FINLANDS SJÖFART J SUOMEN MERENKULKU 65
Miettiessään peräkannella tahtia lyövän upseeriston
ankaria käskyhuutoja, ja nääntyvien toisiinsa kahlittujen
soutajien vastaanottamia polttavia ruoskaniskuja tajuaa,
kuinka brutaalissa todellisuudessa sotalaivaston mahtia
rakennettiin. Tästä muistutetaan myös puhuttelevissa
julisteissa näyttelyn seinällä. Toki on muistettava, että
monien kaleerien soutajat olivat värvättyjä merisotilaita
ilman orjan statusta.
Kaleerit oli usein varustettu soutajien lisäksi myös
purjeilla, ja voi vain kuvitella, että alusten operointi
hallitusti, ja taistelutaktiikan hiominen keskiaikaisin
menetelmin oli vähintäänkin haasteellista. Kun entisajan
sotakaleerissa ’taistelukärki’ tarkoitti vesirajaan rakennet-tua
törmäyskärkeä, jolla kirjaimellisesti törmättiin
vastustajan alukseen, on vuosisatojen kuluessa otettu
valtava harppaus nykyaikaiseen merisodankäyntiin
kuuluvaan tietokoneilla hallittavaan ohjuskorvettiin
tuhovoimaisine taistelukärkineen.
BARCELONAN SEUDULLA
VANHIMMAT TÄYSTAKILALAIVOJEN MALLIT
Vaikka kaleereita käytettiin aina 1700-luvulle saakka,
vähitellen kehitys johti kohti täystakiloitua purjealusta,
josta varhaisimpina malleina pidetään aikoinaan Barcelo-nan
viereisen Matarón kaupungin kirkon katossa roikku-nutta
pienoismallia 1400-luvulta. Matarón mallin jatkumo-na
seuraavan vuosisadan laivatyypeistä
menestyksekkäimpiä oli Espanjassa yleisesti käytössä
ollut ketterämpi ja purjehduskelpoisempi galeoni. Alus-tyyppi
palveli pitkän aikaa niin tutkimusmatkoilla, kuin
linjalaivana, sekä kauppa- että sotilasmerenkulun tarpeis-sa.
Galeonin tyypilliset mitat olivat 136 jalkaa pituutta ja
33 jalkaa leveyttä. Yhden maston sijaan aluksessa oli
mastoja kaksi tai kolme, jopa neljäs eräänlaisena apumas-tona.
Purjepuolella uudistuksia olivat sokko- ja märssy-purjeet
sekä prammipurjeet. (Landström 1969)
DRASSANES – MUSEO VANHALLA TELAKALLA
Barcelonan merimuseon sijoittaminen vuosisataiset
perinteet omaavaan telakka-alueeseen maalaa kuvaa
myös koko kaupungin kehittymisestä ikivanhan satama-alueen
ja telakan ympärille. Koko ympäröivä kaupungin-osa
ja viereinen metroasema on nimetty katalonian
kielessä telakkaa tarkoittavalla Drassanes – sanalla. Jo
1300-luvulla ovat kiviseinillä kaikuneet kovan työn äänet,
kun sadat eri ammattikuntien taitajat rakensivat kaleerei-ta
ja sittemmin muita purjealuksia vanhan käsityöperin-teen
mukaisesti.
Museoon on kiehtovalla tavalla tuotu toiminnallisuutta
esimerkiksi näyttötaululla, jossa kävijä saa yrittää
sijoittaa eri käsityöammattien taitajat ensin käyttämiensä
työkalujen ja sitten myös laivan eri rakennusvaiheiden
mukaiseen oletettuun ympäristöön aina tammimetsien
puunhakkaajasta liki valmiin laivan viimeistelytöitä
rannalla tekeviin mestareihin. Museossa on selvästi
ajateltu myös koululaisten viihtyvyyttä ja opetustarkoitus-ta.
Vierailupäivänäkin useita koululaisryhmiä oli liikkeellä
hallien uumenissa.
YKSINOMAAN PURJELAIVAPRAKTIIKKAA
MMB museossa on annettu runsaasti sijaa kauppalaivas-ton
koulutuksen merkityksestä merenkulun uusien
menetelmien kehittyessä käsi kädessä uudenlaisten
alustyyppien ilmaantumisen kanssa. Purjealuksen takilan
osien opettelussa on jo paljon tekemistä, ja toisaalta
avomerinavigoinnin vaatimat laskutoimenpiteet olivat
aikaa vieviä. Kapteenien koulutus oli pitkä, mutta toisaal-ta
hänen valtansa suuri käsittäen laivan ja sen miehistön
täyden hallinnan ohella myös huomattavan suuret valtuu-det
käydä kauppaa ja solmia erinäisiä taloudellisia
sopimuksia; toki viime kädessä laivanisännän eduksi,
mutta kuitenkin varsin itsenäisesti. A
maailmanmaineesta
kuhinasta kaleerin ja galeonin kannelle
G Tyypillinen espanjalainen purjekoululaiva.