4/2017 Moodi 15
teki ”Suomen lääketieteen isä”, piirilääkäri
Johan Haartman (1725–88) Turussa 1754 (5).
Rupulinistutusta harrastettiin laajalti Pohjanmaalla,
jossa sillä oli voimakkaat puolestapuhujansa
mm. isässä ja pojassa Jaakko ja Antti
Chydeniuksessa. He oivalsivat variolaation
merkityksen ja kampanjoivat sen puolesta.
Rokotuksenkaan käyttöönotossa ei viivytelty,
sillä vain neljä vuotta Jennerin julkaisun
jälkeen piirilääkärin sijainen Anders
Boxström (1760–1849) rokotti Frans Mikael
Franzenin Rosina-tyttären Turussa
1802. Vähitellen alettiin käyttää kaksiteräistä
bifurkaationeulaa. Iholle installoitiin rokotepisara,
ja sen lävitse pisteltiin pieniä haavaumia
"niin, ettei veri juurikaan vuoda". Infektio
tulehdusreaktioineen syntyi tästäkin,
kuten monet suomalaiset edelleen muistavat.
Jos sai variolaatio papillista tukea, kirkonmiehiä
on kiittäminen myös rokotuksissa.
Lääkäreitä terveyssisarista puhumattakaan
ei juuri ollut, mutta lukkareille organisoitiin
lyhyt vaksinaatio-opetus. He tapasivat kansan
syviä rivejä kinkereillä, ja pian alkoikin
tapahtua. Toimintaa helpotti, että rokotus oli
Suomessa pakollinen 1883–1951, ja rokotustoimintaa
harrastivat muutkin kuin lukkarit.
Oma rokotetuotanto (vasikoiden iholla) alkoi
Helsingissä 1894. Se oli saanut alkunsa Turun
tuomiokirkon lukkarista Erik Forssellista,
joka jo 1808 onnistui tartuttamaan lehmärokon
terveeseen nautaan. Siten saatiin rokkoainetta
eri puolille Suomea. Vasikkarokotteen
käyttöönotto merkitsi myös mm. kuppa-
ja hepatiittitartuntavaaran eliminoitumista.
Eradikaatio
Isorokon viisi ominaisuutta soi mahdollisuuden
yrittää taudin juurimista: Kyseessä on vain
ihmisen tauti, jolla ei ole välittäjävektoria; tartunnan
saaneet kehittävät selväoireisen taudin.
Käytettävissä oli tehokas rokote; itämisaika
(12 vrk) on niin pitkä, että asioihin ehtii vielä
puuttua ensimmäisten tapausten ilmaannuttua
eikä tauti ei tartu yhtä helposti kuin esimerkiksi
tuhkarokko. Näillä perusteilla WHO
aloitti tehostetun juurimiskampanjansa 1967.
Silloin isorokkoa esiintyi ainakin 43 maassa.
Potilaita oli yli 10 miljoonaa (!), joista kaksi
miljoonaa kuoli. Alkoi jännittävä tarina (2).
Yksi projektin kulmakiviä oli, että maallikotkin
tunsivat taudin (Kuva 4), eihän ”kuumeisella
rakkulaihottumataudilla” ollut paljon
muita vaihtoehtoja kuin vesirokko. Kun
tieto uudesta tapauksesta kantautui, toimintayksiköt
lähtivät liikkeelle päivystysluontoisesti.
Potilas ja hänen lähikontaktihenkilönsä
eristettiin. Nämä sekä ympäristön asukkaat
rokotettiin. Paikalle jätettiin valvojia huolehtimaan
siitä, että karanteenimääräyksiä noudatettiin.
Mutta pulmia riitti.
Joskus kysyttiin, mitä tehdä, kun rokotettavat
juoksivat pakoon krokotiileja kuhisevaan
jokeen tai kiipesivät puuhun. Himalajalla oli
käytettävä helikopteria, Bangladeshin suistossa
veneitä. Kaikkiaan noin 200 000 henkilöä
40 maasta osallistui kampanjaan. Vihdoin
tautia alkoi olla niin vähän, että turvauduttiin
keinoon, jolle useimmat ihmiset ovat persoja:
rahaan. Kuvassa 5 on juliste, jossa luvataan
$1000 sille, joka ensimmäisenä paljastaa tuoreen
tautitapauksen.
Viimeinen endeeminen tautitapaus löytyi
Somalian Merkasta, jossa sairaalatyöntekijän
iho-oireet olivat ilmaantuneet 26.10.1977. Siinä
yhteydessä oli vielä tavoitettava ja rokotettava
211 henkilöä. Historian toivottavasti
viimeinen tautitapaus oli Iso-Britanniassa todettu
laboratoriotartunta 1978. Vihdoin maailma
julistettiin vapautuneeksi taudista 1980.
Se oli ensimmäinen kerta, kun eradikaatio oli
toteutunut.
Isorokkovirusta pitäisi enää olla vain yhdessä
salaisessa laboratoriossa Yhdysvalloissa
ja Venäjällä, mutta onko niin – sopii
epäillä. Biologisen sodankäynnin mahdollisuutta
on kaiketi mietitty (vaikka isorokko
ei kovin hyvä ase olisikaan). Suomalaisilla ei
ole hätää, sillä riittävä määrä rokotetta on tallella
yhä.
WHO:n yhdentoista vuoden uurastus tuli
maksamaan 300 miljoonaa dollaria. Se on
1,25 % Yhdysvaltain miehitetyn kuulennon
summasta ((24 miljardia dollaria). Eradikaatio
on säästänyt erilaisia kuluja ainakin miljardi
dollaria vuodessa; sijoitus oli ollut hyvin
kannattava myös rahallisesti.
Artikkeli jatkuu seuraavassa
Moodin numerossa 1 / 2018.
Kuva 2. Isorokkorokotuksella oli paljon haittavaikutuksia.
Vaccinia generalisata -komplikaatiossa
rokotevirukset levisivät muuallekin ihoon. Erityisesti
pelättiin silmien vaurioitumista.
Kuva 3. Lääkäri tutkii lypsäjätytön rakkulaisia
käsiä, kun farmari (ehkä Benjamin Jesty) ojentaa
rokotusneulaa toiselle lääkärille. Tuntemattoman
tekijän vesivärietsaus n. vuodelta 1800.
Kuva 4. Vaeltavat nomadit olivat yksi isorokko-
eradikaation vaikeista kohteista, mutta kun näytettiin
rokkotautisen kuvia, asia kävi selväksi.
Kuva Sudanista.
Kuva 5. Kirjoittajan isorokkoeradikaation jälkeen
somalialaisesta lyhtypylväästä repäisemä WHO:n
juliste, jossa luvataan $1000 sille, joka on ensimmäisenä
tunnistanut varman tautitapauksen.
KIRJALLISUUSVIITTEET
1. Duggan ATS, Perdomo MF, Piombino-Mascali D ym. 17th
century variola virus reveals the recent history of smallpox.
Current Biology 2016. DOI: 10.1016/j.cub.2016.10.061’
2. Peltola H. Rokotukset ja muut immuuniprofylaksit, 1.
painos. Duodecim 1983, ss. 271-81.
3. Rubins K, Relman DA: Progresssion of the lesion at the
site of inoculation after smallpox vaccination. N Engl J
Med 348: 414, 2003.
4. Pead PJ. Benjain Jesty: new light in the dawn of vaccination.
Lancet 362: 2104-2109, 2003.
5. Forsius A. Isorokkorokotus tulee pakolliseksi. Suomen
lääkäril 44: 2955, 1989.