1/2019 Moodi 13
ten Culex pipiens -hyttysten, tai muiden meillä
esiintyvien hyttyslajien, vektoriominaisuuksia
ei tällä hetkellä tunneta. Elokuussa 2016
Ruotsin Eläinlääketieteellinen laitos raportoi,
että Etelä-Ruotsista on löydetty hyttyskanta
(Anopheles algeriensis), joka pystyy levittämään
Länsi-Niilin virusta. Jää nähtäväksi mahdollistaako
tämä hyttyskanta Länsi-Niilin viruksen
leviämisen yhä pohjoisemmaksi.
Mahdollistaako lämpenevä
ilmasto uusien taudinaiheuttajien
lisääntymisen suomalaisissa
hyttysissä?
On hyvin todennäköistä, että viime vuosina
etenkin kesäkuun sateet ja heinäkuun poikkeavat
lämpötilat ovat edesauttaneet mm.
Länsi-Niilin-viruksen leviämistä ja esiintymistä
Euroopassa. Viime vuonna myös Suomessa
oli poikkeuksellisen pitkiä yhtenäisiä
lämpimiä jaksoja, joiden aikana esimerkiksi
Länsi-Niilin viruksen lisääntyminen saattaisi
olla mikroilmastollisesti mahdollista. Suomen
hyttyslajistoa sekä sen arboviruskirjoa tutkitaan
Helsingin yliopistolla Viruszoonoosien
tutkimusyksikössä. Toistaiseksi Suomesta ei
ole löytynyt eksoottisia invasiiivisia hyttyslajeja
eikä muualla Euroopassa esiintyviä, Suomelle
uusia arboviruksia ole havaittu kotoperäisissä
hyttyslajeissamme.
Arbovirusten torjuntakeinot
Yllä mainituille hyttysten levittämille virustaudeille
ei ole tehokasta rokotetta eikä lääkettä.
Puutiaisten levittämälle TBE-virukselle
on olemassa tehokas rokote. Rokotteiden
ja lääkkeiden puuttumisen sekä oireettomankin
viruskantajuuden vuoksi uhkaavien virusepidemioiden
torjunta vektorilajien tasolla on
tärkeä globaali tavoite.
Torjunta-aineet. Tehokas tapa torjua hyttysiä
varsinkin sisätiloissa on ollut torjunta-aineilla
käsitellyt hyttysverkot ja suihkutettavat
torjunta-aineet. Nämä vähentävät ihmisasumuksissa
ruokailevien hyttysten määrää ja
estävät mahdollisuutta ruokailla ihmisessä,
varsinkin yöaikaan. Lisäksi ulkona käytettävät
torjunta-aineet (ruiskutettavat sekä seisovaan
veteen lisättävät) ja torjunta-aineita sisältävät
hyönteisansat auttavat kontrolloimaan paikallisesti
hyttysmäärää. Torjunta-aineiden laajat
levitykset kuitenkin vaikuttavat myös muihin
hyönteislajeihin ja monet patogeeneja levittävät
hyttyset ovat tulleet resistenteiksi torjunta
aineille. Perinteisten, hyönteisiä tappavien
torjunta-aineiden rinnalle on kehitteillä
torjunta-aineita jotka vaikuttavat hyttysen tai
patogeenin lisääntymiseen.
Hyönteisten immuniteetti ja hyönteisten
geneettinen muokkaus. Lisääntyäkseen
hyönteisissä viruksen täytyy pystyä infektoimaan
hyönteisen suoliston solut veriaterian
yhteydessä, lisääntyä ja erittyä suurina määrinä
sylkeen. Hyttysillä on elimistössään kaksi
tärkeää estettä virusinfektion leviämiselle: hyttysen
suoliston solut ja sylkirauhasten solut
sekä näiden solujen puolustusmekanismit.
Lisäksi, kuten ihmisellä, myös hyttysellä on
elintärkeä mikrobisto, joka mm. säätelee hyttysen
immuniteettia. Hyttysillä on omat, vain
hyttysiä infektoivat viruksensa. Näistä hyttysten
flavivirukset näyttävätkin estävän saman
hyttysen infektoitumisen ihmisiä infektoivalla
flaviviruksella (zikavirus tai denguevirus), avaten
mielenkiintoisia mahdollisuuksia tehdä
hyttyset immuuneiksi ihmisviruksille.
Wolbachia-bakteeri on infektoinut 66 %
maailman hyönteislajeista ja tämä bakteeri
siirtyy naarasta munien kautta jälkeläisiin.
Vielä tuntemattomasta, mutta todennäköisesti
hyttysen immuunijärjestelmään liittyvästä
syystä, Wolbachia-bakteerilla infektoitunut
hyttynen ei infektoidu dengue-, zika-,
Länsi-Niilin- tai chikungunyaviruksella.
Tätä luonnossakin hyttysissä esiintyvää bakteeria
onkin pyritty hyödyntämään hyttystason
virustorjunnassa ja kenttäkokeet Wolbachia
bakteerilla infektoitujen Aedes-suvun
hyttysten levittämisessä ovat menossa. Ongelmana
tällaisessa biokontrollissa on se, että
ilmiön kaikkia mekanismeja ei tunneta tarkkaan.
Nykypäivänä erilaiset geneettiset muokkaukset
ovat helposti tehtävissä. Myös hyttysiä
on geneettisesti muokattu patogeenien
leviämisen torjuntatarkoituksiin. Geneettiset
muokkaukset tähtäävät joko hyttyspopulaation
vähentämiseen tai patogeenin leviämisen
estämiseen. Geneettinen muokkaus voi
vaikuttaa hyönteisen käyttäytymiseen ja johtaa
luonnossa odottamattomiin seurauksiin.
Muokattu hyönteinen, joka leviää laajemmalle
aiheuttaa eettisiä, ekologisia ja turvallisuuteen
liittyviä moninaisia ongelmia ja siksi geneettisesti
muokattujen lajien päästämistä luontoon
tulisi arvioida erittäin kriittisesti.
Suojautuminen ja lisääntymispaikkojen
vähentäminen. Edelleen yksi tehokkain
tapa suojautua hyönteisten välittämiltä viruksilta
on suojautua niitä välittäviltä hyönteisiltä.
Hyttysverkot yöaikaan, peittävät vaatteet päiväsaikaan
sekä iholle levitettävät hyönteiskarkotteet
suojaavat hyönteisiltä. Kehitteillä on
myös vaatteita, jotka on käsitelty hyönteiskarkotteilla.
Hyttysten lisääntymispaikkoja asumusten
lähistöllä tulee vähentää, etenkin usein
ihmisten aikaansaamia lisääntymispaikkoja
joissa on seisovaa vettä.
Avainasemassa tartunnan ehkäisyssä on
paikallisen väestön sekä matkailijoiden tiedotus
ja laboratoriodiagnostiikka. Suomessa
tilanne on hyvä, meillä on erinomaisesti toimiva
laboratoriodiagnostiikka ja uusia sekä
tarkempia diagnostisia testejä kehitetään aktiivisesti
kansainvälisessä yhteistyössä. Laboratorioiden
toiminta ja Suomen kattava epidemiologinen
seuranta auttavat tehokkaasti hyönteisvälitteisten
virustautien ehkäisyssä.
VIITTEET
https://www.helsinki.fi/en/researchgroups/viral-
zoonoses-research-unit/people#section-50622
Barzon L. Ongoing and emerging arbovirus threats in Europe.
J Clin Virol 107:38-47, 2018.
Caminade C, McIntyre KM, Jones AE. Impact of recent and
future climate change on vector-borne diseases. Ann N Y
Acad Sci 1436(1):157-173, 2019.
Jalava K, Sane J, Ollgren J, Ruuhela R, Rätti O, Kurkela S,
Helle P, Hartonen S, Pirinen P, Vapalahti O, Kuusi M. Climatic,
ecological and socioeconomic factors as predictors of
Sindbis virus infections in Finland. Epidemiol Infect
141(9):1857-66, 2013.
Jansen S, Heitmann A, Lühken R, Jöst H, Helms M, Vapalahti
O, Schmidt-Chanasit J, Tannich E. Experimental transmission
of Zika virus by Aedes japonicus japonicus from southwestern
Germany. Emerg Microbes Infect 7(1):192, 2018.
Marklewitz M, Junglen S. Evolutionary and ecological insights
into the emergence of arthropod-borne viruses. Acta Trop
190:52-58, 2019.
Putkuri N, Kantele A, Levanov L, Kivistö I, Brummer-
Korvenkontio M, Vaheri A, Vapalahti O. Acute Human Inkoo
and Chatanga Virus Infections, Finland. Emerg Infect Dis
22(5):810-7, 2016.
Reinhold JM, Lazzari CR, Lahondère C. Effects of the Environmental
Temperature on Aedes aegypti and Aedes albopictus
Mosquitoes: A Review. Insects 9(4), 2018.
Ruuhela R (toim.) Miten väistämättömään ilmastonmuutokseen
voidaan varautua? – yhteenveto suomalaisesta sopeutumistutkimuksesta
eri toimialoilla. Maa- ja metsätalousminiteriön
julkaisuja, 6/2011.
Shaw WR, Catteruccia F. Vector biology meets disease
control: using basic research to fight vector-borne diseases.
Nat Microbiol 4(1):20-34, 2019.
Tran A, Sudre B, Paz S, Rossi M, Desbrosse A, Chevalier V,
ym. Environmental predictors of West Nile fever risk in
Europe. Int J Health Geogr 13:26, 2014.
Vapalahti O, Ruuhela R, Henttonen H. Uudet infektiotaudit
Suomessa - ilmastonmuutosko syynä? Duodecim,
128(13):1381-7, 2012.
Vogels CB, Göertz GP, Pijlman GP, Koenraadt CJ. Vector
competence of European mosquitoes for West Nile virus.
Emerg Microbes Infect 6(11):e96, 2017.
Watts N, Amann M, Arnell N, Ayeb-Karlsson S, Belesova
K, ym. The 2018 report of the Lancet Countdown on health
and climate change: shaping the health of nations for
centuries to come. Lancet 392:2479-2514, 2018.
/viral-