Vertaistuki edistää
läheisten selviytymistä
Vertaistuen on osoitettu olevan läheisten
selviytymistä edistävä tekijä, mistä johtuen
heidät tulisi ohjata sen piiriin. Läheisille
tulisi antaa tietoa erilaisista vertaistuen
mahdollisuuksista, kuten surujärjestöistä
sekä seurakunnan tai muiden yhteisöjen
järjestämistä sururyhmistä. Samoin läheisille
tulisi antaa tietoa myös Internetissä
toimivista vertaistukiryhmistä. (Aho &
Terkamo-Moisio 2018.) Koska äkillisesti
kuolleen ihmisen läheiset eivät välttämättä
itse jaksa olla aktiivisia yhteydenotoissa,
tulisi heiltä pyytää lupa heidän yhteystietojensa
Pro terveys 27
vertaistuen olevan merkittäviä läheisten
selviytymisen kannalta. Samoin ammattihenkilöstön
ammattitaitoisen kohtaamisen
on todettu edistävän äkillisesti
kuolleen henkilön läheisten selviytymistä.
(Aho & Terkamo-Moisio 2018.)
Äkilliset kuolemat tapahtuvat usein
terveydenhuollon yksiköiden ulkopuolella,
jolloin kuolleen sekä hänen läheistensä ja
ammattihenkilöstön välille ei ole syntynyt
hoitosuhdetta. Tällöin kuolema tulee yllätyksellisenä
myös ammattihenkilöstölle,
mikä asettaa haasteita myös äkillisesti
kuolleen läheisten ammattitaitoiselle kohtaamiselle.
Käytänteet äkillisen kuolemaan
sekä kuolleen läheisten kohtaamiseen
liittyen ovat Suomessa olleet epäyhtenäisiä,
riippuen sekä alueesta että tukitoimia
toteuttavasta ammattihenkilöstöstä.
Tästä johtuen Hoitotyön tutkimussäätiö
(HOTUS) asetti työryhmän, jonka tehtävänä
oli laatia kansallinen hoitosuositus
äkillisesti kuolleen ihmisen läheisten tukemiseen.
Valmis hoitosuositus julkaistiin
syyskuussa 2018 ja sen tavoitteena on
käytäntöjen yhtenäistämisen ohella lisätä
tietoa äkillisesti kuolleen ihmisen läheisten
selviytymistä edistävästä tuesta. (Aho
& Terkamo-Moisio 2018.) Tutkimusnäytön
ohella hoitosuosituksessa on hyödynnetty
asiantuntijoiden sekä surujärjestöjen lausuntoja.
Suosituslausekkeissa on huomioitu
aikuisten ohella myös lapsiläheiset.
Läheiset tulee kohdata
aidosti sekä yksilöllisesti
Äkillisesti kuolleen ihmisen läheisten
kohtaamisessa olennaista on yksilöllisyys
sekä aitous. Tärkeää on se, ettei auttajasta
tule autettavaa, vaan auttaja pysyy tilanteessa
rauhallisena ja antaa tilaa sekä
mahdollistaa läheisille heidän tunteidensa
ilmaisun. (Aho & Terkamo-Moisio 2018.)
Viesti äkillisestä kuolemasta suositellaan
viemään moniammatillisessa ryhmässä,
mahdollisuuksien mukaan tilanteessa,
jossa kaikki perheenjäsenet ovat paikalla.
Läheisiä ei tulisi jättää yksin kuolintiedon
vastaanottamisen jälkeen, etenkään tilanteissa,
joissa vainajan läheinen jää yksin
alaikäisten lasten kanssa toisen vanhemman
kuollessa. (Aho & Terkamo-Moisio
2018.) Lapsille tuleekin aina varmistaa aikuisen
tuki sekä neuvoa aikuisia erilaisista
keinoista lasten tukemiseen. Lisäksi tulee
huomioida sosiaali- ja terveydenhuollon
ammattihenkilöitä koskevat lakisääteiset
ilmoitusvelvollisuudet (Aho & Terkamo-
Moisio 2018). Surevan lähitukiverkoston
kartoittaminen sekä yhteydenotto heihin
tarvittaessa ovat myös suositeltuja toimia
läheisten saaman tuen vahvistamiseksi.
Äkillisesti kuolleen henkilön läheiset
voivat tarvita tukea sekä rohkaisua vainajan
hyvästelemiseen, katsomiseen sekä
erilaisten muistojen luomiseen. Usein he
tarvitsevat myös tietoa siitä, millä tavoin
he voivat osallistua esimerkiksi vainajan
laittamiseen tai millaisia erilaisia tapoja on
muistojen luomiseen. Läheisille tulisi antaa
riittävästi aikaa hyvästelyyn ja tarjota
heille useita mahdollisuuksia hyvästelyyn
ja vainajan muisteluun. Heitä tulee ohjata
hautajaisjärjestelyissä ja rohkaista ottamaan
lapsiläheiset mukaan järjestelyihin
sekä hautajaisiin ja muistotilaisuuteen.
(Aho & Terkamo-Moisio 2018.)
Läheiset tarvitsevat tietoa hyvin erilaisista
asioista, merkittävää on tiedon antaminen
myös kirjallisesti, jotta he voivat palata
siihen myöhemmin uudelleen. Heidät
tulee ohjata ympärivuorokautista tukea
antavan tahon piiriin ja auttaa yhteyden
saamisessa, jotta heillä on mahdollisuus
tukeen myös virka-ajan ulkopuolella. Tietoa
tulisi antaa taloudellisesta tuesta sekä
sosiaalietuuksiin liittyvistä mahdollisuuksista.
Tärkeää on myös tieto ammatillisesta
sekä vapaaehtoisjärjestöjen järjestämästä
tuesta, konkreettista tai hengellistä
tukea tarjoavista tahoista sekä hoitoon ja
kuntoutukseen liittyvistä mahdollisuuksista.
(Aho & Terkamo-Moisio 2018.) Tiedon
antamisen lisäksi läheisten kanssa tulee
keskustella suruprosessista sekä sen mahdollisista
seurauksista. Etenkin lapsiläheisiä
tulee tukea ikätasoiseen keskusteluun
ja tunteiden osoittamiseen. Läheisille on
suositeltavaa kertoa erilaisista selviytymistä
tukevista keinoista sekä surua käsittelevistä
kirjoista ja surumusiikista.
LÄHTEET: Suomen virallinen tilasto (SVT). 2017. Kuolemansyyt
2016. Helsinki: Tilastokeskus. Luettavissa: http://www.
stat.fi/til/ksyyt/2016/ksyyt_2016_2017-12-29_kat_001_
fi.html
Suomen virallinen tilasto (SVT). 2017. Kuolemansyyt 2016,
7. Kuolleiden lasten määrä on puolittunut 20 vuodessa.
Helsinki: Tilastokeskus. Luettavissa: http://www.stat.fi/til/
ksyyt/2016/ksyyt_2016_2017-12-29_kat_007_fi.html
Findikaattori. 2018. Henkirikokset. Luettavissa: https://findikaattori.
fi/fi/97
Aho A. & Terkamo-Moisio A. 2018. Äkillisesti kuolleen henkilön
läheisten tukeminen -hoitosuositus. Hoitotyön tutkimussäätiö
(HOTUS), Helsinki. Luettavissa: http://www.hotus.fi/
system/files/killisesti%20kuolleen%20henkil%C3%B6n%20
l%C3%A4heisten%20tukeminen%20-.pdf
Poijula S. 2010. Henkirikosuhrien perheenjäsenten selviytyminen,
mielenterveys ja kokemukset tuesta ja palveluista. Sosiaali
ja terveysministeriön selvityksiä 2010;21.
Itkonen J. 2018. Kun vauvaonni vaihtuu kuolemansuruun –
Narratiivinen tutkimus kohtukuolemasta, lapsen aiheuttamasta
surusta ja selviytymisprosessista sekä kirkon tuesta. Akateeminen
väitöskirja. Helsingin yliopisto. Teologinen tiedekunta.
Helsinki.
välittämiseen vertaistukea
järjestävälle taholle yhteydenottoa varten.
Äkillisesti kuolleen henkilön läheisten
tuen tarve on monitahoisuuden lisäksi
myös pitkäkestoista. Heidän saamansa
sekä tarvitsevansa tuen tarve ja jatkuvuus
tulisikin varmistaa organisaatiosta käsin.
Hyviä keinoja tähän on joko yhteydenotto
puhelimitse esim. kahden viikon kuluttua
tai sopimalla uusintakäynti, jossa on mahdollista
kartoittaa tuen tarvetta ja mahdollisia
tukitoimenpiteitä. (Aho & Terkamo
Moisio 2018.) Ammattihenkilön kyky
tunnistaa esim. pitkittyneen surun häiriö
sekä erottaa suru- ja masennus toisistaan
on olennaista. Erityisesti henkirikosuhrien
läheisiä tulee suojella median mielenkiinnolta
sekä tukea myös oikeudenkäyntiprosessin
aikana ja sen jälkeen. (Aho &
Terkamo-Moisio 2018.)
/www
/
/