Page 26

Advokaatti | 2017 No2

26 ADVOK A AT TI / 2-2017 laajakulma ”KERRAN SATTUI, ETTÄ PÄÄMIEHENI ILMOITTI MINULLE TEHNEENSÄ SEN RIKOKSEN, JONKA SYYTTEISTÄ OLIN JUURI SAANUT HÄNET VAPAAKSI. SE OLI KUIN MÄRKÄ RÄTTI VASTEN KASVOJA.” – Sen sijaan kerran on uran varrelle sattunut tapaus, jossa päämieheni ilmoitti minulle tehneensä sen rikoksen, jonka syytteistä olin juuri hetkeä aiemmin saanut hänet vapaaksi. Se oli kuin märkä rätti vasten kasvoja, mutta ei siinä vaihees-sa pysty enää tekemään mitään, hän muistelee. ASIANAJAJIEN MORAALISTA ja etiikasta puhuttaessa tulee en-simmäisenä mieleen rikoksista syytettyjen puolustus. Mutta haasteita voi syntyä myös esimerkiksi huoltajuuskiistoissa. – Päämiehen etu ei ole aina sama kuin lapsen etu. Lap-sen etu pitäisi ottaa aina huomioon tai ainakin siitä tulisi keskustella. Jokaisen lapsuus on ainutlaatuinen ja tärkeä, Pirttilä toteaa. Lapsiasioissa ei yleensä ole oikeaa ja väärää ratkaisua. Niinpä lasten huoltajuuteen, tapaamisiin ja elatusapuihin liittyvissä jutuissa asianajajalle on eduksi juridisen osaami-sen lisäksi psykologinen silmä ja hyvät sosiaaliset taidot. Kunnas toteaa asianajajien toimivan myös huoltajuusta-pauksissa ammatin koodiston mukaisesti. Heidän täytyy pitää salassa päämiehen kertomat henkilökohtaiset asiat, eikä niitä voi kertoa eteenpäin. On vastapuolen tehtävä kaivaa asioita esiin ja tuomarin punnita ilmi tuotuja asioita niin, että saadaan oikeanmukainen ratkaisu. – Meidän on siis aina muistettava tehtävämme tässä yh-teiskunnassa, myös huoltajuustapauksissa. Jos asianajaja alkaa miettiä, ettei hänen päämiehelleen saisi antaa huoltajuutta ja ristiriita päämiehen edun kans-sa käy liian suureksi, pitää toimeksiannosta Kunnaksen mukaan luopua. Asianajajilla on ikuinen salassapitovelvollisuus päämie-heltä kuulemistaan asioista. – Se tekee ammatista raskaan. Kuulemiaan kamaluuksia ei voi purkaa pois kenenkään kanssa, Kunnas lisää. EI RIITÄ, ETTÄ ASIANAJAJAT kamppailevat toisinaan yh-teiskunnan ja ammattikunnan etiikan kysymysten välillä. Yhteiskunnan ja ammattikuntien etiikat ovat jatkuvas-sa keskustelusuhteessa myös yksittäisten ihmisten etiikan kanssa, ja ne muuttavat toisiaan. – Näiden kolmen väliset ristiriidat ovat keskeinen yhteis-kunnallinen muutosvoima. Jos ne etääntyvät liian kauas toi-sistaan, syntyy legitimiteettiongelmia, Hallamaa huomauttaa. Asianajajilla voi olla myös omat rajansa sille, keitä he ovat valmiita puolustamaan. – Päämiehen moraali ja oma moraali voivat törmätä lä-hinnä rikosjutuissa. Asianajajien on mietittävä uran alkuvai-heessa, millaisia erilaisia tilanteita eteen voi tulla ja miten toimisi niissä. Olen itse tehnyt tietoisen linjauksen, etten ota vastaan murhajuttuja, Tuulia Pirttilä sanoo. Jotkut naisasianajajat eivät lähde puolustamaan vaimonsa pahoinpitelystä syytettyjä. Riitta Leppiniemi ei puolestaan ota seksuaalirikoksista syytettyjen tapauksia, sillä hän on ollut kuultavana HUS:n osaamiskeskusten seksuaalirikoksia koskevissa lausunnoissa. – Toimeksiantoa ei yleisesti ottaen voi ottaa vastaan, jos asianajaja kokee, ettei voi hoitaa sitä parhaalla mahdolli-sella tavalla tai teko on sellainen, ettei hän voi puolustaa päämiestä, Leppiniemi linjaa. Matti Kunnaskin toteaa, että henkilökohtainen etiikka väistyy, kun ottaa toimeksiannon vastaan. – Jos ei halua puolustaa murhamiestä eettisistä syistä, toimeksiantoa ei tarvitse ottaa vastaan. Mutta heti kun sen ottaa, tulee ammattietiikan sitomaksi, eikä mikään voi ohittaa sitä. Hallamaa huomauttaa, että vaikka oikeudenmukaisuus on hyvin toimivan oikeuslaitoksen keskeinen arvo, syyttäjä ja puolustusasianajaja lähestyvät sitä eri kulmista. – Syyttäjän näkökulmasta oikeudenmukaisuuden to-teutuminen edellyttää, että rikokseen syyllistyneitä ran-gaistaan lakiin kirjatulla tavalla. Kun syyttämiskynnys on ylittynyt, syyttäjä pyrkii tavoitteeseen osoittamalla syyte-tyn syyllisyyden.  Puolustusasianajajan näkökulmasta oikeudenmukai-suuden toteutuminen taas edellyttää, ettei ketään tuomi-ta syylliseksi ilman riittävää näyttöä ja että rangaistusta määrättäessä otetaan huomioon myös syyllisyyttä lieven-tävät seikat. – Oikeuden ratkaisu perustuu näiden kahden näkökulman väliseen punnintaan. Jos järjestelmä ei ole korruptoitunut ja ratkaisut perustuvat kunnolliseen näyttöön, tuomiota voidaan pitää oikeudenmukaisuuden käytännössä toteu-tuvana likimääränä, hän tiivistää.


Advokaatti | 2017 No2
To see the actual publication please follow the link above