KLIINISEN MIKROBIOLOGIAN KEHITYSTÄ bakteeriviljelyn, laitteiston ja herkkyysmääritysten kannalta
Ericssonin kiekkotesti
anaerobimaljat/pullot
PCR-diagnostiikka
API-20
16S-perusteinen
fylogenia
viljelyrobotti
kokogenomisekvenointi
1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010 2020
4/2017 Moodi 9
bakteriologian laboratorion kehityssuunta
on voimakkaasti kohti täydellistä automaatiota
(TLA; Total Laboratory Automation). Tällöin
näytteiden robottiavusteisen viljelyn ja
inkubaation jälkeinen maljojen tarkastelu sekä
jatkotutkimusten käynnistäminen tapahtuvat
tietokoneen ruudulla.
Antibioottien herkkyysmääritysten perustan
muodosti professori Hans Ericssonin
1950-luvulla kehittämä ns. kiekkomenetelmä,
jossa antibiootin tehoa voitiin määrittää
sen aiheuttaman bakteerikasvuston estorenkaan
koolla. Aluksi kiekot aseteltiin maljalla
yksitellen kiekko kerrallaan, mutta varsin
pian erilaiset kiekkoannostelijat helpottivat
ja nopeuttivat kiekkojen asettelua agarin
pinnalle. Joissakin laboratorioissa kokeiltiin
myös kiekkomenetelmän sovellusta, jossa
pahvikiekkoon imeytettiin potilaan seerumia
ja tutkittiin siinä olevien antibioottien tehoa
estää bakteerikasvua. Menetelmä ei ollut
standardoitu ja antoi ainoastaan viitteellistä
informaatiota. Sen sijaan MIC (Minimal
Inhibitory Concentration)-määrityksiä tehtiin
sekä malja- että putkilaimennusmenetelmällä.
Jälkimmäinen sai teollisen vastineensa
1970- ja 80-lukujen vaihteessa, kun SensititreR
versio tuli markkinoille. Testattavat antibiootit
olivat valmiiksi kuivattuina mikrotestauslevyn
kuopissa, jolloin testin tekemiseen
tarvittiin ainoastaan bakteerisuspension lisääminen
kuoppiin. Testityypin myöhempi
kehitys sisälsi erilaisia automaattisia menetelmiä
kuoppien kasvuston seuraamiseksi.
E-testiliuskojen kehitys ja tulo markkinoille
80-luvun lopulla yksinkertaisti MIC-määritystä
entisestään. Niiden käyttö sekä bakteeri
ja sienilääkkeiden herkkyysmäärityksissä
on nykyään yhtä yleistä kuin vastaavien mikrobilääkekiekkojen
käyttö. Molemmat testityypit
on myös valjastettu ESBL(Extended
Spectrum Beta-Lactamase)-ominaisuuden
identifioimiseen.
Lopuksi
Yhteistyö bakteerilaboratorion ja klinikan
välillä on kehittynyt viimeisen 40 vuoden aikana
merkittävästi. Kun vielä vuonna 1970
saatettiin laboratorion puolelta todeta, että
”kliinikot suhtautuvat arastellen tai epäluuloisesti
konsultaatiomahdollisuuksiin” (1), tilanne
tänään on tyystin toisenlainen. Päivittäiset
konsultaatiot hoitavan yksikön kanssa
ja kliinikoiden toiveiden kuuleminen ovat
rutiinia. Kliininen bakteriologian laboratorio
on tullut lähemmäksi työnsä tärkeää ja ainoa
kohdetta, potilasta.
perusmaljat
indikaatiomaljat
rikasteputket
Uricult
veriviljelyautomaatti
kromogeeniset maljat; identifikaatio
NGS
MALDI-TOF
TLA
”sokerisarjat”
koagulaasitesti
optokiinitesti
agglutinaatiotestit
kromogeeniset maljat; ESBL-, CRE-,VRE-, MRSA-dg
Sensititre R
R
E-testi
Vuosi
Kirjoitusta varten on haastateltu lab. joht., dosentti
Olli-Veikko Renkosta (eläk), ylilääk.,
dosentti Elja Hervaa (eläk.), dosentti Jari
Petäjää, erik.lääkäri Eija Hiltunen-Backia
ja professori Martti Vaaraa.
KIRJALLISUUSVIITTEET
Olli-Veikko Renkonen ja Matti Jahkola. Duodecim
1970:86:203-7