Kuva 8. Kiitollisuutta osoitettiin kaikin tavoin.
1988. Päämääränä oli polion juuriminen maailmasta
2000-luvulle tultaessa, mutta maalia
on jouduttu siirtämään vuodesta vuoteen. Syitä
on useita; poliotapauksia on esiintynyt harvakseltaan
mm. Afganistanissa, Pakistanissa ja
Nigeriassa. Myös politiikka ja joidenkin imaamien
opetukset ovat heittäneet kapuloita rattaisiin.
Toisaalta kansainvälinen Rotary-järjestö
on ollut suurena tukena suunnattomien rokotemäärien
rahoittamisessa.
OPV:n jo aiemminkin laajaa käyttöä olisi ollut
helppo jatkaa jo sen helpon annosteltavuuden
vuoksi, mutta siitä leviävät rokoteviruskannat
(VDPV) ovat uhka eradikaation menestykselliselle
toteutukselle. Sen vuoksi WHO
suosittelee siirtymistä vain IPV:hen kaikkialla
maailmassa. Se on vaikeaa köyhissä maissa.
Siirtymisvaiheessa tulisi toimia niin, että
kaikkialla annetaan vähintään yksi kaikki
kolme virusta sisältävään trivalentti
IPV-annos (tIPV). Sitten kolmevalenttisesta
OPV:stä siirrytään tyypit 1 ja 3 sisältävään
26 Moodi 1/2018
bivalenttiseen OPV:hen (bOPV), sillä tyypin
2 polio on jo eliminoitu. Sen jälkeen
tIPV + bOPV -kombinaatiolla edetään
toistaiseksi, kunnes lopulta päädytään vain
tIPV:n käyttöön.
Vaikka pulmia on matkassa, tietysti, erinomaisiin
tuloksiin on päästy jo nyt. Tyyppien
2 ja 3 poliot saatiin hävitetyiksi 1999 ja 2012.
Viime vuonna 2016 tavattiin enää neljä tapausta
Nigeriasta: kolme oli tyypin 1 tautia,
yksi tyypin 2 VDPV. Tällä haavaa on keskityttävä
tyypin 1 vastaiseen taisteluun samalla,
kun etsiskellään vastauksia esimerkiksi kysymykseen,
voidaanko säästää, jos IPV:tä injektoidaan
vain pienin annoksin ihonsisäisesti.
Hyvältä näyttää.
”Suomalainen” polio
Helsingin Sanomat kertoi syyskuussa 1954,
kuinka ”polio katkaisi arjen”(14): ”Oli pottumaa,
lehmä, lampaita ja sika. Äiti huolehti meistä
lapsista, kehräsi, teki vaatteet, pyykkäsi käsin
saunalla. Vesi haettiin kaivosta, sähköä ei ollut.
Isä teki metsätöitä. Sitten tuli polio. Yksi kymmenestä
lapsesta kuoli hengityshalvaukseen, niin
myös nelivuotias Leena. Sirkka joutui pysyvästi
pyörätuoliin”. Yhteiskunta suhtautui lapsiin
nuivasti silloinkin ja oli panemassa Sirkkaa
vanhainkotiin. Siihen julmistunut isä totesi,
että ”tyttö käy koulunsa vaikka kotona, jos ei
muu auta”. Suomalainen agraariyhteiskunta oli
saanut vieraakseen taudin, joka kohdistui etupäässä
lapsiin ja nuoriin aikuisiin.
Spesifistä polion hoitoa ei tunneta vieläkään,
vaikka ”kaikkea” on kokeiltu. Yhdysvalloissa
kehitettiin ”rautakeuhko” eli ”tankki”
(Kuva 10). Potilas, yleensä lapsi tai nuori,
makasi tynnyrimäisessä tilassa vain pää ja jalat
tankin ulkopuolella. Paljelaitteisto tuotti
keuhkoihin yli- ja alipaineen siten, että potilas
pysyi hengissä; tarvittaessa annettiin happea.
Hoito kesti päiviä tai viikkoja, joskus spontaania
toipumista ei tapahtunut lainkaan. Edessä
oli usein hidas tie kuolemaan. Voi kuvitella,
kuinka vaikeaa tuo vain muutaman vuosikymmenen
takainen hoito oli kaikille osapuolille.
Suomessa käytettiin muiden Pohjoismaiden
tapaan kilpi- eli kyrassikäyttöisiä ventilaattoreita
1952 saakka, mutta 93 % potilaista
kuoli. Hankalakäyttöisiä rautakeuhkoja ei
tänne tuotu, vaan siirryttiin suoraan ”ylipainehengityskoneisiin”
(mm. Kifa™). Ne edellyttivät
trakeostomiaa, mutta koska se oli usein
tehtävä joka tapauksessa, asialla ei ollut suurta
käytännön merkitystä. Hoito keskitettiin Helsingin
Auroran sairaalaan. Silloinen ylilääkäri
Ossi Pettay (1919–2001) lähetettiin Kööpenhaminaan
oppimaan laitteiden käyttöä. Samana
päivänä, kun Pettay palasi Suomeen, ensimmäinen
poliotapaus diagnosoitiin Uudellamaalla.
Alkoi taiteilu realiteettien kanssa. Potilaita,
pieniä ja isoja, tuotiin kaikkialta Suomesta,
pääosa Helsingin seudulta. Vaativaan hoitoon
nimitettiin ”polioteam”, johon kuului viisi
lääkäriä ja useita hoitajia. Vuonna 1954 hoidettiin
171 potilasta, joista 22 ventilaattorissa.
Osaamisen tasoa kuvastaa tieto, että vain yksi
potilas (0,6 %) menetettiin. Muutamille kymmenille
jäi pysyvä puutosoire. Muuan äiti synnytti
ventilaattorihoidon aikana terveen pojan
pihtisynnytyksellä, ja äidin hengityshalvaus
parani kahdessa viikossa.
Syksyn 1984 yllätys
Rokotukset hävittivät polion Suomesta tyystin
(Kuva 2) kunnes kuului kummia: lokakuussa
1984 allekirjoittaneen hoitoon tuotiin kuusivuotias
gastroenteriitin ja lievän meningiitin
oirein. Muutaman päivän kuluttua saatiin
yllätystieto, että aiheuttaja oli tyypin 3 poliovirus.
Tieto tuntui sitäkin oudommalta, kun poika
oli saanut poliorokotteen kolmesti ja kautta