Ensimmäinen kustantaja oli Walter Konrad Jansén,
Laivanpäällystöliiton varapuheenjohtaja, joka 25:n merellä
vietetyn vuoden jälkeen oli asettunut maihin vuonna 1915
ja keskittynyt varustamo- ja meklaritoimintaan Turussa.
Hän oli myös Turun merenkulkuopiston (Åbo Navigation-sinstitut)
opettaja. Toimitussihteerinä oli Rudolf Bäck-man.
Bäckman erikoistui myöhemmin merenkulkujuri-diikkaan
ja ryhtyi opettamaan merioikeutta
merenkulkuopistossa. Hän työskenteli artikkelien
kirjoittajien opettajana vielä 1950-luvun lopussa.
Pääkirjoituksessa todettiin, että lehdestä pitäisi tulla
suomalaisen merenkulun äänenkannattaja. Ajankohta oli
oivallinen Suomessa käynnissä olleiden suurten mullistus-ten
takia. Myös merenkulkuviranomaisia oltiin järjestä-mässä
uudelleen. Lehden kehittämisestä ja alusluettelon
julkaisemisesta sodan päätyttyä tehtiin suuria suunnitel-mia.
Merenkulun pörssinoteerauksia oli tarkoitus julkaista
lehdessä. Puhuttiin erikoisasiantuntijoiden palkkaamises-ta.
Kuten edellä todettiin, kaksikielisyys oli alusta asti
itsestäänselvyys, mutta mielipidekirjoitukset julkaistiin
vain kirjoittajien äidinkielellä. Myös jäsenten odotettiin
lähettävän lehteen kuvauksia merimieselämästä. Kirjoitta-ja
ja historioitsija Eirik Hornborg oli luvannut osallistua.
Toimitus kannusti kaikkia merenkulun toimijoita tai
merenkulusta kiinnostuneita lähettämään lehteen omaa
sisältöään.
Toimitus halusi tehdä lehdestä tehokkaan äänitorven.
Tämä näkyi myös ensimmäisissä numeroissa: laivakauppi-aat,
asiamiehet, telakat ja bunkkeriyritykset niin Suomes-sa
kuin Ruotsissa ja jopa Englannissa julkaisivat lehdessä
ilmoituksiaan. Lehti julkaistiin kerran kuukaudessa noin
A5-koossa. Tilausmaksu oli yhdeksän markkaa vuodessa,
mutta jäsenille hinta oli viisi markkaa.
SISÄLLISSOTA 1918
On selvää, että sodista seuranneita traagisia yhteiskunnal-lisia
tapahtumia käsiteltiin myös lehdessä. Maalis–huhti-kuussa
1918 julkaistiin lehden numero 3–4. Pääkirjoituk-sessa
Från utkiken (Tähystyspaikalta) kirjoitettiin:
”Punainen hirmuvalta, joka on kolmen kuukauden ajan
terrorisoinut yhteiskuntaa, on nyt kukistettu. Olemme
eläneet surun ja kauhun mutta myös innostuksen ja
itsetutkiskelun aikoja. Vasta saatu itsenäisyytemme,
jonka punaiset roistojoukot venäläisten bolševikkien
tukemana harkitsemattomasti vaaransivat, on pelastet-tu
ja – niin kuin näemme – turvattu, sillä mahtava
Saksa on taannut kaikkien valtiovaltojen tunnustavan
itsenäisyytemme.”
Kaikki odottivat maailmansodan päättymistä ja
merenkulkualan piristymistä. Suomen ja Saksan välillä
tehtiin merenkulkusopimus, mutta oli epäselvää, mitä
sopimus toi tullessaan: sopimus herätti huolta saksalais-ten
maahanmuutosta ja saksalaisten kilpailusta merenku-lun
alalla.
Sodasta ja muista levottomuuksista huolimatta esille
nousi miehistökysymys. Pohjoismaissa asiasta oli keskus-teltu
jo pitkään. Merenkulkutarkastaja, vapaaherra
Gustaf Wrede, josta myöhemmin tuli merenkulkuhalli-tuksen
päällikkö, oli laatinut miehistösuunnitelmat
8 SUOMEN MERENKULKU J FINLANDS SJÖFART
G Rudolf Beckman.
suomalaisia purjealuksia varten. Ehdotus lähetettiin
laivanpäällikköyhdistyksille, joilta pyydettiin lausuntoa
ehdotuksesta.
Sisällissota kosketti myös jäsenistöä. Merenkulkutar-kastaja
Theodor Hjelt ja hänen poikansa Gösta Hjelt
haudattiin Helsingissä 2. helmikuuta 1918. Theodorin
kuolema johtui luonnollisista syistä. Gösta Hjeltin oli
puolestaan tarkoitus noutaa isänsä arkku Keravalta.
Taloon saapui muutamia punakaartilaisia, jotka pyysivät
Göstan pihalle, missä hänet teloitettiin ampumalla. Hän
oli vasta 37-vuotias. Hautajaisiin osallistui monia liiton
jäseniä. Univormuihin pukeutuneet S/S Ariadnen miehis-tön
jäsenet kantoivat Gösta Hjeltin arkkua. Gösta Hjelt
työskenteli S/S Ariadnen perämiehenä.
LEHDEN ULKOMUOTOA UUDISTETAAN
Vuodesta 1920 lehteä alettiin julkaista A4-koossa. Hyväk-sytyissä
säännöissä oli oma kohtansa lehden julkaisemi-sesta.
Lehtitilausten saaminen oli edelleen vaikeaa:
Tilauksien hankkijat saivat palkkioksi kaksi markkaa
tilausta kohti. Yli 76 tilaajan hankkineet saivat jokaisesta
tilauksesta kuusi markkaa.
KOULUTUS JA PURJEALUSHARJOITTELU SAIVAT PALSTATILAA
Radiotekniikan käyttö yleistyi merenkulussa. Vuonna 1926
Laivanpäällystöliitto lähetti Merenkulkuhallinnolle