LAURA-MARIA PELTONEN
sh, TtT, tutkija
Hoitotieteen laitos
Turun yliopisto
Ihmiseltä ihmiselle – vuorovaikutus
ja kommunikaatio hoitotyössä
Vuorovaikutus voidaan määritellä kahden
tai useamman henkilön välisenä suhteena,
jossa osapuolet vaikuttavat toisiinsa. Kyseessä
on tilanne, jossa vaihdetaan ajatuksia,
kokemuksia, mielipiteitä tai tekoja.
Vuorovaikutus on sosiaalista kanssakäymistä
ja hyvä vuorovaikutus tukee henkilön
arvokkuuden ja merkityksen tunnetta. Kuten
muitakin taitoja, myös vuorovaikutustaitoja
voi oppia ja kehittää jatkuvasti. (Fleischer
ym. 2008)
Kommunikaatio on keskeistä vuorovaikutuksessa
30 Pro terveys
ja sen myötä pyritään välittämään
tietoa henkilöltä toiselle. Kommunikaatio
on vahvasti riippuvainen kulttuurista, sosiaalisesta
asemasta ja osallistujien välisestä
suhteista. Se voi olla verbaalista ja nonverbaalista.
(Fleischer ym. 2008.) Yleisesti
digitalisaatio ja sosiaalinen media ovat
muuttanut keinojamme olla vuorovaikutuksessa
toisiimme. Kommunikaatiokeinot ovat
lisääntyneet laajasti erilaisiin tarkoituksiin
ja esimerkiksi maantieteellisillä etäisyyksillä
ei ole enää niin suurta merkitystä kuin
ennen. Kommunikointi teknologian välityksellä
on kuitenkin erilaista kuin perinteinen
kasvokkain tapahtuva kommunikaatio. Teknologiaa
hyödynnettäessä emoj-symbolien,
lyhenteiden, kuvien ja videoiden käyttö on
tavallista.
Teknologian kehitys ja sosiaalisen median
käytön lisääntyminen näkyy terveysalalla
ja hoitoa tarjotaan lisääntyvissä määrin
virtuaalisessa muodossa. Hyvä esimerkki
tästä on virtuaalisairaalahanke, joka on
erikoissairaanhoidon verkkopalvelu kansalaisille
ja ammattilaisille osoitteessa www.
terveyskylä.fi. Myös sosiaalista media käytetään
erilaisiin tarkoituksiin terveystiedon
välittämiseksi, jakamiseksi ja hankkimiseksi.
Median käytön hyötyihin kuuluvat yleisesti
ottaen vuorovaikutuksen lisääntyminen, tiedon
välityksen edistäminen, vertaistukimahdollisuudet,
kansanterveyden monitorointi
ja terveyspolitiikkaan vaikuttaminen. (Moorhead
ym. 2013.) Vaikka digitalisaatio ja
sosiaalinen media tuovat paljon hyötyjä terveysalalle
ne eivät sovi kaikkiin tilanteisiin
ja sosiaalisen median käytön haasteisiin
kuuluvat esimerkiksi tiedon laatuun, ammatillisuuteen,
tietoturvaan, yksityisyyteen, lisensseihin
ja lakien noudattamiseen liittyviä
näkökulmia (Ventola 2014).
Vuorovaikutus on keskeinen osa hoitamista.
Hoitotieteessä hoitosuhteen vuorovaikutusta
on tutkittu jo pitkään eri näkökulmista
ja monessa ympäristössä kuten
saattohoidossa, perusterveydenhuollossa
(Shattell 2004), erikoissairaanhoidossa
(Fleischer ym. 2008, Shattell 2004), kroonisista
sairauksista kärsivien potilaiden
hoidossa (Shattell 2004), kotihoidossa,
ikääntyvien hoidossa (Fleischer ym. 2008,
Shattell 2004), psykiatriassa, synnytyksen
yhteydessä (Shattell 2004), hoitotyön koulutuksessa
(Farell ym. 2010) ja ammattien
välisessä toiminnassa (Fleischer ym. 2008,
Larson 1999). Tutkimusten suuresta määrästä
huolimatta vuorovaikutus ja kommunikaatio
ovat kuitenkin käsitteinä vähemmän
määriteltyjä ja termejä käytetään usein toistensa
synonyymeinä (Fleischer ym. 2008).
Hoitotieteellisessä kirjallisuudessa vuorovaikutuksen
ajatellaan usein perustuvan symboliseen
interaktionismiin (Fleischer ym. 2008,
Shattell 2004), joka on George Herbert
Meadin työhön perustuva näkemys ihmisen
sosiaalisuudesta. Siinä ihminen tarkastelee
itseään muiden näkökulmasta ja käsitys itsestä
ja ympäristöstä kehittyy rinnakkain.
Hoitamisessa, vuorovaikutuksen päätarkoitus
on vaikuttaa potilaan terveyteen. Interak-
TUTKIMUSTIETOKATSAUS
tio-ongelmat hoitosuhteessa ja ammattilaisten
välillä vaikuttavat negatiivisesti hoidon
tuloksin ja työympäristöön (Larson 1999,
Nilsen ym. 2014, Sharac ym. 2010).
Kommunikaatioon ovat yhteydessä ammattilaisen,
potilaan, tilanteen ja ympäristön
ominaisuudet. Onnistunut vuorovaikutussuhde
edellyttää aitoa läsnäoloa, kunnioitusta,
yhteistä kieltä, kykyä kuunnella, ymmärrystä
toisesta, kohteliaisuutta ja vastavuoroisuutta.
Tämän vuoksi toisen tunteminen edesauttaa
vuorovaikutusta. (Fleischer ym. 2008.)
Näistä syistä hoitohenkilöstön on huomioitava
sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti sekä
hallittava ihmissuhdetaitoja (Shattell 2004).
Lopuksi, vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaidot
ovat tärkeät hoitotyössä, moniammatillisessa
yhteistyössä ja hoitotyön
johtamisessa. Ne vaikuttavat sekä hoidon
tuloksiin että henkilöstön työilmapiiriin.
Ammattilaisten, asiantuntijoiden ja johtajien
vuorovaikutustaitojen kehittäminen ja
kommunikaatio-osaamisen syventäminen on
tästä syystä kannatettavaa pitkin työuraa.
LÄHTEET: Farrell, GA, Shafiei, T, Salmon, P. (2010). Facing
up to 'challenging behaviour': a model for training in staffclient
interaction. J Adv Nurs 66(7), 1644-1655.
Fleischer, S., Berg, A., Zimmermann, M., Wüste, K., & Behrens,
J. (2009). Nurse-patient interaction and communication:
A systematic literature review. J Public Health 17(5), 339-
353.
Larson E. (1999). The impact of physician-nurse interaction
on patient care. Holist Nurs Pract 13(2), 38-46.
Moorhead, SA, Hazlett, DE, Harrison, L, Carroll, JK, Irwin, A,
Hoving, C. (2013). A new dimension of health care: systematic
review of the uses, benefits, and limitations of social media
for health communication. J Med Internet Res 15(4), e85.
Nilsen, ML, Sereika, SM, Hoffman, LA, Barnato, A, Donovan,
H, Happ, MB. (2014). Nurse and patient interaction
behaviors' effects on nursing care quality for mechanically
ventilated older adults in the ICU. Res Gerontol Nurs 7(3),
113-25.
Shattell, M. (2004). Nurse-patient interaction: a review of the
literature. J Clin Nurs 13(6), 714-722.
Ventola, CL. (2014). Social media and health care professionals:
benefits, risks, and best practices. P T 39(7), 491-520.