susirajalta 28 ADVOK A AT TI / 1-2017 KOLUMNISTI HARRI KONTTURI ON JOENSUULAINEN ASIANAJAJA. HARRI.KONTTURI@KONTTURI.FI Asianajotoimistot riistäjinä Lakimiesuutisten numerossa 7/2016 julkaistiin Johanna Teijonmaan kirjoitus ”Reilun pelin paikka”. Kirjoituksessa tuotiin esille kyseenalainen kohtelu, jollaista opiskelijat kirjoituksen mukaan saavat osakseen hakiessaan työpaikkoja opiskelurahojen tienaamisen toivossa ja kokemuksen kartuttamiseksi. Teijonmaan mukaan varsinkin pääkaupunkiseudun ulkopuolelta töitä hakevien opiskelijoiden oletetaan tekevän kuukausia, jopa vuosia täyspäiväistä työtä ilman minkäänlaista korvausta. Työ verhoillaan kirjoituksen mukaan harjoittelun kaapuun. Harjoittelusta ei kuitenkaan tosiasiassa ole kyse. Opiskelijalta edellytetään täyttä työpäivää ja toimimista lakimiehen apuna jopa hyvin itsenäisesti. Oikeustieteen opiskelijoiden tilanne ylitti valtakunnallisen uutiskynnyksen. Televisiouutisissa kerrottiin selvityksestä, jonka mukaan ”lakitoimistoissa” työskennelleistä ja selvitykseen vastanneista noin sadasta opiskelijasta joka toinen oli tehnyt palkatonta työtä. Uutisesta selvisi, että kyyti saattaa olla opiskelijalle työtä hakiessa kylmää: jos ilmainen työ ei maistu, osoitetaan ovea ja todetaan naurussa suin, että kyllä muita tulijoita riittää. Mitähän mahtoivat miettiä uutisia seuranneet asianajotoimistojen asiakkaat, jotka tiesivät käyttämänsä toimiston praktiikassa toimivan myös oikeustieteen opiskelijoita? ON HELPPO YHTYÄ TEIJONMAAN kirjoituksessa esittämään mielipiteeseen, että opiskelijatyölle on annettava sille kuuluva arvonsa. On selvää, että ilmainen työ, jossa urahaaveiden ja kilpailutilanteen mahdollistamana käytetään hyväksi opiskelijan epävarmuutta tulevasta, ei saa tulla kysymykseen. Myös Asianajajaliitto on teilannut ilmaisen työn teettämisen muualla tässä lehdessä. Hintalapun asettaminen opiskelijatyölle onkin sitten oma juttunsa. Pääkaupungin ulkopuolella toimivat asianajotoimistot ovat pääsääntöisesti pieniä, enintään muutaman lakimiehen toimistoja. Vaikka halu palkata opiskelija olisi kova, kokonaisharkintaan vaikuttavat aina työntekijästä aiheutuvat kokonaiskustannukset sivukuluineen. Lisäksi erityisesti kesällä toimeksiantajien lomaillessa ja tuomioistuimen keskittyessä vain pakollisten asioiden hoitamiseen, kiire toimistoissa on vähäisempi kuin muina vuodenaikoina. Lakimiesliitto on asettanut opiskelijatyölle oman hintalappunsa. Vähimmäispalkkasuositukset vaihtelevat suoritettujen opintoviikkojen mukaan. Karkeasti ottaen yhden vuoden opiskelleelle suositus on noin 2 000 euroa ja 3–5 vuotta opiskelleelle 2 500–3 100 €. Valmistuneen oikeustieteen maisterin palkkasuositus oli viime vuonna 4 030 €. Suositus on aina suositus, jota ei ainakaan valtio esimerkinnäyttäjänä tunnu noudattavan. Esimerkiksi valmistunut OTM saa auskultoidessaan käräjänotaarina T5- palkkaluokan palkkaa 2 220 eurosta alkaen, vaikka hänellä olisi takanaan jo vuosien ura muissa lakimiestehtävissä. Opiskelun yhteydessä työharjoittelusta kesällä esimerkiksi syyttäjänvirastossa maksetaan yliopiston tuen kanssa yhteensä noin 1 500 euroa kuukaudessa. Jos asianajotoimistot opiskelijoita palkatessaan asettuvat näihin valtion raameihin, niitä ei mielestäni voida perustellusti syyllistää mistään. Ilmaista työtä teettävät sen sijaan ansaitsevat syystä koko ammattikunnan arvostelun. NYT ON ASIANAJOTOIMISTOISSA KÄSILLÄ taas se aika vuodesta, jolloin sähköposti tuo harva se päivä innokkaan opiskelijan hakemuksen ansioluetteloineen. Hakemuksiin kannattaa tutustua huolella. Juuri opiskelijoissa on asianajajakuntamme ja asianajotoimistojemme tuleva jatkajapotentiaali. On täysin turha haikailla eläköityessään toimiston jatkajan perään, jos ei ole aikanaan tarttunut opiskelijan tarjoamaan tilaisuuteen. Vaikka hakemus ei tärppäisikään, vähintä, mitä asianajotoimisto voi tehdä, on kiittää yhteydenotosta ja kannustaa opiskelijaa eteenpäin. ”Ilmaista työtä teettävät ansaitsevat koko ammattikunnan arvostelun.”
Advokaatti 1 | 2017
To see the actual publication please follow the link above