kohdistuvan matkustuksen lisäännyttyä selvästi
(nousua n. 20 % vuodesta 2016 vuoteen
2017, Tilastokeskus). Useimmat WNV-infektiot
ovat kuitenkin oireettomia, ja suurimmalla
osalla potilastapauksista on raportoitu lieviä
flunssankaltaisia oireita. Vain harvoille kehittyy
vakavampia muotoja, kuten enkefaliittia,
meningo-enkefaliittia tai meningiittiä (Euroopan
tartuntatautivirasto).
Hyttysflavidiagnostiikkaa
Edeltävä matkustushistoria ja rokotetaustan
raportointi edesauttaa luotettavaa diagnostiikkaa
esimerkiksi eri flavivirusvasta-aineiden
osalta mm. yleisen flavivirus-vasta-aineristireagoinnin
vuoksi. Pyydettyä matkakohdetta
ja rokotetaustaa (mm. keltakuume ja JPE)
ilmoitetaan laboratorion suuntaan kuitenkin
vain murto-osassa tapauksissa, vaikka nämä
tiedot olisivat tarpeen laboratoriotulosten
merkitystä arvioitaessa.
Tutkimuksista dengue- ja zikavirus-vasta
-aine sekä denguevirus-NS1-antigeeni -tutkimukset
(S-DeZAgAb, HUSLAB) ja myös
tarvittaessa zika- ja/tai dengueviruksen nukleiinihaponosoitustestit
16 Moodi 1/2018
joko kokoveri-, seerumi
tai virtsanäytteistä -ZikaNho (zikavirus),
-ZoonNho (denguevirus), HUSLAB
ovat mahdollisia tutkimuksia epäiltäessä tuoretta
dengue- tai zikavirustartuntaa. Nukleiinihaponosoitukseen
suositeltuja
näytelaatuja ovat
kokoveri- ja virtsanäytteet
seerumin lisäksi - varsinkin
silloin, jos oireiden alusta
on kulunut lähes viikko tai
enemmän. Nukleiinihapon-
osoitustestejä voidaan käyttää
apuna mm. sekundaarisia
dengueinfektiota epäiltäessä
tai dengue-vasta-ainepositiivisilla
potilailla,
joilla epäillään zikavirus
infektiota. Negatiivinen
nukleiinihaponosoitus-tulos ei poissulje
esim. zikavirus-infektiota, vaan rinnalle tarvitaan
aina serologinen näyttö. Vanhan dengue
immuniteetin omaavilla ihmisillä näyttö
voi jäädä kuitenkin epävarmalle tasolle serologisin
keinoin. Pitkittyneitä matalatasoisia
zikavirus-viremioita on kuvattu esim. raskaana
olevilla, joilla on todettu sikiön zikavirus-
infektio (12).
Epäiltäessä esim. Japanin enkefaliittiviruksen,
keltakuumeviruksen tai WNV:n aiheuttamaa
infektiota voidaan potilaalta tutkia IgG-
ja IgM-vasta-aineita immunofluoresenssimenetelmällä
(-ZoonAb, S-JPEAb, S-WNVAb,
Li-WNVAb; HUSLAB) sekä keltakuumeviruksen
tai WNV:n genomia nukleiinihaponosoitusmenetelmillä
(-ZoonNho; HUSLAB).
Chikungunyaviruksen
aiheuttamat infektiot
ja diagnostiikka
Chikungunyavirus on hyttysvälitteinen
patogeeni,
joka kuvattiin ensimmäisen
kerran vuonna 1952 Tansaniassa
epidemian aikana.
Tällä hetkellä CHIKV:ta
on löytynyt yli 60 maasta
Aasiassa, Afrikassa, Euroopassa
sekä Amerikassa.
Vuosina 2013 Ranska
raportoi ensimmäiset
CHIKV-tapaukset Karibian alueelta ja tämän
jälkeen CHIKV-infektioita on voitu tavata
kymmenissä eri Amerikoiden valtioissa. Huhtikuussa
2015 yli 1,3 miljoonaa CHIKV-potilastapausta
oli todettu Karibian saarilta, latinalaisesta
Amerikasta sekä Yhdysvalloista.
Suomessa vuosien 2009–2017 välisenä aikana
on diagnosoitu 20 CHIKV-tapausta matkailijoilla.
Näistä 11 tapausta todettiin vuosina
2014 – 2015, ja 10 tapausta niistä oli Helsingin
ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueelta.
Vuosien 2014–2015 CHIKV-tapauksista kahdeksassa
matkustuskohde ilmoitettiin ja viisi
CHIKV-infektiota oli peräisin Karibian alueelta
ja loput Aasiasta.
Tyypillisesti hyttysvälitteisiä CHIKV-infektioita
voi saada samoilta alueilta kuin
Kuva1. Taulukko 1. Dengue- ja zikavirus löydökset Suomessa v. 2014-2017
Vuosi 2014 2015 2016 2017
Virus DENV ZIKA* DENV ZIKA* DENV ZIKA DENV ZIKA
Kuukausi tammi 3 - 5 - 9 - 2 -
helmi 2 - 5 - 6 1 3 -
maalis 6 - 10 - 8 1 10 -
huhti 6 - 12 - 9 - 1 -
touko 4 - 1 - 10 - 2 -
kesä 3 - 3 1 5 - 3 -
heinä 2 - 8 - 1 - - -
elo 1 - 3 - 4 2 - -
syys 3 - 2 - 1 - - -
loka 2 - - - - 1 -
marras 3 - 2 - 4 2 1 -
joulu 3 - 3 1 9 - 3 1
Yhteensä 38 - 54 2 66 6 26 1
Vuosi Tutkittu näytemäärä yhteensä 800 870 1040 791
* Vuosina 2014 ja 2015 zikavirusdiagnostiikkaa ei ollut tarjolla päivittäisdiagnostiikan puolella vaan ainoastaan potilaskohtaisina erillispyyntöinä. Vuonna 2016 zikavirusdiagnostiikka liitettiin
päivittäisdiagnostiikan puolelle HUSLABissa.
Todennäköisyys
WNV-kohtaamiseen
on suomalaisilla
matkailijoilla kasvussa
Etelä-Eurooppaan
kohdistuvan matkustuksen
lisäännyttyä selvästi.