Tuplaa rungon yläpuolelle ”täytettä”. Tähän voi käyttää lähes mitä vain, mutta suosin itse valkoista keinovillalankaa, joka muuttuu liimauksessa läpikuultavaksi. Etuosa kannattaa kiinnittää monofiilillä, sidontalanka saattaa tulla myöhemmässä vaiheessa näkyviin. Täytteen voi myös jättää pois, jolloin rungosta tulee lähes läpinäkyvä. Sido alapuolelle täyte ilman tuplausta. Pyrstön tyven ja täytteen väliin tulee jäädä pieni kolo Flexi-Cordin sidokselle. 12 www.opm.fi Mittaa sopiva pätkä Flexi-Cordia. Hyvä mitta on vain aavistuksen pidempi kuin runko, jolloin sitä joutuu hieman tiukkaamaan. Näin rungon profiilista tulee solakampi. Sido etuosa tiukasti alle jäävän teippauksen tyveen ja päättele lanka. Vedä Flexi-Cord haluaamaasi tiukkuuteen ja sido takaosa monofiililla mahdollisimman vähillä kierroksilla, aivan putkeen sulatetun kauluksen tyveen. Päättele sidos. Käännä sidos kyljelleen ja turauta sille reilu läjä UV-liimaa. Hiero/survo liima Flexi-Cordin sisään sidontaneulalla. Tämä kannattaa tehdä samalla sidosta pyörittäen. Liiman oppii melko nopeasti annostelemaan niin, ettei sitä tarvitse myöhemmin lisätä eikä sitä toisaalta jää ylikään. Älä levitä liimaa takaosalla monofiilisidosta pidemmälle. Valota liima, kun runko on täytetty niin, ettei siinä enää näy kuplia. Flexi-Cordin läpi tunkeutuneet karvat on helppo polttaa sytkärillä valottamisen jälkeen. Käytän pelkästään Loonin UV-liimaa, koska se on ainoa, jonka olen saanut toimimaan niin, ettei kovettuneen liiman pinta jää tahmaiseksi. Varmistan kuivumisen laittamalla perhon toviksi Claes Ohlsonilta ostamani lasten discovalon sisään ”uuniin”. Muutama minuutti riittää, mutta uunin voi antaa porottaa tunninkin, jos haluaa käydä saunassa tai sanomassa tyttöystävälle pari kaunista sanaa. Seuraavaksi alkaa suorastaan dramaattisen epäperhonsidonnallinen vaihe, värjäys. Tämän voi toki jättää tekemättäkin, jos alusrunko on tehty mieleisillä väreillä. Tai jos tuntuu siltä, että viimeistään nyt mennään liian kauas perinteisestä perhosidonnasta. Periaatteessa pelkillä tusseilla pääsee jo pitkälle. Kuvan keltainen on flouritussia. Keltaisen päälle olen sotkenut vihreää ja mustaa vesiväriä, joka on sikäli mainio aine, että jos maalaus menee pieleen, se on helppo pestä pois. Valmiin maalauksen päälle ”lakataan” UV-liima. Loonia kannattaa olla käytössä kaksi pulloa, toisen nokassa ohut annosteluputki ja toisessa sivellin. Teen lakkauksen siveltimellä kahdella mahdollisimman ohuella kerroksella. Välissä valotus vain loonin omalla lampulla. Lopuksi perho laitetaan taas toviksi uuniin. Leikkaa Bucktailista nippu, jonka pisimmät karvat ylettyvät aavistuksen oletetun koukunmutkan yli. Käytä vain tuulikarvoja. Siipi, kuten pyrstökin, pitää ajatella hieman eri tavalla kuin perhoissa perinteisesti. Näen ne enemmänkin leijuttavana laskuvarjona kuin elävänä osana perhon profiilia. Siipi on hyvä sitoa mahdollisimman leveäksi eli osittain myös perhon sivuille. Lukitse siipi samalle tasolle kuin alempi Flexi-Cordin sidos eli aivan alusrungon teippauksen tyveen. Markus Männistön Pitkänaama - www.captainmarkus.com
OPM Perhonsidontakuvasto 2016
To see the actual publication please follow the link above