RAUTATIEVIRKAMIES 2 / 2017 23 PIEKSÄMÄEN OSASTO KOHTI UUSIA RAITEITA Rautatiekaupunki Pieksämäki kokee suuria muutoksia. Liikenneviraston päätös toimintojen keskittämisestä tuli yllätyksenä kaikille, vaikka aavistus Pieksämäen liikenteenohjauksen loppumisesta on kulkenut huhupuheena jo pitkään. Pieksämäen osaston maaliskuisessa vuosikokouksessa oli puheenaiheena Finrail Oy:n ja VR-Yhtymä Oy:n toimintojen ja työpaikkojen keskittäminen suuriin kasvukeskuksiin, vaikka vielä tuolloin ei ollut liikenneviraston tiedotetta julkaistu. No, nyt on. Ja jokaisessa keskustelussa nousee esiin kysymys: Miksi? Jos mietitään esimerkiksi Pieksämäen tilavuokria ja niiden ylläpidon edullisuutta sekä valmiina olevaa työvoimaa, ei keskittäminen kuulosta välttämättömältä – ainakaan taloudellisesta näkökulmasta. Asiaa lisää pohdittaessa päästään lopulta turvallisuuteen ja tehokkuuteen, ja tästä edelleen inhimillisempiin asioihin kuten perinteisiin, tunteisiin ja arvoihin. Se, mikä tekee kaupungistamme rautatiekaupungin, ei ole pelkästään läpimenevät kiskot, vaan laajemmin koko toiminta konepajasta liikenteen hoitoon. Pieksämäkeläisistä suuri osa työskentelee jossain muodossaan rautateillä. Jos ei itse, niin vähintään joku perheenjäsenistä, sukulaisista tai ystävistä. Tukiverkko on rakennettu jo vuosikymmenten ajan rautateiden varaan ja nyt se pikkuhiljaa hajoaa. Pitäisikö lähteä muuttuvan infrastruktuurin perässä toiseen kaupunkiin vai jäädä tuttuun ympäristöön, seisomaan kiskojen viereen viimeiseen saakka, vaikka sitten työttömänä? Elämän kuuluisi olla joukkuepeliä. Joukkue on yhtä vahva kuin sen heikoin jäsenensä. Tällä hetkellä ajatusmaailma näkyy aivan nurinkurisena. Yksilökeskeisessä yhteiskunnassa jokainen ajaa omaa etuaan ja solidaarisuuden kannattajat ja erilaisiin arvoihin tottuneet jäävät jalkoihin. Tämä näkyy ikävällä tavalla yksilön fyysisessä terveydentilassa, työtyytymättömyydessä sekä henkisessä jaksamisessa. Tyytymättömyyttä ja erimielisyyttä työelämässä syntyy epäilemättä eniten muutostilanteissa SEINÄJOEN OSASTO MUUTOS AIHEUTTI MUUTON ja niiden tunnetason kokemisessa. Koetaan, että kaikkialla salaillaan, työolot ovat epätasa-arvoiset, henkilöstövähennyksiä pelätään ja jatkuvasti on tunne, että pitäisi päästä yhä parempaan tulokseen vähemmillä resursseilla. Yksittäinen työntekijä on kyllä halukas tekemään työnsä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta jos hän kokee, että kaikki ajavat vain omaa etuaan, voi turhautuminen purkautua eri tavoin. Vaikka tehdyt ratkaisut eivät aina näyttäytyisi välttämättöminä, on muutos elämässä välttämätöntä. Nyt kun vihdoin olemme saaneet tietoa tulevaisuudesta, on syytä tarkistaa, kuinka siihen suhtaudumme ja kuinka sen otamme vastaan: yhteistä tulevaisuutta rakentaen ja uuteen ponnistaen vai peläten ja vastaan taistellen? Rohkaisevaa on Pieksämäen osaston jäsenten vahva kiinnostus ajankohtaisia asioita kohtaan. Vahva kiinnostus on polttoaine, joka parhaimmillaan – positiivisesti valjastettuna – luo uusia ideoita, innostumista, ratkaisuja ja näkökulmia. Meillä on yhteinen tavoite luoda toimivaa, tuottavaa ja tehokasta rautatieympäristöä, jossa jokaisen on hyvä olla. Ja varmasti moni meistä on yhtä mieltä, että on tärkeää ylläpitää arvoja kuten yhteistyö, perinteet ja ammattiylpeys. Ei anneta niiden jäädä muutoksenpelon ja turhautumisen jalkoihin. Tuetaan toisiamme, käydään kehittävää vuoropuhelua ja innostutaan uusista haasteista, jotta saamme rakennettua uuden turvaverkon tulevaisuudelle. Pieksämäen osaston puheenjohtaja Aino Valkeinen Siirto Tampereelle on ollut tiedossa muutamia vuosia ja Seinäjoen ohjauksen alasajo sen myötä konkretisoitunut. Ilmassa on ollut epätietoisuutta, miettimistä, avoimia asioita ja ratkaisujen puntarointia. Osalle muuttaminen ei ole vaihtoehto, joillekin se on mahdollinen, itselle se oli ainut mahdollinen ratkaisu. Elämäntilanne ja perheen positiivinen suhtautuminen muuttamiseen tukivat päätöstä ja täten helpotti ratkaisun tekemistä oleellisesti. Vaikka Tampere on asuinpaikkana tuttu menneisyydestä, on sinne muuttaminen tietyllä lailla hyppy tuntemattomaan ja ainut varma asia on oma työpaikka. Vaimolle irtautuminen omasta työyhteisöstä on tunteikas, mutta hyppy kohti uusia haasteita kiehtoo, ja kun asenne on ”Tekevälle löytyy aina töitä”, ei sekään muodostunut esteeksi. Pojan osalta yläasteen lopettaminen ja siirtyminen jatko-opintoihin osui myös onnekkaasti tähän ajankohtaan ja harrastuksen kautta saatujen kavereiden myötä muutto on hänelle asia, jota on odotettu oikeastaan jo vuosi. Lisäksi tyttären kasvaminen ”aikuiseksi” ja muuttaminen omilleen osui tälle keväälle. Monille muutos ei ole näin helppo, kuin se oli minulle ja perheelle, mutta toivottavasti kaikille löytyy se vaihtoehto, joka aiheuttaa vähiten harmia. Ja kun Liikenneviraston suunnitelmia lukee, nämä ohjauskeskusten lopettamiset/ siirrot tulevat koskemaan todella isoa osaa Finrailin työntekijöitä, joten yllämainittuja ratkaisuja mietitään monessa kodissa tulevien vuosien aikana! Nyt ei kai voi kuin toivoa, että tehdyt ratkaisut osoittautuvat oikeiksi ja työnantajakin omalta osaltaan arvostaa osaavaa henkilöstöään ja haluaa pitää siitä kiinni. Toivottavasti kaikki löytävät itselleen parhaan ratkaisun tässä muutosten myllerryksessä! Sami Marjamäki
RVL | No2 • 2017
To see the actual publication please follow the link above