G Marraskuussa päivä pimenee varhain ja Vekaran komentosillalla päällikkö Jukka Riikonen kaipaa valoa kannelle. G Kippari Jukka Riikonen ja vahtimies Joni Pulliainen Vekaran kannella Savonlinnassa marraskuisessa illassa. Alus on tehty varta vasten Saimaan liikenteeseen, vaikka sen vuosittaisista maileista vain kolmasosa kertyy Saimaalta. Sillä on pituutta juuri Saimaan kanavan sallima maksimipituus, 82 metriä. Maileja alukselle kertyy 30 000–35 000 kaudelta. Marraskuun puoliväliin mennessä oli Vekara ajanut kuluneen kauden aikana kanavasta parisen kymmentä lastia. – Ajamme 60 000-70 000 tonnia tavaraa kanavan läpi kaudessa, kertoo Riikonen. Tulevaisuudessa saattaa Saimaan kanavasta päästä läpi nykyistä suurempia aluksia ja painavampaa lastia. Liikennevirasto selvittää parhaillaan mahdollisuuksia pidentää sulkuja sekä nostaa vedenpintaa. 85-metristen sulkujen pidentäminen 11 metrillä ja vedenpinnan nosto kymmenellä sentillä päästäisivät Saimaalle nykyistä paljon suuremman määrän Itämerellä liikkuvia aluksia. • FINLANDS SJÖFART J SUOMEN MERENKULKU 7 Saaristomerelle SAIMAAN SOKKELOISSA Sokkeloinen Saimaa vaatii miehistöltä valppautta. – Kun lähdemme Siilinjärveltä Kuuslahdesta, on edessä 500 waypointtia ennen kuin ollaan reilusti kanavasta ulkona, luonnehtii Riikonen reitin ominaispiirteitä. Saimaan kapeat järvireitit, kanavan kahdeksan sulkua ja satunnaisesti vaihtuvat merisatamat tuovat miehistön työhön vaihtelua. – Kiinteä reitti on Siilinjärveltä Kemiöön. Kuuslahdelta viedään kaivostuotteita: anortosiittia tai kvartsihiekkaa. Paluumatkalla Vekara ottaa lastikseen usein raakapuuta Salosta Sunilaan tai maasälpää Kemiöstä Viipuriin. Loppumatkalla voi lastina olla hiiltä Vysotskijsta Varkauteen tai Kuopioon. Paluumatkan meriosuuksilla Vekaran liikenne määrittyy rahtien mukaan. Lastin vaihtuessa on lastiruuma aina pestävä. – Vekaran liikennöinnistä noin 70-80 prosenttia ajetaan merellä. BRYGALTA MESSIIN Marraskuussa talvipäivä pimenee varhain ja Vekaran komentosillalta päällikkö Jukka Riikonen laskeutuu alas messiin. Laiva on seisonut päivän Savonlinnassa ennen lähtöä Siilinjärvelle. Kokki Olli Huvinen nostelee parhaillaan uunista pitkään hauduttamaansa rosvopaistia, ja herkullinen tuoksu täyttää messin. Huvinen on juuri saanut tiedon, että on tullut hyväksytyksi opiskelemaan Kaakkois-Suomen ammattikorkeakouluun merikapteeni (AMK) monimuotokoulutukseen. Vahtiperämiehen tutkinnon paperit nuorella miehellä on jo taskussa. Kokki-kansivahtimiehen tehtävistä kertyy tarpeellisia meripäiviä praktiikkaan. Hän on tyytyväinen työhönsä Vekaralla. – Saa kokemusta hieman erilaisesta merenkulusta, Huvinen toteaa. Messin seinällä on Vuoksen vesistön merikartta. – Sisävesien syväväyliä on Saimaalla varmasti tuhat kilometriä, pohtii Riikonen. Vekaran messin pöydän ääressä todetaan, että Suomen sisävesien, etenkin Saimaan vesiväylien käyttöaste on minimaalinen verrattuna Euroopan sisävesireittien liikennöintimääriin. Vekara kohtaa Saimaalla seilatessaan saksalaisia ja hollantilaisia aluksia, joista monissa on venäläinen miehistö. Laatokalta ja Ääniseltä tuodaan jokilaivoilla puuta. Mopro-varustamon Helga, Tyrsky ja Parkko ajavat nekin Saimaalla puutavaraa. KANAVAA KEHITETÄÄN Vekara on seilannut Mopro-varustamon laivastossa rakentamisvuodestaan 1983 lähtien. A
Suomen Merenkulku 1 | 2017
To see the actual publication please follow the link above