Visit Facebook - Jani Mäkeläinen - Aittokoski streameri Classic Streamer & Salmon Fly Tying Koukkuna voidaan käyttää aivan normaali- tai pitkävartisia streamer koukkuja, oman mieltymyksen ja käyttötarkoituksen mukaan. Teen nämä streamerit usein normaaleihin streamerkoukkuihin, mutta varsinkin Kerman ja Vihonvuonteen loppuliu-uissa olen aina käyttänyt pitkiin Carrie Stevens koukkuihin sidottuja Aittokoski sreamereitä. Aivan kuin Norell kirjassaan mainitsee, on hänellä usko perhon kalastavuuteen juuri nopeissa kosken osuuksissa ja kosken kuohuissa. Itse olen parhaimmin saanut perhon toimimaan alueilla, jossa kova koski loppuu ja jossa on paljon veden pyörteitä ja viimeisiä kosken kuohuja, siksi perho voi olla erittäin kookas ja tehty pitkävartiseen koukkuun. Sanottakoon vielä tähän lisäyksenä, että isoilla streamereillä kalastaessa ei kannata pihtailla vavan luokituksessa ja siksi esimerkiksi switch-vavat ovat itsellä käytössä myös taimenenkalastuksessa. Erittäin monet sidontalangat toimivat hyvin tämän tyylisissä streamereissä, mutta mikäli mikään sidonnankohta ei tarvitse suurta vetolujuutta ja kestävyyttä suositaan aina mahdollisimman ohuita lankoja. Veevuksen 12/0, Benecchin 12/0 ja Sheer 14/0 ovat erinomaisia lankoja, joilla sidontajäljestä tulee tasainen ja kaunis. Nämä langat myös pureutuvat erinomaisesti kalkkuna siipeen ja helpottavat näin siiven sidontaa. Valkoinen on aina hyvä väri, koska sen avulla pienemmätkin virheet tulevat esille ja pystyt korjaamaan ne heti. Aivan kuin alkuperäisessä Aittokoski perhossa pyrstönä on kultafasaanin crestiä. Jokaisella on omat mieltymyksensä crestin suhteen ja siksi itse valitsemalla saa aina sen mikä on lähellä omaa mieltymystään. Itse pidän leveämmästä profiilista, cresteistä joissa kärki olisi hieman punertava. Ota sidontakohdasta siikaset aina pois ja paina sidontakohta litteäksi siihen tarkoitetuilla pihdeillä tai tasaisilla työkalupihdeillä. Älä oio, vaan tee perhon jokainen kohta huolellisesti, koska kukaan ei halua nostaa perhoa vedestä jossa ei ole enää pyrstöä tai joka suuntaa aivan muualle. Aittokoski perhojen runko on aina riikinkukon siikasista tehty ja jos jotain ei perhossa saa muuttaa niin se on tämä, muuten perho ei ole enää Aittokoski. Siikasia tulee olla kahdesta kolmeen ja kiinnitä ne kärjestä, älä tyvestä. Tällöin saat rungosta hyvin siron ja tasaisen. Kierre voi olla muukin kuin hopea, mutta hopea näkyy erinomaisesti vihreältä rungolta. Kierteitä tietenkin viisi, muuten ei tule kalaa. Alkuperäisessä Aittokoski perhossa kurkkuhäkilänä on kukonhäkilä. Pitkä, pehmeä siikainen kukonhäkilä onkin useimpien mielestä paras, mutta kurkkuhäkilänä voidaan käyttää myös schlappenia. Kukonhäkilä elää vedessä paremmin, koska usein schlappenilla on taipumus hieman klimppaantua. Mikäli koukku ei ole kovin suuri, kannattaa käyttää myös kanansatulan häkilöitä. Paina siikaset aina valmiiksi pyrstönsuuntaan, jolloin häkilä on helpompi sitoa, häkilä istuu paremmin ja näyttää kauniimmalta. Muotoilussa voit käyttää vettä apuna, jolloin siikaset muokkautuvat haluttuun muotoon helpommin. Paina häkilän kiinnityskohta aina pihdeillä tasaiseksi, jolloin sinun on helpompi kiinnittää häkilä ja jotta se myös pysyisi kunnolla paikallaan. Häkilää ei välttämättä tarvitse painaa alas rungon alle, se voidaan jättää koko koukun rungon ympärille, jolloin siiven alaosasta tulee tasapainoisemman, siistimmän sekä kauniimman näköinen. Alkuperäisessä siivessä on käytetty vain vaaleaa kalkkunaa, mutta siiven voi myös miksata useasta eri kalkkuna lajeista ja lisätä esimerkiksi riikinkukon sulan siikasia. Monet myös tuskastelevat siikasten pituuksilla, jotka eivät usein riitä isoihin streamereihin. Kuvan perhon siipi on tehty siltä väärältä puolelta, eli sulan sisäosan siikasista, jotka ovat aina pidempiä, kuin ne ”oikeat” siikaset. Sisäosan siikaset ovat usein hieman nukkaisia ja pehmeämpiä sekä niiden kärjet eivät usein ole teräviä, mutta silti hieman valitsemalla niistä saa tehtyä kauniita ja isoja siipiä. Kun kiinnität siipeä ensimmäisen kerran pidä sormilla siipeä tiukasti kiinni siitä kohdasta, josta kiinnität siiven. Kiinnityskohta tulisi hieman kastella, jotta siikaset taipuvat helpommin, mutta varo kastelemasta liikaa, jotta siikaset eivät irtoa liikaa toisistaan. Sylki soveltuu tähän tarkoitukseen hyvin, koska on sitkeämpää kuin pelkkä vesi. Tee ensimmäinen lenkki löysänä, seuraava edellisen viereen ja kiristä tasaisesti kummatkin lenkit kireälle. Älä pelkää muokata siipeä, voit liikutella sitä paljon voimakkaammin kuin uskotkaan. Nyrkki sääntönä on, että jos olet sen saanut oikeaan asentoon kerran, menee se siihen myös uudestaan. Älä oio, kun katkot siiven lopunosan pois. Irrota siikaset toisistaan piikillä tai saksen kärjillä ja leikkaa siikaset yksitellen. Jos pyrit leikkaamaan mahdollisimman monta kerralla voi siipi kiristyessään hajota tai mennä muodottomaksi. Lopuksi siisti pää sidontalangalla ja lakkaa pää kauniiksi. www.opm.fi 69
OPM Perhonsidontakuvasto 2016
To see the actual publication please follow the link above