. Oikeusministeriön profiilin nostaminen on hänen
keskeisiä tavoitteitaan. Ministeriön asiat eivät kiinnosta
riittävästi eduskunnassa.
– Kansalaisia kiinnostavat esimerkiksi päivähoito ja
terveyspalvelut, eivätkä oikeusministeriön asiat. Ja pelkän
lakimieskunnan äänillä ei ketään valita päättämään yhteisistä
asioista, ministeri perustelee.
Häkkäsen mukaan oikeushallinnon puolustaminen on
jopa poliittinen riski, ja siksi moni poliitikko alkaa ajaa
helpompia asioita.
Ratkaisuna Häkkänen haastaa juristeja puhumaan oikeudenhoidon
merkityksestä muillekin kuin toisilleen.
– Minä pyrin poliitikkona tuomaan oikeudellisia kysymyksiä
poliittiseen keskusteluun. Kansalaisrajapinnassa
yhteistyötä on tehtävä esimerkiksi alan järjestöjen kanssa.
SELKEYTTÄ TARVITAAN muun muassa oikeudellisten palveluiden
tarjontaan ja sekavaan ammattinimikkeistöön.
Ketkä tarjoavat palveluita, millaisilla pelisäännöillä niitä
tarjotaan ja kuinka alan toimijoita valvotaan?
– Asianajajat ovat lakimieskunnan kruununjalokiviä,
Häkkänen kehuu.
Hänen mukaansa some-ajassa ja epäluotettavan tiedon
keskellä on erityisen tärkeää, että asianajajat säilyttävät
maineensa luotettavina toimijoina. Tätä tukee alan omissa
käsissä oleva eettinen valvonta. Ministeri on eri toimialojen
itsesääntelyn vahva kannattaja. Toimijat sitoutuvat
parhaiten itse laatimiinsa eettisiin koodistoihin.
Ministeri käynnisti hankkeen, jossa ministeriö selvittää
syksyn aikana oikeudellisten palveluntarjoajien valvonnan
yhdenmukaistamista. Selvityksen taustalla on oikeuskanslerin
ja Asianajajaliiton esiin tuoma huoli valvonnan
puutteista. Keskeisimmät ongelmat liittyvät siihen, että
Asianajajaliiton yhteydessä toimiva valvontalautakunta
valvoo asianajajia näiden kaikessa ammattitoiminnassa,
mutta lupalakimiehiä valvotaan vain oikeudenkäyntiasioiden
hoitamisessa.
Kuluttajien kannalta tilanne on epäselvä, koska osa lupalakimiesten
toiminnasta kuuluu valvonnan piiriin ja osa
ei. Käytännön valvontatyössä haasteita on tuonut myös
rajanveto oikeudenkäyntiasioiden ja muun oikeudellisen
neuvonnan välillä.
– Meidän on ministeriössä huolella käytävä läpi tämä tilanne.
Nyt asianajajien rinnalla toimii lakimiehiä, jotka toimivat
kuin asianajajat, mutta joita ei valvota samalla tavalla.
SYKSYLLÄ JATKUU myös rangaistustason arviointia käsitelleen
tutkimuksen tulosten arviointi. Helsingin yliopiston
Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin toteuttamassa
tutkimuksessa selvitettiin kansalaisten näkemyksiä sopivista
rangaistuksista erityyppisiin rikoksiin. Häkkänen
pitää edeltäjänsä Jari Lindströmin käynnistämää hanketta
tarpeellisena ja on erityisen halukas tarkastelemaan, olisiko
ihmisten fyysistä koskemattomuutta loukkaavien rikosten
rangaistuksissa koventamisen varaa.
MAAKUNTAPOLIITIKOKSI Häkkänen tunnustautuu
mielellään. Hän toimii muun muassa Etelä-Savon maakuntavaltuuston
puheenjohtajana.
– Ymmärrän kaupungistumiskehitystä. Tarvitsemme
kuitenkin vahvoja kaupunkikeskittymiä ympäri Suomea,
emmekä vain muutamaa isoa keskusta. Ihmiset ja yritykset
valitsevat tietenkin itse kotipaikkansa. Valintoihin kuitenkin
vaikuttavat niin markkinat kuin poliittiset päätökset,
vaikkapa liikenneyhteyksien rakentamisesta.
Häkkäsen ajattelussa jokaisessa maakunnassa on yksi tai
useampi keskittymä, joista löytyvät kansalaisten kannalta
oleelliset palvelut. Näillä hän tarkoittaa myös oikeudellisia
palveluita.
Käräjäoikeusverkoston supistuminen etenee Häkkäsen
mukaan kuitenkin jo suunniteltuja latuja. Oikeudellisten
palveluiden osalta keskeiseksi jääkin yksityinen tarjonta.
Asianajotoimistojen toimintaedellytyksiä maakunnissa
hän tarkastelee yleispoliitikkomaisesti: Nuoret lakimiehet
hakeutuvat alueille, joilla on töiden lisäksi muitakin
vetovoimatekijöitä.
– Kaupunkien vetovoimaisuus on pitkälti niiden oman
työn varassa. Hallinto voi luoda kehyksiä, mutta ei ratkaisuja
sen suhteen, minne ihmiset asettuvat.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluilla on vetovoimakeskustelussa
merkittävä sijansa. Yleispoliitikon onkin
aika siirtyä niitä koskeviin neuvotteluihin. Sihteeri koputtaa
oveen muistuttaakseen seuraavan sote-kokouksen
alkamisesta.