KOLUMNI 22 Qualitor 1/2015 Kaatuuko soteuudistus eteenpäin? JUSSI HUTTUNEN Kirjoittaja on professori, Kansanterveyslaitoksen eläkkeellä oleva pääjohtaja ja moninkertainen selvitysmies. EDUSKUNNAN sosiaali- ja terveysvaliokunta päätti maaliskuun alussa olla jatkamatta sote-lain (laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä) käsittelyä maaliskuussa päättyneellä vaalikaudella. Lähtökohtana oli perustuslakivaliokunnan lausunto, jonka mukaan lakiesitykseen sisältyvä hallintomalli ja rahoitusjärjestelmä ovat perustuslain vastaisia. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan rahoitusmalli johtaisi yhdessä valtionosuusleikkausten kanssa liian suuriin veroprosentin korotuksiin osassa kuntia. Kuntalaiset eivät myöskään pystyisi riittävästi vaikuttamaan palvelujärjestelmää koskevaan päätöksentekoon. Perustuslakivaliokunta katsoi lisäksi, että kuntia ei ollut riittävästi kuultu viimeisen, sosiaali- ja terveysvaliokunnan laatiman esityksen valmistelussa. UUDISTUS EI kaatunut itse palvelurakennetta koskeviin esityksiin. Lähes kaikki asiantuntijat ja toimijat ovat yhtä mieltä siitä, että vastuu palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta on siirrettävä nykyistä leveämmille hartioille. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan esityksen mukaan kuntayhtymämuotoisia sosiaali- ja terveysalueita olisi ollut 19. Ihannelukumäärä olisi pienempi, 12 - 15, jolloin alueiden väestöpohja olisi 150 000 - 200 000. Laaja yksimielisyys vallitsee myös siitä, että erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen yhteistyötä täytyy parantaa ja peruspalvelujen resursseja lisätä. Tämä tapahtuu parhaiten yhdistämällä toiminnot yhteen organisaatioon yhden johdon alaiseksi. Tuottamisvastuun on oltava yksitasoinen, ja mallin tulee kannustaa erilaisten tuotantotapojen käyttöön, mukaan lukien oma tuotanto ja palvelujen ostaminen »Jos yritetään kerralla ratkoa kaikkea, ei mikään muutu.« muilta kuntayhtymiltä, järjestöiltä sekä yksityissektorilta. Yksityissektorin asema ei mallissa ainakaan huonone. KUNTAYHTYMIÄ ON arvosteltu hallintohimmeleiksi, joiden toimintaa on mahdotonta kontrolloida. Suomen kuntayhtymämuotoiset sairaanhoitopiirit ovat kuitenkin kansainvälisten vertailujen perusteella sekä tehokkaita että laadukkaita. Järjestelmän ongelmat ovat muualla, peruspalveluissa ja sektoreiden välisessä yhteistyössä. Uudistustyön yhteydessä on keskusteltu valinnanvapaudesta, jota kunnallisessa terveydenhuollossa onkin lisätty: terveyskeskuksen voi valita mistä tahansa Suomessa, ja oikeus julkisen erikoissairaanhoidon hoitopaikan valitsemiseen laajeni viime vuoden alussa. Ruotsissa on edetty pidemmälle. Siellä sekä julkinen että julkinen sektori voivat perustaa terveyskeskuksia, ja kansalaiset listautua kumpaan tahansa järjestelmään. Mallia on esitetty Suomeenkin, mutta ehdotus ei ole ottanut tulta. MITÄ NYT tapahtuu? Aloitetaanko prosessi alusta? Onko edessä sama poliittinen farssi? Onneksi ei. Kaikki toimijat tietävät nyt, mistä on kysymys, mitkä ovat kipupisteet ja mitä vaihtoehtoja ongelmien ratkaisemiseksi on. Kenttä on hyväksynyt perusratkaisun, ja useat maakunnat rakentavat integroituja koko alueen kattavia palvelujärjestelmiä. Tätä kirjoitettaessa vielä avoin hallitusratkaisu on ensimmäinen kilometripylväs matkalla lopulliseen ratkaisuun. Mikäli hallituksen muodostavat keskusta, sosiaalidemokraatit ja perussuomalaiset, uudistus etenee nopeasti viimeisen lakiesityksen pohjalta. Kokoomuksen hallituksessa olo taas voi mutkistaa asioita, sillä puolue nostanee keskusteluun yksityissektorin roolin, järjestäjän ja tuottajan erottamisen ja Ruotsin mallin mukaisen valinnanvapauden. Suurin uhka uudistuksen nopealle etenemiselle on palvelurakenne- ja rahoitusuudistusten toisiinsa kytkeminen. Muutaman vuoden takaiset kokemukset SATA-komiteasta ovat varoittava esimerkki: jos kerralla yritetään ratkoa kaikkea, ei mikään muutu. Onneksi sosiaali- ja terveydenhuollon kenttä on uudistamassa järjestelmää omin päätöksin nykyisen lainsäädännön puitteissa.
Qualitor 1 • 2015
To see the actual publication please follow the link above