VIIKON TUNNELMIA HANNA SOVITTELEE MATKAT LOIMAALTA TURKUUN JUNALLA JA ONNIBUSILLA AIKATAULUJEN MUKAAN. FLUNSSA EI PÄÄSSYT VIEMÄÄN VOITTOA. KLIINISEN HOITOTYÖN ASIANTUNTIJAN SARI PAAVILAISEN KANSSA KUPILLINEN KAHVIA JA VIESTINNÄN SUUNNITTELUA. YLIHOITAJA ANNE HEDMAN TULEE VASTAAN T-SAIRAALAN KÄYTÄVÄLLÄ. AVOIMUUS OMASSA TOIMINNASSA AUTTAA KEHITYSPROJEKTEISSA. Pro terveys 27 reille. Muina aamuina perheen omaan whatsup-ryhmään lähtee viesti, jolla varmistellaan, että porukka on lähtövalmiina. Töissä on yksi palaveri. Kirjoitan puhtaaksi muistioita ja suunnittelen ensihoitajien täydennyskoulutuksen runkoa. Tähänkin päivään kuulu pikapyrähdys Turussa osastotunnin kehittämisiltapäivässä, jossa käyn esittäytymässä ja kertomassa, mitä työn alla on. Henkilökunnan tiedottaminen kehittämisprojekteista on tärkeää, ettei muodostu mielikuvaa, miten ”paperinpyörittäjät” istuvat työhuoneessaan irrallaan käytännön työtehtävistä. Tarkoitus kuitenkin on olla jokaisen työntekijän työrukkasena ja kehittää asioita eteenpäin. Toiminta muuttuu, mutta miten se kerrotaan Keskiviikkona on paneuduttava viestintään ja suunniteltava, miten toimintamuutoksista kerrotaan asiakkaille ja henkilökunnalle. Pöydän toisella puolella istuu luottohenkilö jolta saa tukea, kun itse jää junnaamaan paikoilleen. Työkaverit ovat ehdottomasti työn parhaita puolia. Kotimatkalla neiti 9-veen kanssa teen läksyjä viestien välityksellä Onnibussissa. Näissä kohdissa omatunto kolkuttaa, kun ei ehdi olemaan läsnä enemmän. Kotona pikainen spagetti pöytään ja vaatteiden vaihto lennossa. Kulutan tossun pohjia pojan jalkkisharkkojen ajan. Ulkoilma, napit korvilla ja kunnon hiki päälle, toimii! Joinain iltoina täytyy oikein käydä kiertämässä lasten huoneet ja ottamassa luku. Ovathan ne kaikki neljä täällä tallella. Nämä ovat kaiketi niitä paljon puhuttuja ruuhkavuosia? Vähän vähemmänkin riittäisi. Onneksi on olemassa hyvät tukiverkot läheisistä ja mies, joka on todellakin ottanut päävetovastuun perheen arjesta. Herätys ennen kukonlaulua Kello soi aamulla 4.45. Kenen idea tämä oli, kenen? Työkavereiden kanssa on yritetty kerran viikossa, torstaisin käydä yhdessä salilla. Urheilun lisäksi saadaan purkaa mieltä painavat työasiat ja perheasiat. Se voittajafiilis tulee sitten kahdeksalta, kun raahautuu työpaikalle lihakset väsyneinä. Ihmeellistä on, että pääkoppa toimii saliaamujen jälkeen aina paremmin. Usein joku käy kysymässä, että mitä te oikein teette päivät pitkät? Juoksemme palaverista toiseen paperipino kädessä, vastaamme sataan ja yhteen sähköpostiin, valmistellaan, kasataan yhteen, kootaan tilastoa, päivitetään yhtä ohjetta ja tehdään toisesta kokonaan uutta. Kaikkea tätä, ja toivotaan, että tästä syntyy konkreettista etua hoitajille. Keskeneräiset asiat pakettiin Pikkuhiljaa, reilu kymmenen vuotta kolmivuorotyötä tehneenä, on oppinut sisäistämään päivätyön mukanaan tuoman perjantaifiiliksen. Säännöllisyys viikoissa tuo perjantaihin ihan oman tunteen. Silloin pyrin töissä siivoamaan pöydänkulman epämääräisistä papereista ja keltaisista liimalapuista. Järjestelemään ensi viikon akuuteimmat työt. Vielä pikainen vilkaisu kalenteriin, jotta tietää mille paikkakunnalle maanantaina itsensä järjestää. Perjantaina on koko porukalla takki tyhjänä, kun harrastukset on hoidettu, lojutaan sohvalla, voidaan vain olla. Luottamustehtävät kutsuvat Helsinkiin Normi lauantaihin kasaantuu lapsiperheen pyykkivuori, siivous ja kaupassa käynti. Ensi viikon ruokien teko pakkaseen ja jossain välissä pitäisi ehtiä hoitamaan parisuhdettakin. Ja nukkua, viikonlopun pääpointti, kunnon yöunet, hitaat ja rauhalliset aamut, onko parempaa? Tällä viikolla lauantaihin osuu Suomen Poliklinikkasairaanhoitajat ry:n hallituksen kokous Helsingissä, joten lauantain puuhat siirtyvät suoraan sunnuntaille. TEKSTI: HANNA MUURINEN KUVAT: HANNA MUURINEN, SINI SILVÀN ITSEHOITOARSENAALI TOIMI. LUONTO ON PARASTA LÄÄKETTÄ STRESSIÄ VASTAAN JA HITSAA PERHETTÄ YHTEEN.
ProTerveys | No1 • 2017
To see the actual publication please follow the link above