vesillä ja satamassa sekä tähän liittyvän osaamisen, taidot
ja valmiudet. Myös vaatimus oikeiden arvioiden tekemises-tä
sekä huolellisuudesta ja varovaisuudesta tuntuu
kuuluvan merimiestaitoon; tilanteet on voitava ennakoida
riittävästi etukäteen.
Merenkulkuviranomaisen kannan mukaan hyvän
merimiestavan sisältö on kussakin yksittäistapauksessa
haettava kansainvälisten yleissopimusten ja niihin
liittyvien päätöslauselmien, kiertokirjeiden ja ohjeistus-
ten sisällöstä (Valkonen 1997, s. 7). Aikaisemmin Meren-kulkuhallitus
julkaisi tietyin väliajoin, viimeksi vuon- na
1996, monisivuisen luettelon merimiestaitoon liittyvistä
Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n jul- kaisuista
ja suosituksista, joihin oli koottu se, mitä kansainvälisesti
ymmärrettiin hyvän merimiestaidon ja merimiestavan
mukaisella menettelyllä (Merenkulkuhallitus 1996).
Julkaisussa on lueteltu asianomaiset kansainväliset, EU-
ja kansalliset säädökset, määräykset ja ohjeet, muun
muassa meriturvallisuus- ja muut merenkulun yleissopi-mukset
SOLAS, MARPOL, STCW, lastiviivayleissopimus,
ColReg jne., lastiturvallisuutta, reittisuunnittelua, pelas-tustoimia
ja alusten paloturvallisuutta koskevia julkaisu-ja,
lukuisia merenkulkuun, meriturvallisuuteen ja meren-kulkijoiden
koulutukseen liittyviä suosituksia sekä
laivatekniikkaan ja alusten lastaukseen liittyviä
suosituksia.
MERENKULKUOPETUKSESSA HYVÄLLÄ
MERIMIESTAIDOLLA TARKOITETAAN:
1) kykyä aluksen käsittelyyn ja ohjailuun eri tilanteissa,
erilaisilla nopeuksilla ja eri alueilla,
2) aluksen ohjailu- ja käsittelyominaisuuksien tehokasta käyttöä,
3) muun liikenteen ja rakenteiden huomioon ottamista vaaratilanteiden
ja vaurioiden välttämiseksi,
4) aluksen miehittämistä määräyksien mukaan,
5) aluksen henkilöstön ja laitteiden tarkoituksenmukaista
ja määrätietoista käyttämistä,
6) koulutusta ja jatkuvaa itsensä kehittämistä,
7) sää-, aallokko-, liikenne- ja valaistusolosuhteiden muutosten
arviointia sekä ryhtymistä ennakoiviin toimenpiteisiin,
8) aluksen ja sen laitteiden sekä varusteiden kunnon
ja toimintakyvyn ylläpitoa, ja
9) huolehtimista aluksen ja ympäristön sekä henkilöstön
turvallisuudesta (Piira & Haavisto 2010, s. 78).
Aluksen henkilöstö noudattaa hyvää merimiestaitoa, kun
henkilöstö toimii kussakin tilanteessa parhaan taitonsa ja
kykynsä mukaisesti. Tähän kuuluu säädösten ja määräys-ten
sekä aluskohtaisten ohjeiden tunteminen ja osaaminen
myös käytännössä.
Varustamoalalla hyvä merimiestaito on arvioitu
kuvaukseksi siitä tavasta, jolla vallitsevissa olosuhteissa
hoidetaan oikein kulloisetkin aluksen kuljettamiseen ja
käsittelyyn liittyvät tilanteet, ottaen huomioon asianomai-set
säädökset, määräykset ja suositukset sekä olosuhtei-den
muuttuminen siten, että muutoksiin voidaan ennakol-ta
varautua (Lindström 1997, s. 1). Kysymyksessä on
käyttäytymisstandardi, joka edellyttää harkintaa, huolelli-suutta,
tarkkuutta, intuitiota ja nopeaa päätöksentekoa,
18 SUOMEN MERENKULKU J FINLANDS SJÖFART
joita hyvältä merimieheltä on lupa odottaa (
Dahlberg 1999,
s. 19).
HYVÄ MERIMIESTAITO ON RUOTSALAISEN
VARUSTAMOELINKEINON ASIANTUNTIJAN MUKAAN:
1) työtehtävien hoitamista tarkasti, tehokkaasti ja
tarkoituksenmukaisesti,
2) ympäristön tapahtumien ja olosuhteiden jatkuvaa huolellista
seuraamista,
3) sellaisten tilanteiden ja tapahtumien ennakointia, ehkäisemistä ja
torjumista, jotka sisältävät vaaraa tai riskiä henkilöille,
tavaroille tai alukselle, ja
4) vastuun ottamista ja toimintaa itsenäisesti ja omatoimisesti tarpeen
vaatiessa omaa ajattelukykyä, kokemusta ja kykyjä käyttäen
(Sandevärn 1998, s. 24).
Hyvä merimiestaito voidaan ymmärtää myös siten, että se
kuvaa merenkulkijoiden omaksumia parhaita käytäntöjä,
”best practices” (Marsden 1998, s. 123). Hyvä merimiestai-to
olisi tämän mukaan merenkulussa yleisesti noudatettu
ja noudatettava tapa, käytäntö, joka on havaittu turvalli-seksi
eri tilanteissa. Aluksen käsittelyyn liittyy ”peukalo-sääntöjä”,
joita huolellinen ja varovainen merenkulkija
noudattaa.
Merenkulun ammattipiireissä hyvä merimiestaito on
edellä esitetyn mukaisesti käsitetty säännösten, määräys-ten,
ohjeiden ja suositusten kattamaksi kokonaisuudeksi ja
siltä pohjalta rakentuvaksi huolellisuus- ja varovaisuus-standardiksi,
jossa tapahtumien ennakointivaatimus
painottuu. Keskeinen vaatimus on ammattitaidon ja
hankitun kokemuksen pohjalta tapahtuva kulloinkin
tarvittavien toimenpiteiden oikea harkinta, ”judgement”.
1.4 Säädöshistoriaa
Hyvän merimiestaidon vaatimuksella on pitkät juuret.
Ruotsin ensimmäisessä vuoden 1667 merilaissa oli lain
rahtausluvussa säännös aluksen merikelpoisuusvaatimuk-sesta
ja aluksen päällikön valvontavelvolli- suudesta
(Honka 1989, s. 556). Merilaki Suomen Suuriruhtinaskun-nalle
vuodelta 1873 sisältää aluksen päällikköä koskevat
velvollisuudet. Lain 32 §:n mukaan ”laivan päällysmiehen
tulee täyttää rehellisesti ja huolellisesti kaikki, mitä hänen
velvollisuuteensa kuuluu tämän lain, hyvän merimiehen
tavan ja taidon sekä laivan isännän kohtuullisten määräys-ten
mukaan” - edelleen osuva määrittely aluksen päällikön
keskeisimmistä velvollisuuksista!
Vuoden 1939 merilain 49 §:n yksityiskohtaisessa
aluksen päällikön tehtäväluettelossa koskien aluksen
kuljettamista ja käsittelyä päällikön velvollisuudeksi oli
säädetty muun muassa tähystyksen ja vahtimiehis-tön
pitämisestä sekä paikanmäärityksestä ja luotauksen
toimittamisesta huolehtiminen.
Vuoden 1939 merilakia muutettiin vuonna 1967 annetul-la
lailla (237/1967) yhteispohjoismaisen lainvalmis- telu-työn
tuloksena ottamalla lakiin 49 §:n tilalle yleissäännös
siitä, että päällikön tuli huolehtia siitä, että alusta kuljete-taan
ja käsitellään hyvän merimiestaidon mukaisesti.
Lisäksi säädettiin tämän velvollisuuden rikkomisesta
seuraavasta rangaistuksesta. Merilain 49 §:ään sisältynyt
päällikön tehtäväluettelo aluksen kuljettamiseen ja