1/2018 Moodi 13
A B
sa jo aikaisin infektion alkuvaiheessa. Viimeaikaisten
tutkimustulosten mukaan myös zikavirusinfektiossa
aiemmin sairastettu denguevirusinfektio
johtaa usein zikavirus-spesifien
IgM-vasta-aineiden jäämiseen negatiivisiksi
(4). Zikavirukselle kehitetyt IgM-luokan
vasta-aineita osoittavat, zikaviruksen NS1-antigeeniin
perustuvat ELISA-testit, näyttäisivät
olevan vähemmän herkkiä ristireaktioille
kuin perinteiset viruksen vaippaproteiineihin
perustuvat testit. Vasta-ainetasot nousevat
sairauden akuutin vaiheen jälkeen, ja näin
vasta-ainedetektion merkitys kasvaa vasta toisesta
sairastamisviikosta lähtien. Denguevirusten
osalta matkailijat poikkeavat endeemisten
alueiden populaatioista, joilla useammin tavataan
sekundääri-infektioita. Tällä on vaikutuksia
myös diagnostiikkaan. Esimerkiksi dengueviruksen
NS1-antigeeni näyttäisi olevan
osoitettavissa matkailijoiden seeruminäytteissä
huomattavasti pidempään kuin mitä on raportoitu
endeemisillä alueilla. Dengue NS1-antigeenin
osoitus on virusspesifinen menetelmä,
ja yhdessä IgM-luokan vasta-aineiden osoittamisen
kanssa näillä päästään erittäin hyvään
diagnostiseen herkkyyteen (5).
Diagnostiikan uudet mahdollisuudet
Perinteisesti seerumi ja plasma ovat olleet
näytemateriaaleina dengue- ja zikavirusinfektioiden
diagnostiikassa. Ei-invasiivisten
näytemateriaalien käyttömahdollisuuksia
on kuitenkin selvitetty enenevissä määrin
näytteenoton helppouden vuoksi. Virtsa
ja sylki ovat osoittautuneet potentiaalisiksi
materiaaleiksi sekä dengue- että zika-
virusten diagnostiikassa (6, 7, 8). Erityisesti
virtsa tarjoaa uusia mahdollisuuksia molekyylidiagnostiikkaan,
sillä RNA-osoituksen
aikaikkuna virtsasta sijoittuu huomattavasti
myöhempään sairaudenvaiheeseen kuin seerumista
(6, 8). Zikavirukselle on tosin raportoitu
plasmaa tai seerumia pidempiä detektioaikoja
myös kokoverestä (9). Tällä hetkellä
HUSLAB käyttää seerumin lisäksi myös
kokoverta ja virtsaa näytemateriaalina zikavirus
RNA:n osoitukseen (10). Zikaviruksen
RNA on osoitettavissa myös siemennesteestä
pitkään, jopa kuukausia (11). Zikavirus
on kyetty myös viljelemään siemennesteestä
(12), mikä osoittaa infektiokykyisen
viruksen läsnäolon ja alleviivaa täten tartuntaa
seksiteitse. Tämä on erityisen ongelmallista
raskaana olevien henkilöiden kohdalla,
jotka saattavat näin altistua mahdollisesti
sikiötä uhkaavalle tartunnalle, vaikka eivät
itse olisikaan matkustaneet zikavirus-
epidemia-alueilla.
Tähän mennessä kertynyt tutkimustieto
osoittaa selkeästi äidin zikavirusinfektion ja
sikiön keskushermoston kehityshäiriöiden välisen
yhteyden. Helsingin
yliopistossa, professori Olli
Vapalahden tutkimusryhmässä
tehdyssä tutkimuksessa
zikavirus eristettiin
sikiön aivokudoksesta ensimmäistä
kertaa ja dokumentoitiin
äidin pitkittynyt
viremia sikiöinfektion
yhteydessä (13). Äidin
pitkittynyt viremia oli
havaittavissa useita viikkoja
ennen kuin sikiön kehityshäiriöt
olivat todettavissa
kuvantamisen keinoin.
Tutkimuksen havainto odottavan äidin pitkittyneestä
viremiasta on vahvistunut myöhempien
selvitysten myötä yleiseksi ilmiöksi raskaana
olevilla potilailla. Lisäksi on havaittu,
että äidin aiempi denguevirusinfektio mahdollisesti
suojaisi sikiötä zikaviruksen aiheuttamilta
kehityshäiriöiltä, kuten mikrokefalialta,
äidin raskaudenaikaisessa zikavirusinfektiossa.
Lisätutkimuksia tarvitaan vielä, eikä pitkittynyt
viremia aina tarkoita sikiön infektoitumista.
Kuitenkin seulomalla raskaana olevilta, zikavirusinfektiolle
altistuneilta naisilta zikavirus
RNA:ta, voidaan seurannan tarpeessa olevat
naiset havaita aikaisessa vaiheessa.
Matkailijoiden rooli
hyttysvälitteisten virusten
epidemiologiassa
Matkailijoilla on vektorivälitteisten virusten
kierrossa kaksinainen rooli. Yhtäältä matkailijat
voivat levittää viruksia uusille, aiemmin näiden
virusten osalta naiiveille alueille, mutta toisaalta
matkailijat mahdollistavat näiden virusten maailmanlaajuisen
kiertokulun tutkimisen. Matkailijanäytteiden
avulla oli mahdollista osoittaa,
että Madeiralla vuonna
2012 puhjenneen dengue
epidemian oli aiheuttanut
DENV-1 virus, joka
oli todennäköisesti peräisin
Etelä-Amerikasta, Venezuelasta
(14, 15). Suomalaisella
matkailijalla
epäillyn dengueinfektion
karakterisointi paljasti ensi
kertaa zikaviruksen esiintymisen
Malediiveilla, tuhansien
kilometrien päässä
aikaisemmin tunnetuilta
levinneisyysalueilta (7).
Tämän tapauksen jälkeen tuli ilmi myös
muita potilastapauksia matkailijoissa, joiden
johdosta Malediiveilla asiaa ryhdyttiin
Kuva2. Dengue- ja zikavirusten päävektorit. A. Ae. (Stg.) albopictus, ja B. Ae. (Stg.) aegypti. Kuvat: Anders Lindström, SVA.
Tähän mennessä
kertynyt tutkimustieto
osoittaa selkeästi äidin
zikavirusinfektion ja
sikiön keskushermoston
kehityshäiriöiden
välisen yhteyden.
Jatkuu seuraavalla sivulla